tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post6765279442469750455..comments2023-10-31T17:34:11.264+02:00Comments on Lupiini: Anteeksilupiinihttp://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-45799268553778537652013-02-19T23:46:50.389+02:002013-02-19T23:46:50.389+02:00Juu, niinpä! Hittoku vaan aina itse jaksais, ja ti...Juu, niinpä! Hittoku vaan aina itse jaksais, ja tilanteet olis sellaisia. Tänään katsoin vaivihkaa sormien lävitse kun esikoinen ehkä mahdollisesti vohki kuopukselta pallon leikkipuistossa. Kun en ollut ihan varma miten se oli enkä millään jaksanut kovistella ja kuopus muutenkin kollottaa joka asiasta, sillä on sellanen Vaihe taas... huoaaah :Dlupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-66365341966684367662013-02-19T23:42:28.374+02:002013-02-19T23:42:28.374+02:00Anteeksi pyytämisessä on kai se vaikeinta, että si...Anteeksi pyytämisessä on kai se vaikeinta, että silloin on pakko myöntää tehneensä/olleensa väärässä. Kyllähän sitä on vähän pakko hetken pihdata :). Mulla käy miehen kanssa riidellessä joskus silleen, että ärsyynnyn-lepyn-ärsyynnyn ja mun vuolas anteeksipyyntöpuhe alkaakin kääntyä syyttelypuheeksi kun muistan taas mistä olin käärmeissäni... mutta toistaiseksi sopimus, että mennään aina sovussa nukkumaan, on pitänyt. Todellisesta anteeksipyynnöstä ja anteeksiannosta tulee kyllä tosiaan hyvä, puhdas olo!lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-32726052061684242013-02-19T23:40:31.846+02:002013-02-19T23:40:31.846+02:00Lipsistä tuli nyyhkyttävä herkkis äidintyttö kun m...Lipsistä tuli nyyhkyttävä herkkis äidintyttö kun möykky selvitettiin. Se on jännä miten nuo pienet pääsee isoistakin kuohuista nopeasti yli, siihen kun itsekin pystyisi. <br /><br />Tuo turvallinen rajojen koettelu... on se vaan jännä, miten vasta äitinä alkaa saada perspektiiviä tiettyihin omassa lapsuudessa toistuneisiin tilanteisiin. Olen ihan vasta nyt ymmärtänyt, miten omat turvattomuudentunteet ja pelot saattaakin liittyä siihen, että mulle aina annettiin periksi. Että jospa mä ahdistuinkin liiallisest päätäntävallasta? Hoi Freud! <br /><br />Hitto, missasin sen sukupuolikeskustelun kun oli taas niin väsyneet illat. Seuraavalla kerralla mukaan, mulla on siitäkin paljon sanottavaa :)lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-52666191390688351902013-02-19T23:37:38.185+02:002013-02-19T23:37:38.185+02:00Joo, se on kumma juttu! Kun taas sit joskus esikoi...Joo, se on kumma juttu! Kun taas sit joskus esikoinen pyytää multa surkeana hetkenä "anteekki äiti" silloinkin kun ei ole syytä, tai siis, olen huutanut sille osittain turhaan ja se raukka yrittää hyvitellä. Joku periksiantojuttu tuossa anteeksi pyytämisessä on, tulee mieleen muinaiset Tiina-kirjat uber-rehellisine ärsyttävine päähenkilöineen :)lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-39367757687628486642013-02-18T20:00:39.141+02:002013-02-18T20:00:39.141+02:00Hei hieno juttu! Täytyy muistaa ensi kerralla, kun...Hei hieno juttu! Täytyy muistaa ensi kerralla, kun anteeksipyyntö tuntuu vaikealta! Ja tosiaan muistaa, että siinä testataan aikuisen luotettavuutta ja pinnaa, ei muuta. Kiitos!Taikinanaamahttps://www.blogger.com/profile/03723884560811205425noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-85660623157578430292013-02-17T21:55:59.531+02:002013-02-17T21:55:59.531+02:00Hyvä tarina, hyvää tukea ystävältä ja hyvää tiimit...Hyvä tarina, hyvää tukea ystävältä ja hyvää tiimityötä! <br /><br />Meidän 3-veeltä anteeksi ei välillä myöskään irtoa. Erityisesti silloin, kun jonkun asteisen pahoinpitelyn kohteeksi joudun minä. Äidiltä ei voi pyytää anteeksi, ei sitten millään. Onneksi mies on noissa tilanteissa ollut usein paikalla ja omalta osaltaan jämyillyt anteeksipyynnön. Ja näin sen pitäisi mennäkin. <br /><br />Oppisi vielä itse aikuisena pyytämään anteeksi, kröhöm. Aloin kirjoituksesi jälkeen miettimään, että olenko itse saanut luistella noista tilanteista lapsena vai miksi välillä tuntuu niin vaikealta pyytää vaikkapa mieheltä anteeksi loukkaavia sanoja, kun tietää että sen jälkeen tulee kaikille parempi mieli?Jennijeehttps://www.blogger.com/profile/01088154079159166508noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-64884602522026659752013-02-17T20:15:53.890+02:002013-02-17T20:15:53.890+02:00Mahtava esimerkkitarina! Oletko huomannut, että us...Mahtava esimerkkitarina! Oletko huomannut, että usein lapset ovat aika jännästi helpottuneita tai läheisyyttä hakevia moisten "nyt äiti pitää päänsä" tilanteiden jälkeen. Siitä saa itselle aika hyvän mielen. Kun huomaa, ettei kyse ehkä ollut se sana, vaan ehkä lapsi vaan testasi vanhemman luotettavuuden isommassa mittakaavassa jne. Mutta kyllä se vaatii aikuiselta päättäväisyyttä ja isoa syliä ja ymmärrystä, ottaa se jokin möykky vastaan lapselta ja heittää se lapsen kanssa huitsin nevadaan lopulta :). Mikä sen turvallisempaa kuin kokeilla luotettavan aikuisen kanssa itkupotkuraivareita, ehkä niitä ei enää sitten aikuisena tarvitse tehdä (niin kuin meidän joidenki vieläkin välillä tekisi mieli :D).<br /><br />Ja prinsessavaiheet on minustakin suotava lapselle. Aloinkin tätä prinsessa ja ylipäänsä tyttöjuttua miettiä tänään, kun blogissa tuli niin hyvä kommentti. Onkohan joissakin asioissa jo menty vähän yli... En tiedä.bleuehttps://www.blogger.com/profile/03572334242351964203noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-24764640.post-25129083125620111572013-02-17T20:00:59.017+02:002013-02-17T20:00:59.017+02:00Meilla nahtiin viikko sitten samanlainen draamatil...Meilla nahtiin viikko sitten samanlainen draamatilanne, esikoinen puri parasta kaveriaan leikin tiimellyksessa ja kertakaikkiaan kieltaytya pyytamasta anteeksi. Tai sanoi pyytaneensa heti, mutta kun kaveri ei ollut sita kuullut (/ei ollut sanonut), niin siitapa tulikin aikamoinen show. Vastapuolen lastenhoitaja oli onneksi myos samaa mileta, etta periksi ei saa antaa, mutta sita anteeksipyyntoa odoteltiin varmaan puolituntia ja se jalkeekin lapsi itki aivan solkenaan ja oli hysteerinen. Ei olut eka kerta, kun anteeksipyytaminen oli vaikeaa, mutta taa oli kylla ihan ennatys. Mikahan siina on niin vaikeaa... Emppahttps://www.blogger.com/profile/13995918945426587987noreply@blogger.com