sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2014

Aika aikaansa


Ratikkamatkalla Hakaniemestä kotiin ovat kaikki haikeuden ja nostalgian elementit äkkiä läsnä. Keskisillalla on kolme vauvaa äiteineen, yksi vauvoista koomailee tyytyväisenä kantoliinassa, selkä pyöreänä ja posket pulleina. Yksi äideistä hakee arkaa kontaktia kahteen muuhun, ihan kuten minäkin silloin joskus, esikoisvauvan äitinä. Tuolla näkyy Karhupuisto, tuolla vanha keltainen kotitalo. Aurinko paistaa, lehmuksenlehdet lepattavat, vauvat jokeltavat ja minä istun ratikassa yksin, tyytyväisenä. En kaipaa sitä mitä oli, muuta kuin hyvällä, nostalgisella tavalla. Kotiäitiaikojen muistelu ei enää itketä, kuten se viime syksynä teki. Nyt eletään uutta aikaa, työn ja täyttyvän kalenterin aikaa, oman yrityksen aikaa. Stressaavaa ja ärsyttävääkin, mutta itsetuntoista, huikaisevan ilon hetkiä sisältävää aikaa. 

Samaan aikaan olen kaivanut pääni takapuolestani kaiken vanhemmuus-natseilun suhteen. Esimerkiksi tämä pahamaineinen "virikehoito". Minua ei suoraan sanoen kiinnosta muiden hoitoratkaisut, eikä etenkään niiden arvostelu. Eikä yksittäisen perheen tehtävänä ole ratkaista päivähoidon ylikuormittunutta tilannetta antamalla paikkaansa "enemmän tarvitsevalle". Kaikki tapaukset ovat omiaan. Ja imetys: Itsehän olen varsinainen veteraani-imettäjä ja tissihippi, mutta uskon tässäkin asiassa äitien osaavan arvioida oman perheensä kokonaistilanteen. Näin tässä taannoin erittäin hippeisessä perhekerhossa naisen, joka antoi tuttipulloa pikkuvauvalleen. Nainen on ammatiltaan lääkäri ja taustaltaan varsin vaihtoehtoinen, kasvissyöjä ellei vegaani. Koko tuttipulloruokinnan näkeminen ei herättänyt minussa muita tunteita kuin "oho miten staili pullo, onkohan se Life Factorya", vaikka joskus aiemmin olisin varmaan pyöritellyt päässäni syitä ja vaikuttimia sille imetys-jutskalle. Ja entäs sitten kotihoto uber alles -fanatismi? Vaikka päivähoitotilanne on tosiaan ylikuumentunut, henkilökuntaa on liian vähän ja muuta ikävää, en todellakaan näe ratkaisuna, että esimerkiksi isovanhemmat tai muut sukulaiset ottavat hoitovastuun lapsista, koska kotihoito-nyt-vaan-on-parasta. Itse asiassa isompien lasten kohdalla pidän jonkun väsyneen mummon hoitoa huomattavasti virikkeettömämpänä ja haitallisempana vaihtoehtona kuin päiväkotia. Perhepäivähoitokin on vähän komsii komsaa, käytän aina itseäni esimerkkinä siitä, miksi perhepäivähoito ei ole mikään paras hoitovaihtoehto. Päiväkodeissa on sentään koulutettua henkilökuntaa, virikkeitä ja ohjattua tekemistä, runsaasti ulkoilua ja hyvää perusruokaa. 

Mutta odotan kyllä innolla kesäkotiäitiyttä ja puistoreissuja lasten kanssa. Olen laatinut osa-aika-anaaliseen tapaani kesähoitolaukku-listan. Ja vaikka olenkin jo vierottunut jonkin verran sijaiskuluttajuus-kiimasta, mietin silti innokkaasti, millaisen juomapullon hankkisin esikoiselle? Niin ylevää puritaania minusta ei kai koskaan tule, ettenkö ajoittain saisi suuria kiksejä kuluttamisesta ja vertailusta.

Ja nyt on ehkä tullut se aika, jolloin rohkenen palkita itseni keltaisella nahkalaukulla. Olen löytänyt Lumille halvemman vaihtoehdon, mutta pitkitän vielä nautintoa. Ai että sitä laukkua, on se vaan toista kuin kirppikseltä ostettu vihreä Henkkamaukka! Ai että on kiva ajatus törsätä itseensä, eikä esim jonkin lastenkenkiin! 

4 kommenttia:

  1. Mä yhä kiimailen siitä Sandqvistin läppärilaukusta, jonka aion ostaa HETI KUN MENEN TYÖELÄMÄÄN. Siis vaikka mäkin kassalle, mutta se läppärilaukku on saatava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on hienoja! Oon käynyt niitä aiemminkin yytsimässä! Sitten ne sellaset klassiset englantilaistyyppiset salkut huikeissa väreissä, olikohan niitä Kutikutimiiun blogissa, on törkeen hienoja! Mutta ne näyttää ainakin painavalla taakalla kannettuna ehkä hieman epämukavilta? Tämä mun löytö on Ristomatti Ratian Eira-sarjaa. Näin muuten kerran Ristomatti Ratian Eirassa, kolmosen ratikassa. Se oli liikkeellä kavereidensa kanssa, kännissä kuin ankka, mesosi kovaan ääneen että "hei, me ollaan ratikassa, kelatkaa nyt, vittu ratikassa!!". Että semmonen kansanmies se Rippe :). Mutta kivoja juttuja se suunnittelee.

      Poista
  2. "Tissihippi", yksi parhaista termeistä vähään aikaan. Niin se vain taitaa olla, että aika aikaa kutakin. Mä olen ruvennut haaveilemaan Lumin laukusta myös (ruskeasta), mutta en ole katsonut hintoja, ettei haave särkyisi. Tosin jos vielä aikani haaveilen, niin voin toivoa sitä 40-vuotislahjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sepä se! Muistan kun mulla nuorena plikkana oli kaksi äitikaveria, sellaista tosi nuorta äitiä. Toinen oli anarkisti ja toinen hippi, ja tämä hippi selitti aina, että hän ei koskaan viitsi käyttää rintsikoita, vaan "kyllä se hiki asettaa ne rinnat just oikeaan asentoon". Hippi ei myöskään käyttänyt kotona vaippaa vauvalleen, vaan antoi sen kelliä paljaana sängyllä. Paljon, paljon myöhemmin opin tälle metodille termin "avovaippa". Tämä elämäni ensimmäinen tissihippi oli makee tyyppi, ja nyt sen lapset on varmaan jossain yliopistossa/amkissa tms jo.

      Lumit on kyllä ihan säädyttömän hintaisia! Onneks löysin edes vähän halvemman. Neljäsataa euroa on kyllä, no, aika hiivatisti rahaa. Ehkä vois perustaa Lumi-rahaston?

      Poista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!