tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post5306272403920314388..comments2023-10-31T17:34:11.264+02:00Comments on Lupiini: Esim sosiaalisuudestalupiinihttp://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-24464131646435072082007-08-31T09:49:00.000+03:002007-08-31T09:49:00.000+03:00Se on tavallaan aika veikeä ajatus, miten lähes ka...Se on tavallaan aika veikeä ajatus, miten lähes kaikki ovat tunteneet vahvaa ulkopuolisuutta ja erityisyyttä. Että mitä ne ihmiset sitten ovat, jotka solahtavat kuin kala veteen kaikissa seuroissa. Erehdyin eilen katsomaan Big Brotheria (en ikinä katso sitä yleensä koska alan vahvasti epäillä ihmiskunnan olemassaolon oikeutusta silloin) ja oivalsin heti, että itse olisin vastaavassa tilanteessa se peiton alle käpertyvä itkeskelijä, enkä iloisesti minglaava seuranainen. Ylipäätään ajatus Big Brotheriin joutumisesta tuntui suunnilleen yhtä hirvittävältä kuin lapsuuden kesäleirit (vihasin luontoleiriä lukuun ottamatta kaikkia kesäleirejä syvästi ja jouduin niille aina). <BR/><BR/>Tuo ikäjuttu on kans jännä, kun opiskelin, osa ihmisistä oli minua joskus viisikin vuotta nuorempia (itse olin about 25 silloin) ja ensin oli nihkeän vaikeaa suhtautua "teineihin". Sittemmin ikäjuttu hälveni ja nykyään sillä ei ole hitsinkään merkitystä, tämä on myös oman vanhenemisen hyviä puolia, ikäerot menettävät merkityksensä.<BR/><BR/>Sielunsisaruuteenkin mielestäni kuuluvat konfliktit, tai itse asiassa ainakin omat "sisareni" ovat myös niitä, joiden kanssa ehkä luontevimmin voi myös olla erimielinen. Minulla on onneksi monta rakasta ystävää, mutta useimpien kohdalla noudattaa kuitenkin tiettyä varovaisuutta ja ehkä jonkinlaista status quo:ta, joka on tavallaan hassua mutta ehkä leimallistakin tietyille suhteille. On myös tärkeää tajuta, että eri ihmisiltä saa/antaa eri juttuja, ettei vaadi kaikilta sellaista kaikenkattavaa henkistä bondausta. Olen tajunnut tämän vasta vähän aikaa sitten oikeastaan itse. <BR/><BR/>Itsellisyys on kyl hyvä juttu, pitää osata arvostaa omaa seuraansa. Ja ulkopuolisuuden tunne voi tietysti olla sellaista oman erityislaatuisuuden kokemusta, etenkin kun tajuaa, että hitsi, suurin osa varmaan tästäkin porukasta jossa tunnen ulkopuolisuutta, kokee sitä samaa tahoillaan.<BR/><BR/>Kiitos ystävällisistä ja ajatteluttavista kommenteista :)lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-71970192070845588872007-08-30T23:51:00.000+03:002007-08-30T23:51:00.000+03:00Kirjoittamassasi oli niin paljon tuttua, itsekin o...Kirjoittamassasi oli niin paljon tuttua, itsekin olen kokenut melkoisen muodonmuutoksen epäsosiaalisesta ja ulkopuolisuudentunteesta (puhumattakaan siitä ylemmyyden tunnosta)kärsivästä teinistä, välillä melkein liiankin sosiaalista ja hektistä elämää viettäväksi aikuiseksi. Näin aikuisena olen onnellinen monista erittäin hyvistä ystävistäni (niitä on useampi kyllä kuin kaksi) ja avoimuudestani, mutta olen myös huomannut tarvitsevani paljon enemmän omaa rauhaa ja yksin oleilua kuin monet muut... <BR/><BR/>Nuoruuden erakkovaihe ehkä kuitenkin kasvatti sen verran itselliseksi ihmiseksi, että en koe olevani niin riippuvainen muista. Enkä myöskään odota ihmisiltä liian paljon, eri ihmisten kanssa kohtaa erilaisissa asioissa, mutta täysin sukulaissieluja ei voi olla, vaikka aika lähelle kuitenkin, ja se riittää. Eikä silloin tällöin esiin nouseva ulkopuolisuudentunne varmaan ikinä täysin jätä, mutta sen on oppinut hyväksymään osana omaa persoonaa.silumiinihttps://www.blogger.com/profile/11032662953218261856noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-29827118877318142162007-08-30T14:54:00.000+03:002007-08-30T14:54:00.000+03:00Täytyy munkin sanoa, että monista kirjoituksistasi...Täytyy munkin sanoa, että monista kirjoituksistasi tulee omat kokemukset mieleen, esimerkiksi tuosta tietyllä lailla ylemmyydentuntoisesta ulkopuolisuudesta ja muistojen keräilystä. Sinä vaan osaat omalta kohdaltasi kirjoittaa ne niin hyvin auki, että lukiessa sitä tajuaa jotain uutta itsestäänkin. Ja sehän on hyvän kirjallisuuden tunnusmerkkejä:)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-29276025903063544582007-08-30T13:53:00.000+03:002007-08-30T13:53:00.000+03:00Hirmuisen paljon tulee Lupiini sun kirjoituksista ...Hirmuisen paljon tulee Lupiini sun kirjoituksista itselle tuttuja juttuja esiin! <BR/><BR/>Mun täytyy pitää mahdolliset ylemmyyden tunnot tarkasti laskussa tässä uudessa tilanteessa, jossa paikalla on paljon melkein 10 vuotta nuorempia. Olla nöyränä (muttei nöyristelevänä), sillä samalla viivalla tässä aloitellaan ja muilta voi oppia paljon mielenkiintoisia asioita. <BR/><BR/>Mä koen, että maailmassa on paljon ihmisiä, joita voin ymmärtää. Hyvin monen kanssa tulen myös juttuun, eli kaveruussuhde on mahdollinen. Hyvin harvassa ovat ne ihmiset, joiden kanssa voin sanoa olevani sisaria (vaikken tuota sanaa koskaan osaa itse käyttääkään), niitä on mullakin kaksi kappaletta. Toisaalta, nämäkään suhteet eivät ole täydellisiä sielujensukulaisuus suhteita, vaan sisältävät silloin tällöin esiin pulpahtelevia konflikteja. Onko sellaista ystävyyttä edes olemassa, jossa näin ei olisi? <BR/><BR/>Kiitos muuten ihanista kirjoituksista, täältä saa aina hyvää mielenravintoa!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-33215143206595777182007-08-29T14:34:00.000+03:002007-08-29T14:34:00.000+03:00Tuo olisi voinut pääpiirteittän tulla suoraan omas...Tuo olisi voinut pääpiirteittän tulla suoraan omasta kynästäni.Anonymousnoreply@blogger.com