tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post116737909024730052..comments2023-10-31T17:34:11.264+02:00Comments on Lupiini: Itsetunnosta ja anteeksiannostalupiinihttp://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-1167943778174935032007-01-04T22:49:00.000+02:002007-01-04T22:49:00.000+02:00Kiitos kaikille kommentoineille, teillä oli ihan h...Kiitos kaikille kommentoineille, teillä oli ihan huippua juttua kaikenkaikkiaan! <BR/><BR/>Minh, oon kuullut että monelle on ollut apua noista Zen-itsehoito-oppaista. Aikaisemmin suhtauduin itsehoitoon vähän jenkkitsemppauksena, mutta en enää. Pitäisköhän investoida?<BR/><BR/>Se ajatus, että itsetuntoa voi tavallaan segmentoida, on hyvä. En voi esimerkiksi väittää, että mulla olisi lähtökohtaisesti huono itsetunto. Sen osa-alueet, kuten itseluottamus ailahtelevat, mutta taas itsetuntemus ja itsen pohjimmainen kunnioitus ovat aika pysyviä. <BR/><BR/>Itsetuntevaa ja -tuntoista Uutta Vuotta teille!lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-1167616155083179032007-01-01T03:49:00.000+02:002007-01-01T03:49:00.000+02:00Loistava postaus. Ostin itselleni ja A:lle hetken ...Loistava postaus. Ostin itselleni ja A:lle hetken mielijohteesta(riitaputki ja asumusero) kummallekin Brenda Shoshanan Askelmat rakkauteen-kirjan, joka on pieni ja jossa on pieniä kirjoitustehtäviä. Äiti antoi joskus Shoshanan Zen ja Rakastumisen taito-kirjan joka on minusta myös tosi hyvä.<BR/><BR/>Pohdin paljon itsetuntoa kirjoittaessani tehtäviä. Itsetunto on minulle itsetuntemusta ja sitten erikseen on taas itseluottamus, joka on varmuutta,itsestään tykkäämistä, itsensä arvostamista,uskoa itseensä jne. <BR/><BR/>Itsetuntemus on pitkä matka joka ei pääty kuin kuolemaan(jos siihenkään, riippuen elämänkatsomuksesta ja hengellisyydestä/uskonnollisuudesta) ja joka liittyy siihen, että tietää, kuka on, ei sitä, millainen, vaan <I>mikä</I> ja <I>kuka</I>.Toki luonne ja ominaisuudet liittyvät siihen, mutta itsetuntemus on oman alkuperänsä ja jonkun oman erikois- ja ominaislaatunsa tunnistamista. Jos in hyvä itsetunto, on usein myös hyvä itseluottamus. <BR/><BR/>Sitten on ihmisiä, jotka ovat harvinaisen tarkkanäköisiä ja observoivia itsensä suhteen, mutta eivät pidä itsestään. Se on kai joku häiriötila, koska luulisin oman ominaisluontonsa tuntemisen johtavan myös sen arvostamiseen ja vaalimiseen....noh, jopas alkoi taas kyökkitsyko kalkattamaan...<BR/><BR/>Mahtavaa uutta vuotta, Lupiini!<BR/>-minh-Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-1167412396269739402006-12-29T19:13:00.000+02:002006-12-29T19:13:00.000+02:00Minäkin "pilasin" yo-todistukseni arisuoritumalla ...Minäkin "pilasin" yo-todistukseni arisuoritumalla roimasti. Olin enemmän kiinnostunut ensirakkaudestani J:stä, joka tosin nykyään on jo ex-rakas. Nuori sydän poukkoili vimmatusti ja ajatukset vain pysyivät poissa lukutohinoista. Vieläkin, monestikin, mietin sitä, että olisin voinut kirjoittaa L:n paperit helposti. Kirjoitin M:n. Prkl. Niin ja tosiaan, kun siitä on liki kymmenen vuotta, mitä sitä vatuloimaan (yhtä hieno sana muuten kuin Minhin pimpparis!). Sitä toistuvasti pelkää olevansa itselle ja muille liian vähän.<BR/><BR/>Eli lyhyemmin ja ytimekkäämmin: hieno ja tärkeä postaus. Olen samaa mieltä kanssasi.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-1167390924501497692006-12-29T13:15:00.000+02:002006-12-29T13:15:00.000+02:00valmistumisesta: kun sain omat "paperini" ja olin ...valmistumisesta: kun sain omat "paperini" ja olin jo aiemmin aloittanut oikeat työt, niin tiesin, että vapauteni päivät olisivat ohitse. ja niin ne olivatkin. <BR/><BR/>tähän astisen elämäni paras aika: akateeminen vapaus, oma aika, ja tosi ahkerakin olin, sillä rakastin sitä mitä opiskelin. yhtään työtäni en ole samalla tavalla rakastanut.Foxyhttps://www.blogger.com/profile/13503159637549068687noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-1167387828420726952006-12-29T12:23:00.000+02:002006-12-29T12:23:00.000+02:00Minun oli pakko sujauttaa Magnolian soundtrack CD-...Minun oli pakko sujauttaa Magnolian soundtrack CD-soittimeen ennen kuin ehdin lukea tekstiäsi ensimmäistä kappaletta pidemmälle. :) Aimeen kaikki biisit tuntuvat käsittelevän tätä samaa aihetta, ja kummasti hänen musiikkinsa (kuten muuten myös se Magnolia-leffakin, aina vain uudelleen) herättää paljon tunteita ja ajatuksia myös minussa. En osaa kommentoida tähän tekstiisi oikein muuta kuin että juuri niin, hyvä kirjoitus, johon minun on helppo samastua. Juuri näitä minäkin mielessäni loputtomiin pyörittelen: mikä siinä on, että vaikka arjen ja arkisten valintojen tasolla olen oppinut itselleni armolliseksi, vanhat virheet (joita, niitäkin, voi tulkita moneen suuntaan ja merkitä moninaisin otsikoin) kummittelevat edelleen, kolhivat itsetuntoa ja luottamusta itseen edelleen? Pitäisi tosiaan oppia kuuntelemaan niitä sanoja, joita itseinhon ja syyllisyyden kanssa painiville ystäville itse jakaa, mutta niin vain se konditionaalikin jatkaa kummitteluaan tässäkin virkkeessä.<BR/><BR/>Eksyin blogiisi jokin aika sitten jostakin toisesta blogista (Sudet tulevat, kenties?), ja pidän kovasti teksteistäsi, joten jatkan lukemista. :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-1167385827982925812006-12-29T11:50:00.000+02:002006-12-29T11:50:00.000+02:00Tähän voidaan vastata yhdellä sanalla: valmistumin...Tähän voidaan vastata yhdellä sanalla: valmistuminen :)<BR/>Valmistuminen sisältää lopullisen aikuisuuden pelottavuuden, työelämän kovuuden ja vaikeuden (etenkin omalla alallani), jonkinlaisen lopullisuuden. Oikeasti angstini on johtunut tasan paskasta työtilanteestani, joka on sitten vaikuttanut omaan itsetuntooni ja -luottamukseeni ja toiminut itseään toteuttavana ennustuksena ja noidankehänä ja ties minä pierunkuorena. <BR/><BR/>Joo, oikeasti jollain yo-todistuksella ei ole paskankaan merkitystä, etenkin kun olen päässyt sen jälkeen kuitenkin korjaamaan hyvääkin satoa opiskelujen saralla ja rakentanut itsetuntoani sitä kautta. Mainitsin yo-todistuksen esimerkkinä juuri siitä, miten tyhjänpäiväisiä ja turhia asioita sitä voi mielessään vatuloida, ja käyttää niitä esimerkkeinä omasta paskuudestaan. Joskus sitä tulee kyllä mieleen, että on sitä aika onnellinen ihminen ollessaan etuoikeutettu mäihväämään jotain kymmenen vuoden takaista globaalissa mittakaavassa kärpäsenjäljen kokoista asiaa :)lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-1167384505050405782006-12-29T11:28:00.000+02:002006-12-29T11:28:00.000+02:00mitä sinulle on tämän vuoden aikana sattunut, että...mitä sinulle on tämän vuoden aikana sattunut, että se on keikuttanut venettäsi? kysymykseni on viitteellinen --<BR/><BR/>tekisikö 10 vuotta sitten kirjoitettu yo-todistus vanhempasi onnellisemmaksi? <BR/><BR/>jos ajattelee asioita pitkällisesti, eli se, mikä on ollut oleellista sinä päivänä kun oma elämä loppuu, niin eipä kai yksi yo-todistus <BR/>paljon paina.Foxyhttps://www.blogger.com/profile/13503159637549068687noreply@blogger.com