tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post951914965186872482..comments2023-10-31T17:34:11.264+02:00Comments on Lupiini: Unikuvialupiinihttp://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-67762446088149111692011-02-16T17:28:20.874+02:002011-02-16T17:28:20.874+02:00Mama M, jep, mulle on ollut kova ja pitkä koulu op...Mama M, jep, mulle on ollut kova ja pitkä koulu oppia eroon kaikesta "herättelystä". Yksi ystävä sanoi joskus fiksusti, että jos toinen kertoo ongelmistaan, on kaikkein sensitiivisintä alkaa olla heti ratkomatta niitä omasta näkökulmastaan käsin, kun henkilö itsekään ei niitä osaa ratkaista. Selkeä avunpyyntö on tietysti eri asia, mutta pyytämättä tulleet "olen tässä pohtinut elämääsi ja minulla olisi seuraavia parannusehdotuksia"-tyyliset viestit aiheuttavat automaattista vastustushalua ja sitä kautta hirveää etääntymistä, että ihmiselle, joka suhtautuu elämänhallintaasi tms skeptisesti, ei enää vahingossakaan halua näyttää heikkoa puoltaan. Ja ystävyydessä, jossa aina vedetään hyvinmenee-linjaa, ei ole kovin paljon järkeä. Olen itse varmasti sabotoinut menneisyydessä joitain ihmissuhteita liiallisella puuttumisella ja vieläkin harmittaa. <br /><br />Joo, ihan pelkkään äitiyteen perustuvat ystävyydet voivat parhaimmillaan olla vähän työkaveri-tyyppisiä kevyempiä ja siten mukavia virityksiä ja pahimmillaan ampua itseään jalkaan. Kyseinen välirikko oli jälkimmäistä sorttia; kaksi täysin erilaista, eri maailmassa elänyttä ja toistensa kommunikaatiota ymmärtämätöntä ihmistä yritti bondata pelkkien numeraalisten (ikä, lasten ikä) faktojen kautta. Opin tässä kahakassa myös itsestäni: toimin varmasti itsekin väärin, etenkin pahasti loukattuna, ja samalla näin, miltä itse voin pahimmillani vaikuttaa; minussakin on nimittäin olemassa vahvan suojeleva puoli, joka aiheuttaa ajoittaisia ylireaktioita. Ihmiset toimivat joskus peileinä itseen ja opettavat sitä kautta, että tuollaiseksi en ainakaan halua tulla, en halua suhtautua lapseeni kontaktia ottavaan kaksivuotiaaseen bussissa potentiaalisena uhkana tai syytellä yksivuotiaan äitiä siitä, että lapseni olisi tunnin leikkitreffien (yök tuota sanaa) jälkeen "viikoiksi traumatisoitunut". Voin vain kuvitella, miten vihamielisenä ja uhkaavana maailma näyttäytyy ihmiselle, joka näkee asiat näin. Ja samalla tunnen edelleen syyllisyyttä omasta tajuamattomuudestani ja olen pahoillani siitä, ettei asiaa otettu puheeksi kanssani vaan revittiin auki vieraalla areenalla, kuukausien jälkeen. No, se siitä, mutta tuo jätti kyllä omaan luottavaisuuteeni todella syvän haavan ja valitettavasti vahvisti ennakkoluulojani tietyn "kotiäitityypin" suhteen, ja tästä ennakkoluulosta toivuskeluun menee hetki aikaa.lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-54614261448240993212011-02-16T17:24:30.592+02:002011-02-16T17:24:30.592+02:00Päivi, <3 itsellesi!
Suklis, rajojen määrittel...Päivi, <3 itsellesi!<br /><br />Suklis, rajojen määrittely tuntuu olevan niin monelle naiselle vaikeaa, että sitä systeemiä opetellaan puoli elämää. Esim mua ei muistaakseni kasvatettu erityisen nöyräksi tai kiltiksi, mutta silti kamppailen noiden miellyttämistarpeiden kanssa edelleen, tosin paljon vähemmän. Jonkinlainen peruspelko hylätyksi tulemisesta on melko lailla laantunut; tähän on varmaan vaikuttanut oma perhe, koska muistan vielä pari vuotta sitten olleeni paljon alttiimpi tulkitsemaan ihmisten mielialoja ja kommentteja itseeni kohdistuneiksi, peilasin omaa pelkoani muihin. Tämä on vähentynyt hirveästi ja voih kuinka rauhoittavaa se on! Muiden ongelmiin on hirveän vaikeaa ja riskialtista lähteä puuttumaan. Olen kerran puuttunut läheisen ystävän ryöstäytyneeseen alkoholinkäyttöön ja silloin tein homman varmaan ihan väärin. Ystävä oli niin oman häpeänsä mankeloima, että etääntyi meistä muista mahdollisimman tehokkaasti, eivätkä välit ole ikinä palautuneet ennalleen. Se oli surullista ja varmaan hyvin yleistä juuri riippuvuusongelmissa. <br /><br />Nuo äitiyden syyllistävät ja pakottavat käytänteet ärsyttävät minuakin kovasti. Sinällään hyvät asiat kuten kestoilu ja imetys toimivat helposti äideille jonkinlaisena kilpailemisen ja oman hännän nostamisen välineinä. Sellainen "minä kyllä synnytin vauvani ilman kivunlievitystä joten kaikkien muidenkin pitäisi" ja "minä heräsin 10 kertaa yössä imettämään, en ymmärrä miksi joku ei sellaista jaksa, itkettää korvikeruokittujen vauvaparkojen puolesta" on tosi empatiakyvytöntä läppää. Muutenkin marttyrointi on ihan kamala piirre äitiydessä ja ihmettelen, eivätkö naiset ole saaneet siitä tarpeekseen jo omassa äitisuhteessaan. Eräs ystävä kirjoitti Facebookissa tosi hienosti: (lainaan sua, Tee, koska oot vaan niin ihku ja fiksu:) (...) ajattelen et marttyyrit ja uhrautujat ja sädekehän kiillottajat on HUONOJA kasvattajia. Mun mielestä sellaset pitäis ehdottomasti pitää kaukana aikuisistakin, mut lapsista nyt ihan erityisesti. Tuolleen kelaan itsekin, martsailulla ei saavuteta kuin uusia ahdistuneita sukupolvia.lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-7622686734102418882011-02-15T09:03:41.025+02:002011-02-15T09:03:41.025+02:00Mielenkiintoinen pohdinta kaikkinensa. Itse tarraa...Mielenkiintoinen pohdinta kaikkinensa. Itse tarraan siitä pieneen yksityiskohtaan, kuitenkin isoon asiaan. <br /><br />Sanasi tuosta ystävyydestä ja "herättelysähköposteista", vai millä nimellä sitä nyt kutsuitkaan, sai kellot kilisemään. Minä olen ahdistava analyytikko ja ratkaisumallien tarjoaja myös ystävilleni tilanteissa, joissa he selkeästikin tarvitsisivat kuuntelijaa eivätkä tehokkaiden vaihtoehtojen tarjoajaa. Tajuan sen nykyisin selvästi ja yritän muuttaa omaa käytöstäni. Jotenkin olen vaan kokenut tähän asti, että olen oikeasti aito ja todellinen ystävä, kun kuuntelen niin tehokkaasti, että osaan kysyä, kyseenalaistaa ja tarjota ratkaisumalleja. Ihan tärkeä asia sekin, jossain vaiheessa prosessia, mutta yleensä silloin kun minä olen jo ehdotuksieni kanssa vauhdissa, toinen on vasta sulattelemassa asiaa, eikä valmis etenemään mihinkään ratkaisuun. <br /><br />Kyse ei ehkä ole samasta asiasta, mutta niin paljon tämä oma käytösmalli on pyörinyt mielessä, että reagoin kirjoittamaasi ja työstän asiaan ehkä hieman aktiivisemmin.. <br /><br />Mitä tulee törmäyskurssiisi kavereiden kanssa ja ilmeisesti äitiasiasta, olen tietyllä tapaa helpottunut itse siitä, että omat mammakontaktini ovat vain ja ainoastaan ystäviäni. Jotka eivät sitten ihan samassa tilanteessa ole, lapset vanhempia jne. Toki kaipaan samassa tilanteessa ja samalla aaltopituudella olevia mammaystäviä, mutta ne yritykset, joita olen viritellyt ovat kyllä aika katastrofihakuisia. Jos yhdistävä tekijä on vain äitiys ja lapsi, siinä on niin monta mahdollisuutta mennä harhaan ja päätyä vertailulinjalle, että minusta on parempi keskittyä muunlaisiin sosiaalisiin suhteisiin. Esimerkiksi mieheni parhaan ystävän vaimo on samassa tilanteessa kuin minä, olemme jopa lapsen kummeja. Mutta minun (eikä hänenkään) mieleen ole tullut tässä reilun vuoden aikana harrastaa vauvatreffejä tai edes keskusteluja. Niin eri linjoilla olemme selkeästi niin monen asian suhteen.Mama Mhttps://www.blogger.com/profile/00775391925805357406noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-83395947888266677062011-02-09T20:41:31.707+02:002011-02-09T20:41:31.707+02:00Ja nyt mun pitää kiittää suklaahirviötä, koska mun...Ja nyt mun pitää kiittää <b>suklaahirviö</b>tä, koska mun päähän tuli hirmuisesti ajatuksia Lupiinin tekstistä, mutten osannut sanoa niitä - onneksi <b>suklaahirviö</b> osasi. <3Päivi H-Khttps://www.blogger.com/profile/00231690995936381502noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-31662072274795121542011-02-09T14:14:05.681+02:002011-02-09T14:14:05.681+02:00Vaikutat monessa mielessä seestyneeltä, onnittelut...Vaikutat monessa mielessä seestyneeltä, onnittelut siitä! On tavallaan ihan tervettä pitää yllä joitain 'rajoja', oman olon mukaisesti. Tietty itse itsekkäästi tykkään Lupiinin jutuista ja nautin niistä, toivon niiden jatkuvan. :) :) <br /><br />Itsekään en oikein usko, että 'rynnimällä' voi muuttaa tai edes auttaa ihmisiä. Esimerkiksi alkoholiongelma tms. on sellainen, että kaikki lähtee lopultakin siitä ihmisestä itsestään, omalla aikataululla. Kukaan ei voi syöttää toisella motivaatiota, kukaan ei voi pakottaa/raahata aikuista ihmistä jonnekin katkaisuun. Tämä vaan esimerkkinä. Joskus vaatii suurta kypsyyttä ja luottamusta antaa ihmisen tehdä omia ratkaisujaan ja kypsyä toimintaan. <br /><br />Tavallaan kurjaa, jos avoimuus on ollut jollekin ihmiselle materiaalia riidan rakentamiseen..! :( Varmaan siitä seuraa petetty olo. Kai osittain siksi kun olen itse lapseton, niin en aina jaksa tajuta sitä intohimoa ja oikeassa olemisen vimmaa, joka jotkut ihmiset saa valtaansa kun heistä on tullut lapsiperhe. Toisten toimintatavat tuomitaan.. ei suostuta näkemään, että me KAIKKI elämme erilaisissa tilanteissa! <br /><br />Yksi aika raivostuttava juttu mielestäni on tämä kestovaippoihin 'pakotus'. Olen nähnyt omassa lähipiirissä, kuinka synnytyksenjälkeisestä masennuksesta kärsivää ihmistä on lyöty siitä, kun ei hän _jaksa_ vauvan tulon lisäksi nyt enää kauheasti miettiä ekologisia vaihtoehtoja. Tai tehdä vauvan ruokia alusta loppuun itse. Tai imettää kahta vuotta.. Tuntuu kuin ihmiset arvioisivat toisia oman itsensä mukaan: 'MULLA ei ollut mitään ongelmia synnyttää/päästä takaisin mittoihin 3 kuukauden sisällä/työllistyä ennen kuin vauva oli puolivuotias/ekovaippailla ja perustaa kommuuni siinä sivutöiksi - niin ei voi SULLAKAAN se asia olla ongelma.' :( <br /><br />Vaikka totuushan on että tässä maailmassa yhdelle yksi asia on vaikea ja toiselle toinen. Meillä on myös erilaisia stressin-, paineen- ja muutoksensietokykyjä. Kun sen vain jaksaisi muistaa..<br /><br />Mietin nykyisin paljon myös sitä, kuinka paljon ystävyys kestää. Missä menee se raja kun toista on loukattu liian pahasti. Voiko kaiken harsia kokoon?suklaahirviöhttps://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-65992709456246963652011-02-08T20:44:17.525+02:002011-02-08T20:44:17.525+02:00Kirjoitit taas hyvin ja asiaa. Kiitos. <3Kirjoitit taas hyvin ja asiaa. Kiitos. <3Päivi H-Khttps://www.blogger.com/profile/00231690995936381502noreply@blogger.com