torstaina, tammikuuta 02, 2014

Erittäin traditionaalinen Wuosikatsaus 2013


1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Kasvatin isoja ja meheviä kasvihuonekurkkuja. 

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Lupasin olla kiltimpi ihminen. En tiedä olenko onnistunut, ehkä? Ehkä kiltteys on sitäkin, että rajaa topakammin vitutuksenaiheet pois omasta elinpiiristään, olivat ne sitten ihmisiä tai netti-ilmiöitä, ettei tarvitse repiä paitaansa turhan tähden. Minusta on kai ennen kaikkea tullut rauhallisempi. Ensi vuodeksi lupaan, etten juo kahvia enää klo 15 jälkeen paitsi poikkeustilanteissa. Muuten menee yöunet. 

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kaksi ystävää, joiden kanssa ei olla tavattu aikoihin, mutta joiden kanssa yhteys säilyy. Toisen heistä kanssa oli yhteinen kirjaprojektikin.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.

5. Missä maissa kävit?
Virossa, heh. Mutta reissu oli erityisen hieno, jotenkin maaginen. Olimme ystäväpariskunnan sukumökillä lähellä Haapsalua, syvällä maaseudulla, lähellä merta. Kaskaat sirittivät, pääskyt ja lepakot lentelivät, tuuli oli lempeä ja lasten nukahdettua juotiin viiniä tummenevassa kesäillassa. Oioi.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2014, jota puuttui vuodesta 2013?
Haluaisin ihan tavalliseksi palkansaajaksi työterveyshuoltoineen vuosilomineen. 

7. Mitkä vuoden 2013 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Varmaankin lasten syntymäpäivät ja hääpäivän. Kaikki sijoittuvat kesään ja niihin linkkautuu vahvasti ihana pieni punainen mökkimme vehreine puutarhoineen. Oi kesä, kesä! Ja niin, ystäväpariskunnan häät. Ihanat häät kevään ja kesän kynnyksellä, hellepäivänä merenrannalla. Iloa, ihanaa ruokaa, tanssia, viiniä, naurua, vanhoja ystäviä ja meri. 

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Asiakkaiden saaminen oman alan tehtävissä. Se, että lakkasin harmittelemasta ihmissuhteita jotka eivät vaan toimi. Sen lisäksi täytyy todeta, yksityiskohtiin menemättä, että oman libidon takaisin saaminen on ollut huikea kokemus. Totuin imetysaikoina siihen, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Kuitenkin pelkäsin toisaalta, että tässäkö tämä oli, lapsiperhearki ja keski-ikä kaikkine vaateineen tappoivat seksuaalisuuden. Mutta eivätpäs tappaneetkaan! Voisi jopa melkein siteerata sitä tuttua uskomusta, että naisen seksuaalinen huippu on nelikymppisenä. Eikä meikäläisellä ole siihen enää kuin pari hassua vuotta. 

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Se, miten vaikeaa ja masentavaa oli luopua kotiäitistatuksesta. Se, miten koko syksy meni siipi maassa murheviittaa kantaen.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Omituisesta silmäsärystä vasemmalla puolella. Tyypilliseen tapaani kävin kaikki tutkimukset läpi, tällä kertaa tosin suitsin paniikkiheppaa ja odotin pääsyä julkiselle. Ei edes glaukoomaa, mitä sukurasitteen puolesta vähän epäilin. 

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Jaa, olisko ne uudet Icebugit raiskiintuneiden tilalle? Tai sitten sikahalvat retrorattaat Tori.fi:stä, jotka verhoilutin uudelleen äidillä. 

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Lasten, omien ja muiden lasten. Nauran usein ihan rätkänä omien mukuloiden pissa-pippeli -jutuille kunnes mies rykäisee merkitsevästi ja huomauttaa, että noita juttuja voi jatkaa vaikka vessassa. 

13. Kenen käytös masensi?
Omien vanhempien aina joskus. Surettaa nähdä, miten ikääntyminen vie heitä yhä syvemmälle omiin lukkoihinsa. Kännien vetäminen lasten pikkujouluissa ei tosiaankaan ole hyvä idea kellekään.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
No siihen asuntolainaan, kuten noi seuraavat 30 vuotta. 

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Innostun helposti. Innostuin viljelyksistä, Viron matkasta, esikoisen jalkapallokoulusta, kaveridinnereiden suunnittelusta ja toteutuksesta, jännistä dokumenteista, luonnonkosmetiikasta, uusista blogeista jne. 

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2013?
No nyt pitää sanoa tuoreessa muistissa oleva Kerkko Koskisen Hoosianna. Mahtava sovitus! Lipsikin suorastaan leimaantui biisiin ja halusi kuulla sen uudelleen kerta toisensa jälkeen. 

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

b) laihempi vai lihavampi?
Ei mitään merkittävää muutosta, pyh. 

c) rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi, mutta en varmaankaan ikuisesti. 

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
kuntoilleeni

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
angstanneeni

20. Kuinka vietit joulua?
Sukujouluissa perinteisin menoin, sekä omilla vanhemmilla. Kiva joulu oli! Lahjat olivat ennätyksellisen ajateltuja ja mukavia, me aikuiset saimme laadukkaita öljyjä, hienoja hilloja, minulle tuli luonnonkosmetiikkaa. Lapsille kirjoja ja kivoja mietittyjä leluja. Toki myös sairas kilkuttava poro-joulupukki välkkyvaloilla, se taisi onneksi jo unohtua jonnekin. Päätimme miehen kanssa, ettemme enää tee mitään jouluruokia, koska emme kertakaikkiaan pidä niistä ja niitä saa erinäisissä sukupippaloissa kuitenkin. Sen sijaan teimme paria eri herkkusalaattia viikunoin ja pähkinöin, taikinalohta maa-artisokkapedillä ja sitruunajäädykettä. 

22. Rakastuitko vuonna 2013?
No noihin palleroihin aina ja uudestaan. 

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
0.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Nyt pitää mainita taas ihan tuore löytö, Ville Haapasalon dokumenttisarjat Venäjältä. Haaveilen vuosi toisensa jälkeen Venäjän matkasta kavereiden kanssa autolla, mutta ei sitä vieläkään ole toteutettu. Haapasalon avulla sitä pääsee ties mihin tsasouniin, uhrilehtoihin, asemuseoihin ja vodkarellestyksiin osalliseksi ihan kotisohvaltaan. Haapasalo on kaikessa parrakkaassa pikkukrapulaisessa läpändeeröksessään aivan hulvattoman symppis hahmo. 

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En. En jaksa vihata. Olen ottanut vaikeiden ihmisten suhteen välttely- ja ignorointitaktiikan. Toimii. Tosin täytyy myöntää, että kesällä tunsin häijyä vallantunnetta erään välienselvittelyn yhteydessä, etenkin kun en itse ollut kyseiseen setvimiseen mitenkään halukas. Olisin voinut sanoa suoraan, mitä ajattelen. Sen sijaan olin ystävällinen ja kohtelias, koska en halua riitaantua (ja koska en halunnut antaa takaisin sitä saamaani valtaa ihmiseltä, jolle sen joskus aivan turhaan luovutin, riitaantuminen ja tunnekuohu olisi ollut sitä, vallan antamista). Parempi pitää mölyt mahassaan ja myhäillä omalle kypsyydelleen ja astua eteenpäin. 

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Buddhan aivot. Yllättävän järkevää mindfulness-läppää nimestä huolimatta. 

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Aloin kuunnella yhä enemmän suomalaista progea. Musiikkilöytöni näyttävät useimmiten olevan vähintään 35 vuotta vanhoja. 

28. Mitä halusit ja sait?
Onnistumisen kokemuksia äitinä. Oman alan keikkoja. 

29. Mitä halusit muttet saanut?
Sellaista työtä, johon mennään aamulla ja tullaan illalla eikä tarvitse miettiä alveja, tellejä tai lellejä. 

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Pirjo Honkasalon Betoniyö. Se oli huikea, unenomainen ahdistusmatka. Olen lukenut Saision Betoniyön monta kertaa ja vaikka elokuva olikin aivan erilainen kuin se oma päänsisäinen visualisointini, niin kyllä mykisti kaikessa intensiivis-sivullisuudessaan. 

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Täytin 36, juhlin sitä kaveriporukalla mökillämme. Tein hlelem-keittoa omista mangoldeista, istuttiin hämärtyvässä illassa ja naurettiin. 

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Olisin saanut unelmatyöpaikan heti haettuani. EHHEHEE.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2013
Same old. Mustaa, värikkäitä sukkiksia ja koruja. 

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Perhe-elämä ja oma aika.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Persujen möläykset jaksavat aina vähän liekittää, uusimpana tämä ajatus sijoittaa nollakerholaiset kaupungin vuokrataloihin Vesalaan. Isyysvapaiden piteneminen ilahdutti. Pari ystävää tekee aika huimaa poliittista uraa ja sitä on hauskaa seurata sivusta ja veikkailla mihin asti he oikein päätyvätkään?

37. Ketä ikävöit?
Ikävöin aina silloin tällöin kotiäitikavereitani. Tai oikeammin sitä koko aikaa, sitä intensiivistä pikkulapsiaikaa ja kylmässä puistossa juotuja take away -kahveja ja kikatuksia. 

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Näitähän tulee vuoden varrella aina lukuisa määrä, mutta jostain syystä mieleeni jäi voimakkaasti ystävien Viron mökiltä eräs ikäiseni nainen, ihana, räväkkä, älykäs ja kaunis nainen joka oli hiljattain jätetty julmasti. Siitä huolimatta hän oli kaikessa surussaankin eloisa ja helposti iloon ja nauruun tarttuva. Ja loistava kokki.

3 kommenttia:

  1. Nimetön2:46 ip.

    Haluaisin kysyä, että oletko myös kinastellut viime vuonna vähemmän kuin aiemmin? Onko terapia auttanut siinä? Mietin itse millä saisin ratkaistua vieläkin elämässä kulkevat kinastelut lapsuuden perheen kanssa, ja onko terapiasta apua.

    (luin aiempia vuosikatsauksia ja niissä harmittelit kinastelua äidin kanssa)

    Kiitos jos haluat vastata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Hmm, hyvä kysymys. Luultavasti olen kinastellut äidin kanssa vähemmän kuin ennen, tosin meillä on tietyt kultakaudet, etenkin loppukesä jolloin mökin jakaminen alkaa kiristää kaikkien hermoja ja silloin riitoja tulee. Mutta kun asiaa mietin, riidat on tosiaan vähentyneet, kai eniten siksi, että tajuan yhä paremmin äidin oman rikkinäisen taustan ja sen vaikutukset erilaisiin reaktioihin. Ja oman vihan muuttuminen suruksi siitä, että molemmilla vanhemmilla on ollut ne omat taakkansa. Mutta elää mussa edelleen se ärsyttävä oikeudentunto, haluaisin aina väliin haastaa äidin ja pakottaa sen tunnustamaan tehneensä väärin. Sellaista tiettyä valtataistelua meidän kommunikaatio aina joskus on, äiti joka hajamielistyy vuosi vuodelta, pyrkii biittaamaan mua naurettavissa pikkuasioissa ja mä vedän herneen nenään ja sitten taas mennään... Paras taktiikka äidin suhteen on vetää henkeä kerran, toisen, kolmannen ja neljännen. Itse asiassa ihan sama taktiikka kuin raivokohtauksen kourissa kiljuvien lastenkin kanssa :).

      Mun terapia-ajasta on jo puoli vuosikymmentä, siellä näitä vanhempi-kuvioita kyllä käytiin läpi. Esikoisen ollessa vuoden mulla oli äidin kanssa aivan erityisen vaikea jakso (äiti oli saanut juuri diagnoosin parantumattomasta sairaudesta, että sekin vaikutti) ja oltiin jo varaamassa jonkinlaista keskusteluaikaa. Vähän sellaista äiti-tytär-suhteen pariterapiaa. Mutta se sitten peruuntui eikä asiaan sittemmin palattu.

      Parhaan avun olen saanut sopivan kansantajuisista self help -oppaista, keskustelufoorumeilta ja ystävien kanssa tilittämisestä. Se pahinkin päätä tykyttävä raivo ja epäoikeudenmukaisuuden kuohunta laantuu, kun sen saa näpyteltyä ulos.

      Mutta uskon kyllä terapiaan ja näitä vanhempi-lapsi -suhteisiin erikoistuneita terapeutteja on paljonkin. Ja useinhan yksikin käynti riittää. Tänään oli btw Hesarissa ihan mielenkiintoinen juttu lapsiperhearjen nutistamasta pariskunnasta, joiden riitelytapa oli kaikessa arkisuudessaan aika tuttua itsellekin. He olivat kokeilleet useampaa eri tapaa ratkoa kiistoja ja ilmeisesti pariterapiasta oli paljon hyötyä siksi, että terapeutti osasi esittää ne oikeat kysymykset. Ja se lienee terapian pointti kai aina.

      Toivottavasti oli iloa ja hyötyä :)

      Poista
    2. Nimetön9:21 ip.

      Kiitos, tämä oli oikein rauhoittava vastaus. Ja sattumalta luinkin jo aamulla tuon Hesarin jutun kolmen lapsen vanhemmista, ja siinä lohdutti sanoma että terapia oli auttanut.

      Toivoisin että jos hakeutuisi terapiaan, se antaisi vastauksen sille paljonko on "normaali" määrä konflikteja vanhempien ja aikuisten lasten välillä. Luulin 17-vuotiaana, että 18-vuotiaana ei ole mitään tällaisia ongelmia, vaan ne ratkeavat murrosiän loputtua. En millään haluaisi riidellä heidän vanhuuteen asti, mutta näyttää moni 60-vuotiaskin väittelevän vanhan äitinsä tai isänsä kanssa, joten... Ehkä ainakin huojentavaa etten ole ainoa :)

      Poista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!