tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post4689272875733938242..comments2023-10-31T17:34:11.264+02:00Comments on Lupiini: Maani myynylupiinihttp://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-76253932529611857332007-08-10T09:21:00.000+03:002007-08-10T09:21:00.000+03:00Kyökki-tsykologia rulettaa! Sitähän esimerkiksi ny...Kyökki-tsykologia rulettaa! Sitähän esimerkiksi nyyhkyelokuvat palvelee, usein hyvinkin tarkoitushakuisesti, kun miettii just vaikka Dancer in the Darkia, että painellaan ihmisten surunpurkamisnappeja. Tai ihmiset juo viinaa päästäkseen siihen tunnepurkutilaan, etenkin vanhemmat, normaalielämässä hallitut ja hillityt miehet voi itkeä kollottaa pöydänpintaa vasten ja muistella nuoruuden kissanpentuaan. <BR/><BR/>Joo, sellanen surun sulkeminen johtaa varmaan osaltaan masennukseen, että on ollut pitkään jotenkin pakotettu tunkemaan sen pinnan alle. Ainakin luulisin, että bloggaaminen auttaa osaltaan jopa ärsyttelemään omia lukkoja auki, kun niitä on pakko sanallistaa. Kaipa terapiassa (arska terapiassa) on sama logiikka?<BR/><BR/>Vai oon mää armoton itelleni :) Ehkä kyl sit niin, etenki kun en itse usko sellaiseen piiskakannustamiseen, tai jos mua yritetään "potkia eteenpäin", asetun vastahankaan ja raivostun, mutta itse näköjään käytän tuota piiskametodia itseeni kuitenkin.lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-39131892099444230442007-08-10T01:22:00.000+03:002007-08-10T01:22:00.000+03:00ja vielä: Lupiini-rakas, sä olet niin kovin armoto...ja vielä: Lupiini-rakas, sä olet niin kovin armoton itsellesi.lumishttps://www.blogger.com/profile/05805323192229361200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-51270285324869207522007-08-10T01:16:00.000+03:002007-08-10T01:16:00.000+03:00Luulen, että surun määrä ihmisen sisällä on vakio ...Luulen, että surun määrä ihmisen sisällä on vakio - joskus se vaan on enemmän pinnassa kuin muulloin. sisään suljettu suru on pahinta, se voi muuttuu masennukseksi tai vihaksi. mutta suru sinällään on okei - monihan hakee sitä tunnetta kun on vereslihalla, kuuntelee vaikka melankolista itkupoppia tai goottisysteemeitä. joskus on kauheen helpottavaa tuntea surua ja kipua, tavallaan nauttii siitä, että Tuntee. ja pelko - niin kamalaa kun se onkin - muistuttaa siitä mikä meille on tärkeää ts. minkä pelkää menettävänsä. (tää on nyt kai sitä kyökkipsykoloogiaa, mutta multahan se sujuu)lumishttps://www.blogger.com/profile/05805323192229361200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-53458370945988587182007-08-09T15:32:00.000+03:002007-08-09T15:32:00.000+03:00Niin, mietinkin minne Voxi katosi. Jäin kovasti ha...Niin, mietinkin minne Voxi katosi. Jäin kovasti harmittelemaan blogin loppumista.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-39085543098285447982007-08-09T13:28:00.000+03:002007-08-09T13:28:00.000+03:00purr, se on kyl hassua, miten ajatellaan että fiks...purr, se on kyl hassua, miten ajatellaan että fiksuus ja ahdistuneisuus kulkevat käsi kädessä, ja kai ne usein kulkevatkin, mutta ei kyl niin että onnellisuus olisi pinnallista ja höhlää. <BR/><BR/>foxy, kiitosta, ja toivottavasti innostut joskus taas bloggaamaan, mutta toki vain jos siltä tuntuu :)lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-28882403619122836412007-08-09T13:13:00.001+03:002007-08-09T13:13:00.001+03:00onnea etukäteen syntymäpäivätytölle ( ... birthday...onnea etukäteen syntymäpäivätytölle<BR/> ( ... birthdaygirl ...)Foxyhttps://www.blogger.com/profile/13503159637549068687noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-39751587180808651322007-08-09T13:13:00.000+03:002007-08-09T13:13:00.000+03:00"taidan jo kuulua siihen sukupolveen jolle terapia..."taidan jo kuulua siihen sukupolveen jolle terapiassakäynti ei ole häpeä (vaan pikemminkin meriitti, olenhan niin Älykäs, että Kärsin enkä lallattele menemään päivästä toiseen, toisin kuin Tyhmät ihmiset"<BR/><BR/>Liian totta. Ja tosi ällöttävää muuten. Mutta silti, terapia on taivaasta, jos se on oikein suunnattua. En kai voi itse tulevana terapeuttina sitä vastaankaan olla. Mutta I got your point ja allekirjoitan.Anonymousnoreply@blogger.com