Olin tänään, kuten joka lauantaiaamu, uimassa osa-aikatamperelaisen ystäväni Lumiksen kanssa. Kahvilassa vesijuoksettelun jälkeen puhuimme superfoodista ja yleisestä ruokabopoilusta ja Lumis mainitsi ruoalla erottautumisen olevan vahvasti pääkaupunkiseutulainen ilmiö. Totta, Tampereelle tuskin Anton & Antonin tyyliset superkalliit lähiluomukaupat istuisivat. Yritimme analysoida, mikä wellness-ruoka-ajattelussa ärsyttää. Ensiksikin: valtava erottautumisen tarve ja yksilökeskeisyys. Nykyään, kun ei ole mitenkään erikoista tai mielenkiintoista olla kasvissyöjä, koska niin moni on, voi minuuttaan parannella superfoodin, sokerittoman ruokavalion, viljattomuuden, paleodieetin tai minkä tahansa paljon säätöä ja rahaa kysyvän ruokakonstailun kautta (ja joo, en tarkoita keliaakikkoja tai allergikkoja). Ruokaan voi suhtautua lääkinnällisenä ja hekumoida sillä, miten solut nuorenevat goji-marjoja ja lucumba-jauhetta maistelemalla. Ja miten toiset ihmiset, nuo sokeat houkat, ahtavat sisäänsä valkoisia vehnäjauhoja ja sokeria eivätkä vaan tajua voivansa pahoin. On myös hiukkasen tuskastuttavaa, että ihminen, joka on saanut avun vaikkapa vatsalleen jättämällä leivän, kahvin ja maitotuotteet, alkaa oudosti olettaa kaikkien tarvitsevan samaa elämäntapaa ja saarnaa leivättömyyden/tms ideologiaa joka orrelta. Ehkä kyseessä onkin pohjimmiltaan harmi siitä, ettei itse saa juoda kahvia/syödä pullia ja kyvyttömyys hyväksyä, että muut voivat nautiskella tuotteista ilman sivuvaikutuksia?
Entisestä lempikaupastani Ruohonjuuresta on tullut superfood-tavaratalo täynnä kalliita ja eksoottisia rouheita, jauheita ja uutteita, joiden luvataan nuorentavan soluja, parantavan mieskuntoa ja muutenkin elämänlaatua. Voi olla, tai sitten ei. Erektio-ongelmiin ruoka tuskin auttaa, hyvä olo voi tulla tietysti oman kurinalaisuuden illuusiosta ja jos mössöjen mausta sattuu tykkäämään, sitä kautta. Minua itseäni ärsyttävät kuitenkin katteettomat terveysväittämät ja se, että kauden hype-tuote (oli se sitten goji-marja tai kookosöljy) on roudattu toiselta puolen maapalloa ja sille on lätkäisty reipas superfood-lisä kilohintaan. Muistan taannoin naureskelleeni, kun Hesarissa oli tutkittu goji-marjojen luvattuja terveysvaikutuksia ja vertailtu pitoisuuksia kotimaisten mustikoiden kanssa. Kummankaan elintarvikkeen terveysvaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä, mutta mustikoiden vitamiinipitoisuus pesi goji-marjat eikä mustikoista löytynyt torjunta-ainejäämiä. Ja mikä tärkeintä, mustikoita saa Suomen luonnosta eikä niitä tarvitse matkalla edes kuivata. Ja mikä itse asiassa vielä tärkeämpää, siinä kun goji-marjat maistuvat ihan rukkasilta, ovat mustikat aivan ihanan makuisia ja vieläpä hyväksi vatsalle.
Uusista ruokatrendeistä lähiruoka-ajattelu miellyttää minua enemmän. Kyseessä on siinä tapauksessa ihan oikea, konkreettinen ja ruoalta näyttävä ruoka, kuten tomaatit, kurpitsa, kala ja leipä. Lähiruokakaupat vaan tuppaavat olemaan valtavan kalliita näin hoitovapaalaisen tulotasolle. Taannoin piipahtaessani töölöläisessä lähiruokakaupassa meinasin tipauttaa silmäni kahdeksan euron pastakastikkeita tutkaillessa ja häivyin vähin äänin ostamatta mitään. Jonkinlainen luokkakantaisuus valtasi minut: en helvetissä halua kuulua siihen joukkoon, jonka merkittävin ekoteko on shoppailla luomufetaa Hakaniemen hallista viikonloppuisin. Käytännössä tietysti toimin noin (paitsi nyt olen alkanut puuhata yhden eduskuntavaaliehdokkaan tukiryhmässä) ja luomun ostamisesta tulee hyvä mieli, mutta joskus myös luomu- ja lähituotantoleimoilla ikäänkuin oikeutetaan törsääminen ja ökyily. Vaikka toisaalta, mielekkäämpää kai on tuhlata hyvään ruokaan kuin jääkaappimagneettipeliin tai ekassa pesussa virahtaviin halpiskuteisiin.
Ihmiset HALUAVAT uskoa ruoan parantavuuteen. Se lisää mielikuvaa kontrollista tässä kaoottisessa maailmassa. Tajuan tuon kyllä, syönhän itsekin muutamaakin eri lisäravinnetta. Ja toki ruoalla on terveysvaikutuksia, asian voi testata vaikka mittauttamalla hemoglobiininsa ennen ja jälkeen pinaatti-lese-soijarouhekuurin. Mutta siinä vaiheessa, kun ruokavaliolla aletaan tosissaan korvata oikeita, tutkittuja lääkkeitä tai aletaan täysin paranoideiksi kemikaalien suhteen, mennään vaarallisille vesille. Puolivillaisten, nopeasti toimitettujen päivälehtien terveysuutisten pohjalta tehdyt radikaalit ravintopäätökset tuntuvat myös varsin harkitsemattomilta. Aika monta ruoka-ainetta on aikojen saatossa ehditty demonisoida, eivätkä kaikki ole päässeet pannasta vieläkään.
Onneksi meillä on vielä viime kesän superfoodeja omassa pakastimessa: vattua ja omenaa, härkäpapuja, taittopapuja ja mangoldia. Tänään ajattelin tehdä jotain wokkijuttua, jossa on taittopapuja ja fiilistellä, miten soluni nuorenevat ja naiskuntoni kasvaa!
Hei! Täällä Turussakin avattin tämmöinen luomukauppa (Luomuidylli). minua on häirinnyt taas tuossa se, että 99% tavarasta tulee ulkomailta.
VastaaPoistaHaluan oman "superfoodini" kuitenkin tästä läheltä, mustikat metsästä ja liha mielellään luomuna.
Jotenkin tuntuu aika kaukaiselta semmoinen ajatus, että jotain goji-marjoja (jota muuten maistoin ja sain aikamosien allergiareaktion) joka on tuotu toiselta puolelta maapalloa, myydään täällä meille kovaan hintaan mielettömän hyvänä ruokana.
Saa nähdä, kuinka se liike pysyy. Aina kun olen käynyt, on ollut aika hiljaista.
Toisaalta luomutuotteiden myynti on marketeissa lisääntynyt paljon ja koko ajan kasvaa. Tietenkään sama asiahan se ei ole kun superfood..mutta kuitenkin kertoo ihmisten suhtautumisen parantumisesta.
Siltä osin minusta on kyllä ihan hyvä!
Ai niin, vielä yks kommentti. Olen ollut ymmärtävinäni, että sekä luomu- että lähiruoassa myyjän/tukkurin katteet nostavat sitä hintaa. Eli parempi olisi jos pystyisi järjestämään suoraan tilalta jollain tavalla esim. yhteistilauksen. Rahallisesti säästäisi ja rahat menis suoraan tilalle. Ite maksan mieluummin pikkasen enemmän vaikka tilalle kun välittäjille 100% tms.
VastaaPoistaNyt tuolla Sauvossa, missä se meidän möksä on, on esimerkiks parikin luomutilaa ja otan tavaksi ostaa varmaan lihat ja jauhot jatkossa sieltä jos se suinkin vaan onnistuu.
hajottavaa, naputtelin romaanin, ja blogger pykäs just kun halusin julkaista. No muille varmaan ihan inhimillinen teko, tässä lyhennelmä :)
VastaaPoistaa) samaa mieltä superfoodeista, termillä voi markkinoida mitä tahansa eikä niissä tarvitse olla mitään perusteita millekään väittämille. Ohimenevää hapatausta epäilen, ja jos ei ole, voitte osoitella ja nauraa.
b) lähiruoka on hieman hähmäinen käsite sekin. Lapissa myydään samaa ruokaa (turisteille..)lähiruokana kuin täällä etelässä, vaikka kilometreja on välissä jokunen. Mutta kannatan ajatusta, parempi syödä naapurissa tehtyä kuin tuhansien kilsojen päässä. Jos hakee lähiruokansa kivijalkakaupoista eikä lähitiloilta, ottaa sitten vaan mantsanopit käyttöön. Filosofiaan kun kuuluu se, että päällä lukee paikkakunta. JOs paikkakunta on kovin kaukana, kannattaa miettiä, onko se lähiruokalisän arvoinen itselleen.
c)ostan luomuni joskus kivijalkakaupoista, joskus hallista, yleensä proosallisesti lähialepasta. Mutta mun mielestä kaikki pienetkin ekoteot - oli vaikuttimet mitä tahansa - on hyviä. Jos joku ostaa luomulammasta liian kalliilla kivijalasta näyttääkseen kavereille, että pätäkkää on ja kurmeekokin taidot, niin antaa mennä vaan. Samalla se kuitenkin vahingossa tukee luomua, kasvattaa sen menekkiä ja auttaa tekemään siitä valtavirtaa.
Suomalaisen luomun ongelma oli pitkään (ja vielä vähän joskus nykyäänkin) että luomutuottajat ei olisi halunneet oikein myydä sitä tyhmille kaupunkilaisille, jotka ei ymmärrä vuoroviljelystä tai ruokohelvestä tai maan ravinteista mitään. Itteään vaan ajattelevat. Sillähän siitä tehdään valtavirtaa ja itselleen elättävä ammatti, kun marginalisoidaan oikein kunnolla.
Mulle on ihan sama millaiset ihmiset tekevät ekotekoja ja millä kannustimilla, kunhan luomua ostetaan, saadaan lisää tarjontaa, sinnekin kunnolla aina laatua (edelleen myydään luomuhyllyssä lötköporkkanoita esim stokkalla, jossa missään hyllyssä ei mitään lötköä muuten taatusti ole), ja hintoja alas ja lisää maata ja tiloja luomuksi.
Jos joku kokee töölön anttonissa shoppailun elämää hienommaksi asiaksi ja maksaa asioista sumeesti, siitä vaan.
Se, että poksahtaako hermo joskus sellaisten ihmisten kanssa, on eri asia. Mutta hermon poksahtaminen ei tuota lisää co2:ta tai laita torjunta-ainejäämiä ruokaan.
Lisäksi tarinoin ensimmäisessä versiossa maatalouden välillisistä ja välittömistä hiilivaikutuksista, ekologisuuden törkeästä vaikeudesta, ulkomaisesta luomusta, reilusta kaupasta ja parista muustakin ehkä. Niistä toisella kertaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJeh, luomu on jees ja ihanaa ja on ilahduttavaa kuinka moni siitä on alkanut innostua. Ja on ihan totta, että motiivilla kuluttaa luomua ei oikeastaan ole mitään väliä: oli se sitten erottautumista, maun takia tapahtuvaa, kemikaalikriittisyyttä tai eettisyyttä. Lopputulos on pääasia. Superfoodia ei taideta normiskaupoissa juuri edes myydä, tai sitten en ole huomannut.
VastaaPoistaSinällään suhtaudun usein kyllä innostuneestikin uusiin, terveellisiin vaihtoehtoihin. Esim quinoa on oikeesti hyvää! Mutta etenkin terveys"herkut" on usein ihan kauheita, mikä herkku se semmoinen on jossa ei saa käyttää edes sokeria?
Ruokohelpi... jännää, piti käydä googlettaas :) Sillä näkyy olevan koristekasvinakin viljelty viiruhelpi -niminen sukulainen, sitä vois laittaa ensi kesänä....
Ai niin, yksi mitä en kestä ollenkaan näissä superfood-jutuissa on detox-kuurit. Fiksut ja tiedostavatkin naiset (naiset, nimenomaan) lankeaa niihin, koska ajatus parin vuoden aikana kerättyjen läskien, ohuen tukan ja punoittavan ihon maagisesta katoamisesta kahden viikon "puhdistus"kuurilla tuntuu liian houkuttelevalta. Sitten maksellaan isot rahat ja rampataan puolen tunnin välein ruikulilla vessassa ja väliaikoina uikutetaan kaksinkerroin, kun mentholia tms sisältävä jauhe pistää mahan supersekaisin. Puhdistautumista tietty sekin, mutta ei kovin terveellistä. Ylipäätään, kun kaikki asiasta selvää ottavat tajuavat, noilla detoxeilla ei ihan tosiaankaan ole mitään tieteellisesti todistettua vaikutusta, ihmettelenkin sitä, miksi halutaan niin kiihkeästi uskoa humpuukituotteeseen? Kaippa siinä on jotain samaa kuin muinaisessa kuvitelmassa, että kesäkuun sadevesi tekee tukalle erityisen hyvää.
Minulla ei ole mahdollisuutta viljellä omia kasviksiani (jonka mieluusti tekisin), koska parvekkeelle ei kaiketi saa roudata multaa kilotolkulla. Toisaalta, ei sitä kukaan varsinaisesti kieltänytkään ole... :D
VastaaPoistaItsekään en superfoodhässäkästä pidä, ja se, että kamat roudataan tosi kaukaa, on kyllä epäekologista. Tosin niin moni muukin asia, joten kaukaa tuotuja tuotteita, esim. tahinia ja muita maustekastikkeita, taateleita, viikunoita, bataatteja (lukemattomien muiden tuotteiden lisäksi) ei sen mukaan olisi kovin ekologista syödä. Lähiruoan ostaminen on tietysti todella järkevää, mutta käytännössä mielestäni superfoodin syöminen ei ole kaikkein paskinta maailmassa, varsinkin kun suurin osa superfoodista on vielä luomua ja fairtradeakin. Mieluummin laittaisin pannaan rättikaupat (joka sekin allekirjoittaneen kohdalla on vähän hankalaa ajoittain...).
Itse ostin superfoodeja (mistä tuo ärsyttävä sana? onhan luonto ollut aina pullollaan terveyttä pursuavia tuotteita! ruoan brändäämistä perkele!) kokeiluun pieniä määriä. Ruokavalion muutokseen tosin kuuluu muitakin elementtejä, joita nyt en tässä ala eritellä, kun ne ei ole oleellisia tämän kommentin kannalta. Omalla kohdallani kuitenkin tämä superfoodeista uutisoiminen sai aikaan ajatuksen ruoan "parantavasta voimasta". Toki olen asian ennenkin tiedostanut, mutta ehkä superfoodien kautta asia jotenkin kirkastui itselleni toisella tapaa. Jos syö itseään kunnioittaen sillä omalla tyylillänsä, joka tuo itselle fyysisen hyvän olon (ja se ruokavalio ei löydy kuin kokeilemalla), voi esim. henkinen hyvinvointi lisääntyä. Siksi en omasta ruokavaliomuutoksestani ole kovin suurta meteliä pitänyt, koska katson sen nimenomaan hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi. No, siis superfoodien ärsyttävyyden terä katkesi tähän itsessä heränneeseen hyvinvointiajatteluun (ja siihen ei todellakaan kuulu wellness-spat, tai muut keinotekoiset rentoutusmenetelmät). Siksi superfoodeista kirjoittaminen on mielestäni perusteltua. Ihmiset eivät noin keskimääräisesti ymmärrä KUINKA suuri vaikutus sillä on, mitä suuhunsa laittaa. Ja nyt en puhu kovista ja pehmeistä rasvoista, vaan ihan kaikesta ravinnosta. Jos superfooduutisointi asiaa joidenkin kohdalla muuttaa, näen sen hyvänä asiana. Tämä ravinnon suuri merkitys on esim. urheilijoille paljon selvempää, tosin hieman toista kautta, mutta kumminkin sen voi perusteluna esittää sille, että ruoalla ON suuren suuri vaikutus.
Sanottakoon vielä, että kaikki, mikä menee hihhuloinniksi ja ns. ääripäälinjalle ("syön vähähiilarisesti", "vedän vaan superfoodia", "olen vegaani ja siksi niin vitun pirteä" jne.) on minulle liikaa. Omalla kohdallani sellainen perusnormi kultainen keskitie lisääntyneellä tiedostavuudella on riittävää terveellisyyttä.
Auttaako superfoodit OIKEASTI mihinkään, en näillä testauksilla kyllä osaa sanoa. Olen huonosti sitoutuvaa sorttia ja en muista lisätä niitä ruokaan joka päivä. Hehe. Itse asiassa hyvältä ne jauheet maistuvat, lucumat ja macat, ja niitä kun voi lisäillä ihan mihin vaan ruokaan sekaan, ilman että mössää mitään pirtelöä. Jauhetta ei tarvita teelusikallista enempää päivässä, joten hintakaan ei sitä myöten ole kauhean kallis. Kiistatta kuitenkin nämä jauheet ovat monivitamiinipillereitä tehokkaampia, joten ajattelen sen puhtaasti niin, että MIKSI EN kokeilisi. En kylläkään kuvittele, että teelusikallinen sitä ja tätä tekisi jotenkin kummia omalle ololle (varsinkaan kun en muista ottaa säännöllisesti! yritetään tsempata...). Kokonaisuus sen kuitenkin ratkaisee, meillä nämä vitamiinit menevät nyt osittain tässä muodossa tällä hetkellä.
Kirjoititpas asiaa ja rohkeastikin vielä. Yleensä ei kannata kirjoittaa ruoasta mitään, taikka saa kimppuunsa kiukkuiset ihmiset. ;)
VastaaPoistaMun mielestä kysymys superfoodista [ja muista ruokakomplekseista] on tietysti kyse KUKKAROSTA. Jos joku tahtoo pistää rahat niihin, niin siitä vaan, mutta ei m i k ä ä n ruoka auta elämään ikuisesti! Ja jos karkea sanonta sallitaan niin kaikki ne näyttää lopulta ihan samalta ... ;)
Jokainen syököön miten tahtoo mutta nämä on tosiaan ärsyttäviä nämä Valistajat, jotka kaiken tietää paremmin ja oikein huokailee kaikille tietämättömille, jotka julkeaa nauttia pullasta tai syödä muuta hiilaria.. tai sitten ostaa ruoan vain sieltä mistä halvalla saa.
Taitaa suurimmalle osalle maapallon ihmisistä olla yks ja hailee onko ruoka superfoodia vai ei, suurimmalle osalle taitaa riittää se kun jotain saa henkensä pitimiksi. Ja niin se on monesti Suomessakin, ei kaikilla ole varaa eli mahdollisuutta alkaa 'hyväksi' ihmiseksi juuri tällä tavalla, eli ostamalla kallista halvan sijaan. Leipäjonojen väki ei ainakaan voi alkaa valikoida, että onko se ruoka niin superia vai ei.
Gata, ihan totta, ei todellakaan ole, siis superfoodin syöminen paskinta maailmassa, itse asiassa melko lailla päinvastoin :) On aina hyvä, jos ihmisiä kiinnostaa se mitä he suuhunsa pistävät, onhan ruoka päivittäisenä hankintana varmaan merkittävin kannanotto ja reaktio aika moneen asiaan. Mehän ollaan näitä syömisjuttuja puitu paljon sun kanssa (eikä siitä ny sen enempää, Lupiinissa en osaa mennä näihin kovin syvälle :) mutta ehkä tällä hetkellä olen itse niillä linjoilla, että ruokarajoitteiden asettaminen ja ruokailun vaikeaksi tekeminen itselle lisää eksponentiaalisesti ongelmia. Toisaalta sitten taas, kiinnostus ruokaan ja into tehdä sitä itse ja perehtyä asioihin myös vähentää niitä! Hankalaa! Superfood-ajattelu on pitkälle vietynä aina minusta aika ortorektista ja se taas ei ole kovin tervettä, mutta tietysti kaikki tuollaiset wellness-tuotteet voi halutessaan sisällyttää osaksi omaa ruokavaliota.
VastaaPoistaSuklis, ikuisen elämän pointti oli hyvä! Tuosta tulee mieleen vähän mutkan kautta yksi juttu jonka luin jonkun lääkärin haastattelusta: lääkäri kertoi, että hänen vastaanotolleen tulee paljon nelikymppisiä naisia jotka haluavat lapsen, mutta se ei enää onnistukaan. He vetoavat siihen, että "olen elänyt niin terveellisesti että kehoni on kaksikymppisen" johon lääkäri joutuu toteamaan, että solusi ovat silti juuri sen ikäisiä kuin sinäkin. Tuo kuvastaa minusta hyvin nykyihmisten kuvitelmaa siitä, että jos elämää kontrolloi tarpeeksi, onnistuu oikeasti muuttumaan kuolemattomaksi.
Olen itse, luultavasti aktivistitaustasta johtuen, allerginen muiden ihmisten ylimieliselle valistamiselle ja holhoamiselle. Viranomaisten, lääkäreiden ja vastaavien ammatti-ihmisten valistus onkin sitten asia erikseen. (Tulee vähän mieleen imetysvalistus: kyllä kaikki jo tietävät, että makkaran syönti kalkkeuttaa verisuonet ja että äidinmaito on lapsen parasta ravintoa). Kyllä minäkin pidän runsasta einesten käyttöä aika junttimaisena, mutta en kyllä menisi mölisemään aiheesta kellekään einesten käyttäjälle. Koska tuollaisesta ei kuitenkaan ole hyötyä, vaan yleensä se aiheuttaa pahemman puolustusreaktion.
Oikeastaan tässä kirjoituksessa on myös sellainen "hipille irvailee parhaiten toinen hippi" -juonne :) Minullahan on tosiaan pitkä kasvissyöjätausta ja kuulun muutenkin siihen joukkoon, joka innostuu yrttiteistä, itse tehtävistä ihovoiteista ja muusta hipahteisesta. Mutta tässäkin hommassa vedän rajan kaikkeen uskomusjuttuun, suhtaudun esimerkiksi suureen osaan luontaistuotteista varsin epäilevästi. Tämä juontaa juurensa niinkin kauas kun ysiluokalle, kun olin kahden viikon TET:issä luontaistuotekaupassa. Omistaja oli häikäilemätön kauppamies, hän tyrkytti eksyneen oloisille keski-ikäisille naisille ties mitä makeanhimoa suitsivia pillereitä ja vaihdevuosioireita laannuttavia pulvereita ja oli valmis aina vähän vetämään kotiinpäin. Se, mikä silloin hämmensi myös huomattavasti, oli että kauppias ei elänyt kuten opetti vaan veti röökiä, söi pihviä ja dokaili. Hmm.
Ah, mikä virkistävä kirjoitus ja keskustelu! Olen monesta esiintyneestä argumentista samaa mieltä, mukavaa että joku kirjoittaa niitä auki.
VastaaPoistaAsiaa! =) Minua kyrsii se, että esim. juuri Ruohonjuureen LENNÄTETÄÄN niitä EKOLOGISIA tuotteita vaikka mistä päin maailmaa. Ekologisuus loppunee siihen lentomatkaan? Ja hinnat ovat ihan hirveitä. Ystäväni on töissä ko. liikkeessä, hän silti väittää, että tuotteet eivät ole paljon halvempia heille eli voitto olisi minimaalinen. Raakasuklaa on ihan hyvää, mutta se maksaa niin ökyisän paljon että huhheijaa! Ja tuskin sillä raakasuklaalla niin kovasti terveyttä kuitenkaan kohennetaan..
VastaaPoistaJep, oma tulotaso tai sen puute asettaa näitäkin juttuja aika lailla uusiin uomiinsa. Sinällään tykkään tosi paljon erikoisliikkeistä ostamisesta, esimerkiksi Punnitse ja Säästässä villiinnyn aina ihan totaalisesti, koska se on edullinen ja täynnä mitä jännittävimpiä papulajikkeita ja mausteita. Me ostetaan aika usein sellainen luomukori lähi-ekokaupasta, se on vähän edukkaampaa sitä kautta kun tilaa etukäteen jne.
VastaaPoistaTässä on aika paljon sekin, että mä olen born to be skeptikko. En vaan oikein osaa uskoa erityisesti mihinkään mittaviin muutoksiin superfoodin kautta, etenkään ellei niihin ole erityistä tarvetta. Monipuolinen ravinto ja erikoistilanteissa (raskaus, imetys) tietyt lisäravinteet plus talvisaikaan deevitamiinilisä pitäis mun nähdäkseni riittää hyvinvointiin. Mutta ei toki pidä väheksyä ihmisten tarvetta tehdä uudistuksia elämässään ja kokea hallinnan tunnetta joidenkin superfoodien kautta, kyllähän sekin tuo hyvää oloa. Se ei vaan tuo hyvää oloa meikäläiselle, olen ihan liian skeptinen laittaakseni suuhuni mitään pahanmakuista lientä vain siksi, että se on superterveellistä. Niin joo, yksi mun lempi-ärsykkejä on se intiaanisuola. Kun sitä intiaanisuolaa pitäisi syödä ihan hirveästi että sen terveysvaikutukset tuntuisivat. Ja siinä tapauksessa suolan luonnostaan negatiiviset terveysvaikutukset suorastaan veisivät hengen... Ja sit kans noin ylipäätään oon kauhean huono käyttämään mitään jauheita tai rouheita, ne tapaavat jäädä kaapin pohjalle. Paitsi leivonnassa.
Raakasuklaa on varmaan tosiaan ihan hyvää, mut tosiaan, herkut herkkuina ja terveelliset terveellisinä, mulle. Enkä sitäpaitsi jaksaisi _tehdä_ itse suklaata, musta on kyllä kiva leipoa ja ährätä kaikkea paakelssia, mut suklaan kohdalla se tuntuisi samalta kuin itse väsätty jäätelö, vähän niin kuin turhalta vaivannäöltä.
Trendieettinen on mahtava sana :D
Mä olen tätä hiljaa mielessäni naureskellut jo pitempään, että miten äiti ja isi osasivat 80-luvun alun Lapissa kasvattaakin meidät melkein täysin superilla luomu- ja erittäin lähiruualla. Jonka keräämiseen ja hankkimisene olen joutunut itsekin osallistumaan. Nyt samaan verrattavaa "kamaa" raahataan lentokonebensaa kuluttamalla toiselta puolelta maapalloa ja myydään hienoissa muovipakkauksissa kovaan hintaan.
VastaaPoistavanha kansa tietää että meidän metsät ja puutarhat on pullollaan flavonoideja ja muita hienouksia.
Siitä vaan nassuun.