tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post4846445221244342189..comments2023-10-31T17:34:11.264+02:00Comments on Lupiini: Pikku palleroitalupiinihttp://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-62504387684902690332008-02-13T13:38:00.000+02:002008-02-13T13:38:00.000+02:00Heei, täällä olikin vielä kommentteja!Rehellisesti...Heei, täällä olikin vielä kommentteja!<BR/><BR/>Rehellisesti sanoen on käynyt mielessä, että ovatko kaikki tietämäni äidit tosiaan ruvenneet äideiksi ihan omasta, pakottavasta tarpeestaan vai jonkin tapauskollisuuden ajamina? Ällistyn aina väliin ihmisten tarpeesta noudattaa jotain myyttisiä traditioita pilkuntarkkaan, taikauskoisesti. Kuulin juuri pariskunnasta, joka lähtee aamuyöllä, suoraan häistään häämatkalle toiselle puolelle maapalloa. Morsian on vielä raskaana. Itse arvostan sekä hyviä yöunia että hyviä bileitä siinä määrin, etten voisi kuvitellakaan veistaavani molempia... mutta joo, ”morsiamella ei saa olla tukka auki koska se tarkoittaa huonoa naista” ja ”ellei lasta kuulu vuoden sisään avioliiton solmimisesta, on se epäonnistunut”, tällaisia juttuja sitä aina väliin kuulee ihan nykyaikaisten ihmisten suista. <BR/><BR/>Kiinnostava tuo expat-vaimojuttu, varmaan aika rankkaa turvallisessa maassa kasvaneelle esim. tuo kidnappauksen pelko. Arjen pystyssäpitämiseen menee varmaan ihan eri tavalla aikaa kuin vanhassa kotimaassa kaikkine uusine käytänteineen. Minusta meinasi teini-iässä tulla vuodeksi expat-tytär, kun isän työpaikalta moni lähti töihin Saudi-Arabiaan. Pistimme äidin kanssa siinä määrin kovaa hanttiin (pelkkä ajatus hunnussa kulkemisesta oli sekä absurdi että vihaksipistävä) että jäimme Suomeen.lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-2490132734407841852008-02-10T11:04:00.000+02:002008-02-10T11:04:00.000+02:00Minusta sinulla on terve asenne, kun et oleta, ett...Minusta sinulla on terve asenne, kun et oleta, että voit halutessasi milloin vain tekaista lapsen. Vaikka ei se hedelmättömyys nyt niiiin yleistä ole, että kaikki joutuisivat hoitohin, kyllä me ainakin olemme ainoat omassa tuttavapiirissämme/suvuissamme.<BR/><BR/>Näin tahattomasti lapsettoman naisen näkökulmasta "pahimpia" ovat nuo normi-kolmekymppiset, joista tosiaan tulee osittain jopa se fiilis, että sitten kun lapsi syntyy tai perheeseen tulee se toinen kiintiölapsi, vanhemmat tajuavat, että eihän me tällaista härdelliä ja sotkua haluttu... Muutaman tuttavaperheen äideille tekisi joskus mieli sanoa, että jos tosiaan haluatte välttämättä puhua vain lapsistanne tai itsestänne, sanokaa edes joskus jotain positiivista! Valitusta siitä, miten hirveää on herätä varhain joka aamu tai miten ei ehdi ikinä enää Ikeaan, en jaksa kuunnella. Yhtään.<BR/><BR/>Expatvaimoista: kävin viime vuonna veljeni perheen luona Intiassa. Siellä vaimo ei miehen työsopimuksen mukaan saa olla töissä. Rouvan päivät ovat kuitenkin kaikkea muuta kun boordien töpöttelyä: huushollin pyörittäminen Intian tapaisessa (kehitys)maassa on aikamoinen ruljanssi, tällä perheellä kun ei siis ole palvelijoita talo täynnä. Kaikki neljä lasta on vietävä ja haettava kouluun ja koulusta (länsimaisia lapsia kidnapataan tällä seudulla jatkuvasti): pienemmät lapset on vietävä koulussa luokkaan saakka, isommatkin koulun porttien, metallinpaljastimien ja kulkulupien taakse) ja harrastuksiin. Mihinkään ei voi mennä yksin itsekään, varsinkaan pimeällä ja jo pelkästään ruokaostoksiin eri toreilta ym menee tuntikausia. Kun perheen isä tulee töistä, vaimo ei ole yleensä ehtinyt muuta kun juosta paikasta toiseen ja ehkä tehdä ruokaa. Mutta juu, kyllä heidän tuttavapiiristään löytyy runsaasti tätä boordirouva-ainesta, joiden perheissä ruuat ja ostokset tekee palvelusväki sillä aikaa, kun rouva harrastaa vaikka hyväntekeväisyyttä tai on kasvohoidossa. Kukin tyylillään, niin kai se menee.jospahttps://www.blogger.com/profile/06377861630011160165noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-42544330933381316612008-02-07T16:38:00.000+02:002008-02-07T16:38:00.000+02:00Olisin vielä halunnut yhden lapsen. Eka(t)menivät ...Olisin vielä halunnut yhden lapsen. Eka(t)menivät harjoituskappaleena. Mutta vuosi sitten leikattiin kystien mukana muutkin roippeet, joten se siitä. <BR/>Kuten huomasit tänä päivänä yksi jos toinenkin tekee lapsen lääketieteen avustuksella. Hormonikaksoset ne täälläkin riekkuu =)<BR/>Väittivät juuri mediassa yhden lapsen kasvatus aikuiseksi maksaa reilut satatonnia. Ei voi pitää paikkansa, meidän ipanat ainakaan ole köyhiltä vanhemmilta saaneet moista tuhlattua!(kirpputorit, thanks)<BR/><BR/>summasummaaaa, vaikka kärsinkin elämäni pahimman masiksen tietty synnytyksen jälkeen, ei voi kuin suositella.<BR/><BR/>Aina kun elämä potkii,miehet, koulut, duunit, ystävät, asunnot, kaikki jos pettää, jättää, epäonnistuu, -onnen ja pysyvyyden tuo oma lapsi.Aina.<BR/>( vähän imelähköä, mutta hope you get the point=)<BR/><BR/>cistaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-73716662291421487722008-02-06T10:24:00.000+02:002008-02-06T10:24:00.000+02:00Purrina, tämä oma (tai siis miehen, mulle ei-niin-...Purrina, tämä oma (tai siis miehen, mulle ei-niin-likeinen) ystäväpiiri, jonka viimeinenkin vaimo (ja ne on kaikki just VAIMOJA aina :) on nyt pieniin päin, edustaa varmaan kolmekymppisten pariskuntien normis-käytännettä. Olen joskus kerettiläisesti miettinyt, että ovatko nuo kaikki nyt ihan tosissaan-tosissaan halunneet lapsia, vai onko se ollut juttu, joka pitää tehdä? Vaikka toisaalta, harva kai katuu perheellistymistä? Siltä taholta joskus kuulee vihjailua ja painostusta, mutta se on kai jonkinlainen vitsikin osin. Me kun edustamme siinä kontekstissa jotain virallista "vaihtoehtoihmis"-porukkaa, jonka kuuluukin tehdä asiat vähän eri tavalla. Paineita ei pitäisi ottaa, ei, lapsiasia on ehkä elämän isoin, siinä pitäisi kuunnella vain asianomaisia. Vaikka helpommin sanottu kuin tehty :)<BR/><BR/>Vii, se vauvanhaluamisjuttu on kyllä selkeästi epidemiakin. Ja tietysti myös käytännöllistä, jos ystäväpiirissä on suunnilleen samanikäistä lapsukaisporukkaa. Olen vähän pelkuri tässä jutussa, haluaisin että joku lähipiiristä lisääntyisi ensin malliksi, että näen sen onnistuvan :)<BR/><BR/>Jee, uusi työpaikka, jee! Ilmeisesti tuossa kadun toisella puolella? Onnea, ja aamukahvitellaan ihmeessä keväimellä siis, puistovaihtoehtojakin on huudeilla oikeastaan aika monta (vaikka se sun takapuisto on kyllä ehdottomasti ihanin).lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-24194782106232935772008-02-05T21:20:00.000+02:002008-02-05T21:20:00.000+02:00siis. aika monta kertaa. sori, olen nauttinut hiem...siis. aika monta kertaa. sori, olen nauttinut hieman portviiniä ja kuuntelen tässä samalla ranskalaisia chansoneja.<BR/><BR/>5ljaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-64192983399063039282008-02-05T21:17:00.000+02:002008-02-05T21:17:00.000+02:00Heihei, mulla ei varsinaisesti ole tähän teemaan, ...Heihei, mulla ei varsinaisesti ole tähän teemaan, jota toki pohdin ystävystössä poikineiden (kirjaimellisesti, yhdellä kolmas toisella ensimmäinen, poika) johdosta ajankohtaisena teemana. <BR/><BR/>Omaa tilaani (vai pitäisikö raskaudettomuus käsittää epätilana kun vakiintuneet kielenkulmat ja niin edelleen..) tietysti, sinua hieman vanhempana täyttää vieras kiirus, sekä tutumpi mahdottomuus, kumpparittoman yksineläjän, siis. Mutta siis, minusta tässä lähinnä on hauska huomata se, kuinka nopeasti tenavoituminen alkaa tuntua ajankohtaiselta. Muistan elävästi luonani pidetyn ompelukerhon erään keskustelun jossa sarjakuvataiteilija poti vauvakuumetta niin ikään sinkkuna ja oli vakaasti konkretisoimassa tilaansa äidiksi luottaen yhteisön tukeen ja uusiin perhemalli-kuvioihin. Ihmettelin silloin miten on mahdollista haluta lasta jos ei ole, huoh, parisuhdetta. Muutenkin teema tuntui todella epäajankohtaiselta. Kun nyt, hupsista pyörittelen samoja kuvioita - suht laiskasti tosin, mutta kuitenkin - kun oma ystävysympäristö on vauvoittunut.<BR/><BR/>Mutta se mun varsinainen asia tuon sekavan suollon jälkeen, oli siis, että meillä on ihan pian sama työmatka muutaman metrin erolla. Vaihdan työpaikkaa (isojee!) maaliskuun alusta. Ehkä siis vihdoin keväämmällä voidaan aloittaa päivä aamukahveilla puistossa.. :)<BR/><BR/>tee.viiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-16561520374998852022008-02-05T17:36:00.000+02:002008-02-05T17:36:00.000+02:00Niin, minun läheisessä ystäväpiirissä on menty (ko...Niin, minun läheisessä ystäväpiirissä on menty (konservatiivisesti?) naimisiin 21-26-vuotiaina. Siis puhun nyt neljästä pariskunnasta kuudesta. Nyt viideskin menee (tosin vanhana luopiona) 28-vuotiaana naimisiin syksyllä. Aiemmista neljästä pariskunnasta kolme odottaa vauvaa, joiden lasketut ovat touko,- heinä- ja elokuissa. Isosiskoni on naimisissa ja heillä on pieni tyttö. Erittäin läheinen serkkuni on naimisissa ja heillä on pieni poika. Pikkusiskoni on kihloissa. MINÄ sen sijaan asun sentään avoliitossa (heheehh), mutta en ole EDES kihloissa, saati menossa, jolloin häistä tuskin kannattaa edes mainita ja mitä vauvaan tulee; arvannet. <BR/><BR/>PAINEITA?<BR/>KYLLÄ!<BR/><BR/>Onneksi sittemmin järkevöidyin ja kamalasta vauvakuumeestani kuin ihmeparantuneena todeten, että niin. Elämäni kulkee kuoppaisempaa polkua, eikä se ollenkaan välttämättä ole kivaa siinä kontekstissa, missä minä elän, mutta se (konteksti) EI voi olla syy häille tai lisääntymiselle. Vaikka kuinka olisi kiva elää jonkun toisen elämää, sitä täytyy kuitenkin (ja onneksi) elää omaansa. Mutta sekaisin voi ihminen mennä halujensa, realiteettien ja ympäristön paineiden ristitulessa.<BR/><BR/>Sanottakoon nyt vielä viimeiseksi, että haluan jonakin onnellisena päivänä vielä naimisiin ja sitten lapsen (lapsia). Toivon, että joskus saan elää vielä sitä vaihetta. Ensin kuitenkin pitää elää tämä vaihe.Anonymousnoreply@blogger.com