tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post3567642615543790893..comments2023-10-31T17:34:11.264+02:00Comments on Lupiini: Rutiinit ja luontainen boheemiuslupiinihttp://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-13858710314177116332013-02-07T22:27:54.010+02:002013-02-07T22:27:54.010+02:00Kiitos, mä oonkin tuon yh-viikon varjolla kiristän...Kiitos, mä oonkin tuon yh-viikon varjolla kiristänyt itselleni kaikensorttista keramiikkakurssia ja polttarikokousta :)<br /><br />Meillä on kuopus erittäin liikunnallinen olento ja sen on vähän pakko antaa kotona kiipeillä, koska muuten elämä olisi pelkkää eitä. Mummu ja muut aina vähän hirvittelee pojan akrobaattitemppuja mutta toistaiseksi oon onnistunut arvioimaan aika hyvin sen kyvyt, eikä mitään pahempaa ole käynyt. Muutenkin, jos sille kieltolinjalle lähtisi, ei sitä sit muuta ehtiskään tehdä. Ja sit ne menettäis jossain määrin merkitystään.lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-15881333873796812312013-02-07T22:24:59.177+02:002013-02-07T22:24:59.177+02:00Mun yksi lapsuudenkaveri asui ihan meidän lähellä ...Mun yksi lapsuudenkaveri asui ihan meidän lähellä olevalla Chicagoksi kutsutulla alueella, joka oli alunperin ison yrityksen työntekijöiden väliaikaisasuntola-alue mutta muuttui pikku hiljaa epämääräisehkön väen parakkialueeksi. Sellainen kummallinen trailer park metsän keskellä. Tämä kyseinen perhe, tai lähinnä niiden isä, harrasti epämääräisiä bisniksiä, joskus meni hyvin ja joskus huonommin. Oli perin kummaa ja jännää vierailla sillä alueella, mustalaisnaiset kuivattivat nurmikolla isoja hameitaan, joidenkin ikkunoista näkyi pornojulisteita, lapset olivat resuisia ja jotenkin tosi jännittäviä. En olisi halunnut elää sitä elämää mutta siellä vieraileminen oli hyvin jännää. <br /><br />Dinojunaaa! Tuu mukaan! Tarvitsin toipumiseen vähän punaviiniä ja kainaloa :)lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-84115877330648807402013-02-07T22:21:28.803+02:002013-02-07T22:21:28.803+02:00Nukkumattifyyreriys on kyl jees, meillä se toimii ...Nukkumattifyyreriys on kyl jees, meillä se toimii periaatteessa mutta aina joskus lipsuu, lähinnä sitä kautta että jos ollaan väärään aikaan liikenteessä, lapset nukahtaa rattaisiin ja se tietää sit hulinailtaa. Onneksi sentään esikoinen on oppinut nukahtamaan yksin, kypsässä kolmen ja puolen vuoden iässä... <br /><br />Hehee, mä oon joskus tosi malttamaton blogien suhteen ja joskus taas sitten osaan säästellä vaikka just kahvikupin äärelle kivoja tekstejä :)lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-76304359922348783212013-02-07T22:19:40.423+02:002013-02-07T22:19:40.423+02:00Mä pelaan itselleni aikaa kun annan noiden sotkea....Mä pelaan itselleni aikaa kun annan noiden sotkea. Aiemmassa kodissa kylppäri sijaitsi ihan mun työpisteen (työ, hah, siis surffauspisteen) vieressä, joten annoin Lipsi-taaperon suihkutella siinä mun valvovan silmän sivussa joka päivä niin sain vähän facebookattua. Uudessa kodissa ei onnistu ja apinoita on tuplasti vahdittavana. Eilen väsäsin jotain huutonetti-ilmoitusta tms sillä aikaa kun lapset vähän piirteli. Kuopus olikin sitten riisuttu ja piirretty täyteen RISTEJÄ, tussilla :Dlupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-15251848458221266662013-02-04T20:21:20.869+02:002013-02-04T20:21:20.869+02:00Onnittelut täältä käsin, kun stressiviikko on teil...Onnittelut täältä käsin, kun stressiviikko on teillä nyt takana!<br /><br />Minä ilmoittaudun tällaiseksi semi-niuhottajaäidiksi. Meillä oli kotona aika vapaa kasvatus ja muistan ajatelleeni ennen kouluikää ihan itse, että näinkö helposti näitä vanhempia vedätetään. Pikkuveljeni oli vähän semmoinen hitaahko ja heiveröinen pienenä, minä taas isokokoinen, reipas ja äänekäs. Voit ehkä arvata, että veli raukka sai hyvin usein turhaan torut kun junailin hänet syylliseksi omiin kepposiini, jotka tein ihan kurittomuuttani ja rajojenkokeilemismielessä.<br /><br />Meillä on kotona tiettyjen asioiden suhteen kova kuri. Esineitä ei heitellä, ei sotketa liikaa (siis tyyliin kaadeta muropakettia lattialle tai väritetä liidulla pöytään), ruoka syödään pöydässä ja aina sanotaan kiitos, anteeksi ja päivää, jne. Mutta sitten toisissa asioissa olen ihan lepsu. Poika on todella liikunnallinen tapaus, ja niinpä meillä saa kiivetä sohvankaiteelle ja hypätä sieltä alas, saa hypätä keittiöjakkaralta, sisällä saa juosta ja tietyissä paikoissa kiivetä. Valvotusti aina toki ettei käy mitään. Tällaista, mistä poika todella nauttii ja mihin hänellä on suorastaan sisäinen palo, en halua kieltää koska muuten homma menisi ihan pelkän eieiein huutamiseksi. Vieraat lapset onkin meillä aina ihan ihmeissään kun näytän että tähän SAA kiivetä ja tästä SAA hypätä.<br /><br />Pienemmän lapsen kanssa mulla oli melkein puolen tunnin tarkkuudella aikataulutettu arki, mutta nyt kun syömiset ja nukkumiset ei enää ole minuuteista kiinni niin vähän voi joustaa. Rutiinien järjestyksestä sentään pidetään aina kiinni.Leijonalapsen äitihttps://www.blogger.com/profile/16686199696866429260noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-73326274079321833082013-02-04T14:29:53.067+02:002013-02-04T14:29:53.067+02:00Niinpä, niin hyvin taas nostit muistoja 30v. takaa...Niinpä, niin hyvin taas nostit muistoja 30v. takaa, jolloin itsekin olen ollut vastaavasti samanlaisessa uraperheessä mutta ystäväni kautta näin väläyksiä boheemimmasta elämästä. Ja jopa se pienenä kiehtoikin- kuten ystävääni meidän elämä. Kuitenkin siihen aikaan boheemiperhe asusti vielä aika lainsuojattomasti, joiden traumoja varmasti usea on myöhemmin joutunut purkamaan. Päihteet kun eivät sovi kaikille. Eikä vapaa kasvatus kyllä puhtaana sellaisenaan ole mielestäni yhdellekään lapselle oikein.<br /><br />Niinpä myös minä, sinun laillasi, olen yrittänyt järjestää perheelleni arjen raameja. Tilanteen mukaan tiukempia (ja persoonien...) mutta samalla antaen tilaa pelkkään oleskeluun, haahuiluun, tylsistymiseen (voi Sinkkonen!) ja haaveiluun- niin itselleni kuin lapsillenikin. Siis siihen olotilaan, jossa ihminen voi olla luova. <br />Olen myös pyrkinyt näyttämään mallia, että vaikka aikuinen ON auktoriteetti ja aina lapsensa alun ihanne, hän on myös erehtyvä, typerä, hassu ja oppivainen itsekin.<br /><br />Ja näin mahtavan kirjoituksen teit yhviikkojesi päätteeksi! Ei sitä meidän sisäistä tulta sammuta mikään väsymys tai muu, sieltä se roihuaa, kun antaa itselleen mahdollisuuden. Ja pistää vielä yhden loistavan Dinojunan pyörimään. <br /><br />Toivottavasti elvyt pian stressaavista viikoista :)!bleuehttps://www.blogger.com/profile/03572334242351964203noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-53797561608772920112013-02-04T07:34:33.134+02:002013-02-04T07:34:33.134+02:00Minullakin on kauheasti kommentoitavaa, mutta tart...Minullakin on kauheasti kommentoitavaa, mutta tartun minäkin tuohon viimeiseen juttuun, jossa meillä on ihan samanlainen tilanne kuin Leopardikuningattarella. Toisin sanoen: en halua kaikkea olla kieltämässä. Puuhatkoon.<br /><br />Rutiineistakin on: olen itse jossain määrin sitä tyyppiä, joka voi paremmin jos uniasiat ovat selvät (en ole huippuvaativa, mutta öisin nukutaan.) Niinpä kovin boheemiksi meno ei meillä päässyt edes vastasyntyneen kanssa; tällä hetkellä unirytmi on ainoita asioita, joista pidän kiinni kuin mikäkin nukkumattiführer. Kaikessa muussa voidaan vähän lipsua ja joustaa.<br /><br />(En voinut lukea sun postausta ennen kuin aamulla, vaikka näin sen jo illalla: tiesin, että tarvitsen tämän lukemista aamulla enemmän :)Liinahttps://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-29137074437809823142013-02-03T22:46:16.017+02:002013-02-03T22:46:16.017+02:00Voisi kommentoida vaikka mitä, mutta tartun tuohon...Voisi kommentoida vaikka mitä, mutta tartun tuohon viimeiseen juttuun. Olen nimittäin huomannut, että olemme miehen kanssa hiukan erilaisia tässä suhteessa. Mies on herkemmin kieltämässä poikaa kaikesta mahdollisesta, kun taas itse olen sillä linjoilla, että antaa lapsen puuhata omiaan, kunhan ei tee mitään itselle vaarallista (tai sabotoi jotain tärkeää ja arvokasta). Pieni sotku ei haittaa, jos sillä saa pelattua itselle hieman netti- tai muuta aikaa. Korjataan jäljet sitten myöhemmin. Ja itse asiassa olen miehelle muutamasti sanonutkin, että ainainen kieltely ei ole kivaa. Vähän on tainnut mennä jakeluunkin. ;)<br /><br />Toivottavasti olet saanut jo miehesi takaisin kotiin!Leopardikuningatarhttps://www.blogger.com/profile/03104644899258496843noreply@blogger.com