Yksi Facebook-ystävä linkkasi tässä päivänä muutamana artikkeliin, jossa kerrottiin vauvasta, jolla on yhdeksän harrastusta. Tästä virisi sitten keskustelu, kuten usein Facebookissa käy. Sävy oli sellainen jännästi vähän paheksuva, ihmiset toistivat että vauva ei tarvitse harrastuksia ja toivottavasti nyt ei tule paineita kellekään. Meillä ei vauva-aikoina ollut yhdeksää harrastusta (olisi kyllä aika haastavaa keksiä niin monta) mutta muutama kuitenkin, ja ne päivät olivat menemiseen ja touhuamiseen tottuneelle itselleni henkireikiä. Etenkin muskari, josta löytyi sitten muutama hyvä ystäväkin. Vietin ensimmäiset puoli vuotta esikois-Lipsin kanssa sekä melko rytmittömästi (hahahahaa rytmittömästi, Rytmissä kyllä kävin pari kertaa) että hyvin kotikeskeisesti, olin todella pahasti ahdistunut sikainfluenssapelosta enkä jossain vaiheessa käynyt vauvan kanssa edes kaupassa tai missään. Kun pelko ja akuutti tautiuhka hellittivät, meille alkoi tulla niitä harrastuksia. Tuli vauvauintia, josta emme oikein tykänneet, etenkään Lipsi, emmekä mekään sen ylenpalttisen säädön (superluminen talvi, minivaunut, autottomuus, eri sukupuolta edustavat vanhemmat - olisi ollut paljon helpompaa naisparina siellä kun vauvan olisi voinut antaa hetkeksi toiselle kun itse riisuu) takia, muskaria, josta tykkäsimme tosi paljon, värikylpyä joka oli myös aivan ihanaa sekä vauvahierontaa, johon Lipsi oli liian vanha ja liikkuvainen ja tuttejavarastavainen. Näiden hobbyjen ohella meille jäi valtavasti aikaa hengailuun, ihmettelyyn, pilvien katseluun ja rehellisesti silkkaan tylsistymiseenkin.
Tässä kohtaa kirjoitus katkesi johonkin hulinaan ja ajatus myös. Mutta pointtini oli varmaan ensiksikin kommentoida sitä, miten minussa nousee joskus "tämä ärsyttävä väärinymmärrys on pakko oikaista"-moodi, joka pakottaa minut vänkyttämään jonkun tuntemattoman kaverinkaverin kanssa ja hakemaan viimeistä sanaa. Tässä kyseisessä vauvaharrastuskeskustelussa joku tuntematon äiti kommentoi minulle että hän luottaa kasvatusoppaiden sijaan terveeseen järkeen, ja minä sitten nälväisin jotain siihen takaisin. Sain viimeisen sanan ja tykkäyspeukun keskustelun aloittajalta, ja samalla ärsyynnyshuvituin tästä omasta piirteestäni. Joskus ihmisten paheksunnantarvetta ja tahallaanväärinkäsittämisen halua netissä on vaikeaa sietää. Kun lukee kauhistelua siitä, että esikoistyttärelle ostetaan sukupuolineutraali talvihaalari, koska kuopus on poika, ja täten ei "anneta tytön olla tyttö", pitelen työpöydän reunoja, etten alkaisi vänkyttää vastaan ja selittää, että kuules, ne haalarit ovat perkeleen kalliita ja on silkkaa tervettä järkeä ostaa haalari joka käy kummallekin ja mikä sinä olet määrittelemään tyttömäisyyden ja jäkä jäkä. Yleensä onnistun kuitenkin olemaan hiljaa.
Ja niistä harrastuksista piti kanssa jotain kirjoittaa. Meillä on tällä hetkellä useampi harrastus, tai ehkä enemmänkin säännöllisehkö meno. Löytyy muskaria, perhekerhoa ja esikoisen päiväkerhoa. Meille tämä semi-strukturoitu rytmi on välttämättömyys, useampana päivänä on vaan pakko löytyä joku syy pukea haalarit ja välihaalarit ja tumput ja kypärämyssyt ja painua ulos ovesta ja nähdä ihmisiä. Joka hetki voi iskeä oksutauti, flunssa tai kamala liukkaus, joka naulitsee meidät sisälle. Kun tilanne on kohtuuhyvä, kaikki mahdollisuudet menomeininkiin on pakko käyttää. Muuten turhautuu kolmivuotias ja myös äiti. Ja tuo puolitoistiaskin alkaa selkeästi kaivata aktiviteettejä myös muiden lasten muodossa. Kaikista pikku touhuista, taidenäyttelyistä ja leikkiluolista ja muista tikusta asiaa -menoista huolimatta meille jää runsaasti aikaa silkkaan hengailuun ja möllöttämiseen, Yle areenan tarjontaan, ruuanlaittoon ja askarteluun. Aina kun tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että kolmivuotias ei saa ehkä tarpeeksi virikkeitä kotiarjessa, yritän mantrata Jari Sinkkosen (tai jonkun vastaavan gurun) läppää siitä, että lapsen on hyvä antaa tylsistyä. Ja huh, ensi kesä onkin sitten se viimeinen vapaa hengailukesä. Sen jälkeen alkavat ruuhkavuodet, edellyttäen, että saan kivan työpaikan. Ja pakkohan se on saada, on on, siitä en halua ihan vielä alkaa hermoilla.
Hyvä teksti
VastaaPoistaEi minustakaan vauva tarvitse yhdeksää harrastusta, mutta tuskin niistä haittaakaan on. Ja vanhempi voi tarvita, kun ihmiset ja perheet ovat niin erilaisia. Että eihän se ole pois minulta tai keneltäkään (se on pois, jos pakottavat yhdeksään harrastukseen, kuolisin ja masentuisin. Toistaiseksi ei ole ollut viitteitä siitä, että kukaan tulisi pakottamaan.)
Sitä piti vielä kirjoittamani, että masentaa hieman, jos tyttöyskin pitää määritellä ostotapahtumien kautta. Talvihaalarin värin ei pitäisi minusta estää ketään olemasta tyttö. (Minusta on muutenkin hirveän vaikea miettiä, mitä on olla tyttö, joten jättäisin sen jokaisen tytön itse päätettäväksi, toivottavasti kuitenkin niin, etteivät vaatteet siihen aivan kauheasti vaikuta.)
Tsädämm, vihdoin pääsin tähän ketjutettujen kommenttien aikaan!
PoistaNää harrastusasiat on mielessä nyt uudella tavalla kun esikoinen on kolme ja puoli. Eli puoli vuotta siihen, kun alkaa olla noita ilman vanhempia toteutettavia harrastuksia. Lipsi on keväällä menossa perheuimakouluun, mut se on äidin kanssa. En syksyn mahdollisista harrasteista en vielä tiedä, mies haluais lapsen jalkapallokerhoon, mutta ite uumoilen, että tarhan aloitus on sen verran hurja kokemus, että mitään ekstraharrasteita ei ehkä siihen kohtaan tarvita.
Joo, nää tyttömäärittelyt aina väliin kiristää mun päätä, feministi kun olen. Omalla tytöllä on erittäin voimallinen prinsessa- ja röyhelövaihe enkä sitä toki ole mitenkään vaimennellut, prinsessailkoon. Mutta jos käden sydämelle laitan, pitää tunnustaa, että kannustan sitä joskus prinsessameininkiin koska siihen kuuluu suloinen ja sävyisä ja rauhallinen käytös. Pitäisi varmaan tukea enemmän tytön Peppi-puolta, mutta se on kyllä erittäin näkyvä ihan tukemattakin :D
Vauva lehdessä juttu oli vauvasta, jolla oli neljä harrastusta. Siinä oli mielestäni hyvin aivotutkija todennut, että pitäisi mennä vauvan ehdoilla, pakkotreenaus tuottaa negatiivisen tuloksen. Kuitenkin hän näki niin, että musiikki ja liikuntaharrastukset voivat vaikuttaa myönteisesti vauvan kehitykseen.
VastaaPoistaNo. Siispä kohtuus taas kaikessa. Lisäksi jos perheessä harrastetaan musiikkia ja liikuntaa niin uskonpa että se alle 3v. saa tästä yhtä hyvät lähtökohdat kuin harrastuksissa käynyt, ja ottaa kiinni jos joku juttu on "unohtunut".
Olen itse ollut aika samanlainen kuin sinä. Aluksi on vahva suojeluvaihe vauvan kanssa. En vieläkään näe mielekkäänä viedä appsia isoihin marketteihin, mietin juuri että on tainnut käydä "kaupoissa" ehkä kourallisen kerran elämässään. RS-suositus ei siis tee meidän perheelle tiukkaa (siis että vältettäisiin isompia ostoskeskuksia taudin huippuna). Harrastuksia on esikoisella ollut yksi per vko + perhekahvila/avoin jos äiti jaksaa, raskausaikana en jaksanut. Paitsi nyt, kun tarve aktiviteettiin JA toisten Lasten kanssa leikkimiseen on selvästi noussut on kerho pari t x 2 / vko. Ja tämän mahdollistamana 8 kuinen kuopus pääsee värikylpyyn (ja minä!!!!) aivan kuten esikoinen aikoinaan, hurjaksi viideksi kerraksi :) ensi kuun vaihteessa :)! Ihana nähdä miten appsi siellä toimii ja verrata (hyi minua :D) siihen miten ujompi esikko aikoinaan toimi :)!
Sitä vielä, että piti itse kirjoittaa blogiteksti ja päättää se noihin Sinkkosen sanoihin. Sillä niissä piilee kyllä totuus, mulla oli esimerkkejäkin tältä viikolta :D!
No käytin blogiajan tähän :). Katsotaan jaksaako kirjoitella muuta.
Ainiin kuriositeettinä Vauva lehden vauvojen harrastuksia: taapero-parkour, äiti-vauva tankotanssi ja äiti-lapsi-boxing! :D. Hörähdin ääneen!
Aivan, vauvan ehdoilla ehdottomasti. Onneksi vauvat on siitä helppoja tapauksia, että ne ei mitenkään peittele jos ne ei jostain tykkää. Kuten meidän vauvauintikokemus: Lipsi ei oikein missään vaiheessa alkanut viihtyä ja siksi tuntui turhalta jatkaa, kun se oli vanhemmillekin sit aika tylsää. Nykyään se porskuttaa vedessä innoissaan. Kuopuksen kohdalla vauvauintia ei edes harkittu, oli muutakin puuhaa ja rahareikää :).
PoistaJee värikylpy, se on kyllä ihana! Käytiin viime keväänä noiden molempien kanssa yksi värikylpykurssi ja viime syksynä yksittäinen kerta. Se yksittäinen kerta osoitti että vauvan ja taaperon kanssa homma toimii, mutta pikkutaaperon ja kolmivuotiaan kanssa muuttuu rasittavaksi. Joten sit päätin perua meidän pidemmän värikylpykurssin kun huomasin että se tuotti enemmän rasitusta kuin iloa, siis mulle. Lapsethan siitä oli liekeissä, mutta äiti päättää :).
Äiti-vauva tankotanssi! LOL :D
Pöh, kirjoitin aamulla puhelimella pitkähkön kommentin bussissa ja juuri kun olin sitä lähettämässä, bussi heilahti ja painoin vahingossa jotain ja kommentti hävisi. Että sanonko mitä?!!
VastaaPoistaKuitenkin noista harrastuksista. Meillä oli viime vuoden aika sama meininki kuin teillä, että muutamia harrastuksia oli jo ihan äidinkin viihtyvyyden takaamiseksi. Keväällä käytiin muskarissa ja sellaisessa mammaryhmässä, syksyllä kahdessa eri muskarissa. Nyt vähän harmittaa, että päiväkodin ja töiden alettua muskarit jää, mutta lapselle on pk:ssa taatusti tarpeeksi (tai liikaakin?) virikkeitä, joten muita harrastuksia noin pieni lapsi ei kaipaa. Vaikka teenkin aluksi 4-päiväistä viikkoa, ei tulisi mieleenkään buukata sille vapaapäivälle jotain harrastusta, vaikka olen kuullut joidenkin niinkin toimivan.
Ja siis apua, eikö tyttö ole tyttö, jos sillä ei ole sitä pinkkiä haalaria? Argh! Vaikka siltä se vähän vaikuttaa, kun tarhan pihalla katselee. TOki jollain on myös kirkkaanpunainen. Eipä sillä, on minullakin pojalle ulkovaatteissa pääosin poikamaisia värejä (vaikka on punaistakin, tykkään aika kirkkaista väristä). Jos sellainen ihme kävisi, että tähän huusholliin vielä tyttö tulisi, yrittäisin kyllä lähtökohtaisesti käyttää sillä pojan vanhoja kamppeita.
Noin mäkin olen kelaillut, että kun tarha-arki alkaa, siinä on riittämiin äksöniä pienokaisille, että sitten jää harrastelut joksikin aikaa ja lähinnä käydään uimahallissa.
PoistaNää haalariasiat on mielenkiintoisia ja lasten sukupuolta on hauska arvailla mielessään, riippuu tietty vähän missä liikkuu, alueilla on suuria eroja sen suhteen, kuinka tunnistettavasti jälkeläiset koodataan. Musta näyttäis, että kirkkaanpunaista on alettu suosia pojillakin, yhdistettynä mustaan. Meidän tyttöesikoisella on ihana turkoosi haalari, jonka takia sitä aina luullaan pojaksi, vaikka olenkin antanut tytön pinkkivillitykselle siinä mielessä periksi, että tumput ja pipa on pinkkejä. Näissä isoissa vaatehankinnoissa on ihan pakkokin suosia neutraalia linjaa, eko- ja rahasyistä. Ja mä oon aina ajatellut, että ihmiset tekee toisen lapsen pitkälti siksi että sille on sit kaikki kamat valmiina, joten yllätyin taannoin kovasti kun jossain blogissa äiti halusi ostaa uudelle vauvalle kaikki uusiksi, "oli se sitten tyttö tai poika". WTF.
Ai niin tokihan minun piti haalareista sanoa :D (en kai muuten ole blogiäiti enkä mikään). Tilasin juuri kuopukselle talvi- ja välikausihaalarit (sattuikin tarve hyvään aleaikaan), kun kasvaa niin pikkasena ettei varastokappaleet sopineet. Mutta! Valitsen aina vaatteita sen mukaan, että kuvittelen onko se kivan näköinen lapselleni, väriin katsomatta ja nyt näin söpön keltaraitaisen välikausihaalarin (22e!) ja ajattelin että se sopii tosi nätisti appsille :). Olinkin ihan yllättynyt kun jostakin tietokohdassa haalari oli merkitty poikien haalariksi. Siksi, että ne oli merkitty tytölle vai pojalle ja kyllä myös siksi, että keltainen pojalle! No enivei. Nämä sukupuoliasiat ovat kyllä itselleni vaikeita, kun toisaalta olen vahvasti sitä mieltä ettei sukupuolen pitäisi sulkea mitään vaihtoehtoja pois ja kannatan esim palkkauksen tasa-arvoa. Mutta taas joskus tuntuu, että meneekö nämä koulukirjojen supersensitiivisyydet (näin media asiaa kuvasi, totuus lienee järkevämpi?en ole ehtinyt paneutua asiaan otsikoita paremmin) jo vähän yli. Kuitenkin kyllä meissä on USEIN eromme, vaikka välillä raja on kovinkin haalea, ja kaikissa meissä on sitä maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä. Ja jollakin tapaa näen luontevana, että kaivostyöläinen on usein mies ja kätilö nainen ( missähän tämä esimerkki oli? Joku kirja tai artikkeli?). Mutta niin. Vaikeita asioita ja ilmeisesti myös aika monelle muullekin koska tämä asia on jatkuvasti "otsikoissa".
VastaaPoistaSitten aasinsiltana tuli mieleen, että muistatteko, kun 80-90 -luvulla naisille tuli olkatoppaukset paitoihin? Tää on varmasti tosi tyhmää mutta tajusin nyt vasta, että nehän kuvasti aika hyvin silloin kasvanutta tasa-arvokeskustelua! Onneksi ei niitä olkatoppauksia enää tarvitse pitää, vaikka siltikin törmää usein vieläkin vanhempiin miehiin, jotka vähättelevät sukupuolen vuoksi. Onneksi sitä osaa olla aika napakka nykyajan naisena, eikä alistu moiseen, vaan saa sen arvoisensa teitittelyn vaikka isommaltakin kiholta jos tilanne sitä vaatii :P.
Että näin lyhyt lisäys taas tuli!
Ooh vähän oon kade keltaraitaisesta välikausihaalarista! Ite päädyin ostamaan taas kerran Huuto.netistä välikausihaalarin kuopukselle. Se oli aika kallis, mutta käyttämätön tosin, arvoin sitä pitkään ja sitten kun olin juonut vähän punaviiniä, impulssikontrolli petti ja klikkasin "osta heti"-nakkulaa :D. Pitäisköhän mun hankkia alkolukko kaikille saiteille, joista voi ostaa jotain? Muistan kerran jostain bileistä kotiutuessani shopanneeni tyttärelle nettikaupan alesta tyyliin kolme tai neljä vaatetta...
PoistaMä oon kovasti miettinyt tätä sukupuoliasiaa kun mulla on tyttö ja poika. Musta noissa on ihan selkeitä eroja ja mietin sitäkin, että onko sattumaa, että Lipsi on selkeästi poikapuolisia naperokavereitaan säyseämpi ja helpommin suostuteltava tapaus? Ainakaan en ole sitä mieltä, että "sukupuoli on pelkkä sosiaalinen konstruktio", kuten jotkut ovat :). Mua joskus vähän puuduttaa nää supersukupuolisensitiiviset vanhemmat, kun alan aina niiden seurassa harrastaa ajatuspoliisiutta itseeni kohdistuen, kun mietin, onko käyttämäni lempinimet "vaippamies" tai "prinsessa kakka-haapanen" nyt jotenkin epäkorrekteja, kun niissä mainitaan sukupuoli, eeh.
Noista kasariolkatoppauksista joku sanoi, että naiset eivät koskaan enää tule palaamaan keittiöön, koska he eivät mahdu olkatoppauksineen sen ovesta :). Kyllähän noi vaihtelevat muodit tosiaan kuvastaa asenneilmastoa, tyypillisesti lama-aikaan muoti muuttuu konservatiivisemmaksi ja eiks näillä helman pituuksillakin ollut joku korrelaatio taloustilanteeseen...
Mahtava lisäys!
Musta tuntuu että nykyään nuo vauvojen harrastukset ovat ihan vanhempia varten. Vauvauintia ja muskaria ja värikylpyjä voi tietysti perustella sillä että ne kehittävät vauvaa, mikä varmaan onkin ihan totta, mutta samaan lopputulokseen voi todennäköisesti päästä ihan itse kotona tekemällä samanlaisia juttuja vähän vähemmällä intensiteetillä. Tai no vauvauintia on tietysti vaikea harrastaa itsekseen. Meillä oli pojan kanssa 5 kk ikäisestä asti juurikin muskari ja vauvauinti ohjelmassa, ja itse nautin niistä kovasti - tietysti myös poika, ei sitä väkisin olisi mihinkään viety. Kotiäidin arki voi olla tosi puuduttavaa vaikka sinne kahviloihin ja kaupungille pääsisikin. Nämä harrastukset tuovat vanhemmillekin mahdollisuuden tehdä jotain muuta. Nyt kun tää toinen vauva on tulossa, veikkaan että ei todellakaan ehditä harrastaa kaikkea mitä mieli tekisi.
VastaaPoistaEn siis sano että harrastukset ei voisi vauvallekin olla tosi mieluisia. Nykyinen asenneilmasto on minusta vähän sellainen että lapselle pitäisi heti kehittää kaikenlaista stimuloivaa puuhaa tai sen taipumukset ja lahjakkuudet eivät saa otollista kasvuympäristöä. Ilman muuta jos vauva nauttii, harrastus on hyvä asia. Mutta jossain kauempana maaseudulla missä ei ole harrastustarjontaa vaan vauva katselee mobilea ja kirjoja, kuuntelee äidin laulua ja radiota ja ulkoilee vaunuissa, lapsista kasvaa ihan samanlaisia kuin muodikkaiden virikkeiden parissa.
Toivon että tämän pikkuveljenkin kanssa olisi mahdollisuus käydä vaikka siellä muskarissa, oman itseni ja veljesten tasapuolisuuden nimissä. Mutta jos ei ole niin pistetään kotona Vauvan vaaka soimaan ja muutaman vuoden päästä sitten voin tehdä vertailevaa tutkimusta :)
Leijis, kyllä vaan, noita voisi harrastaa ihan kotonakin. Paitsi just sitä vauvauintia, ellei asu kylpylässä. :) Me ollaan kahden kanssa käyty jonkin verran sisarusjutuissa, värikylvyssä ja muskarissa. Mut kyllähän se formaatti muuttuu aika toiseksi.
PoistaMä oon niin skeptikko että en kyllä kauheesti usko mihinkään näihin stimuloiviin juttuihin. Että tervepäinen vanhempi stimuloi vauvaa ihan vaan toimimalla normaalisti sen kanssa, ajattelematta, että tässä laululeikissä ylitetään kehon keskiviiva ja tässä värileikissä kehitetään koordinaatiokykyä. Ne on vaan ihan niitä kivoja ajanvietteitä.
Vauvan vaaka, jee. Se on kyllä ihan paras. Vauva venyttelee vaan, vauva venyttelee vaan, vauvan vaippoja kun vaihdellaan!
Heips, mulla olis sulle haaste:)
VastaaPoistaKiitos Iiris! :)
VastaaPoista