Höpöliinijuttua

En keksi mitään kirjoitettavaa. Lupiinin kirjoittaminen on kuitenkin mieluisa velvollisuus, haluan vähän tökkiä itseäni pitämään auki kirjoituskanavaa. Elämä on melko nopeatahtista, tai siis juuri sopivaa. Olen ollut monena iltana jossain ja viikonloppunakin on tapahtunut kaikkea hauskaa. "Keskiraskaudessa naisen elimistössä on paljon estrogeenia. Sen seurauksena nainen on hyväntuulinen ja täynnä energiaa", sanottiin jossain. Mikäs minä olen tuota kiistämään, kohdallani tuo pitää kerrassaan osuvasti paikkansa. Sormet ovat alkaneet turvota öisin ja vessahommat ovat koko lailla yksipuolistuneet. Muita harmeja ei tällä hetkellä ole.

Etsin äsken vanhaa kunnon "seuraavanlaiset ihmiset ovat tyhmiä"-listaustani, jota teen aina joskus ollessani kärttyinen (lista on ollut olemassa suunnilleen kaksi vuotta). En tietenkään julkistaisi listaa sellaisenaan, koska siinä on mainittu muun muassa "muroja syövät ihmiset" ja "lippistä käyttävät ihmiset", teen noita molempia joskus itsekin enkä vakavasti ottaen pidä ihmisiä noiden piirteiden perusteella vähä-älyisinä. Listaaminen auttaa purkamaan joskus kaasuuntuvaa vitutusta pään sisällä, sitä joka syntyy, kun naapuritiimin määkivä-ääninen nainen alkaa huutaa kesken rauhalliseksi aiotun tauon MISSÄ MUN HAPIKSET ON?? tai ANSKU TUU ÄKKIÄ KATTOON, LEHES ON JUTTU RENNYSTÄ! tai kokonainen lauma harakoita kokoontuu taakseni kaakattamaan jotain olematonta. Pystyn pitämään protestit sisälläni täydentämällä listaani. Aina väliin vain tulee mieleen, missä jotkut ihmiset ovat lymyilleet, kun hienotunteisuutta ja hyviä tapoja on jaettu... ja miksi pitää määkiä, eikö sitä voisi puhua kauniilla ja pehmeällä äänellä? Miksi kovaääniset ihmiset ovat aina valtavan ylpeitä omasta kovasta äänestään (minullakin on kantava ääni, mutta osaan säädellä sitä)? Luin joskus erään hyvän, naispuolisen sarjakuvapiirtäjän haastattelun, jossa hän mainitsi tulleensa heitetyksi ulos kahvilasta kovaäänisen naurunsa takia. Tuo tapahtuma oli tietysti esitetty feministisessä kontekstissa, sillai "miehiä ei kukaan heitä nauramisen takia pihalle"-henkisesti. Voi olla, ja epäilemättä kahvilanpitäjä oli niponatsi. Mutta silti, en minä ainakaan tuollaista möykkäämistä miksikään sulaksi hattuuni tunkisi, päin vastoin, olisin häpeästä punainen jos olisin saanut lähtöpassit jostain paikasta selvinpäin keskellä päivää (ei minua ole kyllä ikinä heitetty baaristakaan, mutta joku omasta seurueesta aina väliin on, jolloin on pitänyt seurata solidaarisuussyistä mukana). Entinen poikaystäväni tapasi aina nukahdella baariin, ja kerran keksimme laittaa hänelle aurinkolasit päähän, ettei baarimikko huomaisi sammunutta. No, baarimikko ei tosiaan huomannut, mutta joku muu huomasi ja varasti arskat.

Nyt löysin sen listan, ja ylläri ylläri, siihen on tullut kokonainen uusi luku otsikolla "Vauva-alalaji". Vauvat ärsyttävät ihmisistä esiin ihan levottoman pöljiä reaktioita, joista yksi, sikiönsä "ihmeeksi" kutsuminen huvittaa minua aivan erikoisesti, ja samalla vähän kammottaa (toivon ainakin, että ihmeläppä loppuu kun mukula syntyy, muutenhan siitä kasvaa varsinainen despootti). Olen itsekin sitä mieltä, että hedelmöittyminen ON jonkinlainen ihme, enkä totisesti lakkaa ällistelemästä sitä, että omalla etupuolellani kasvaa tällä hetkellä kokonainen ihminen kaikkine elimineen ja muine värkkeineen. Ja saa ravintonsa istukasta. Mutta silti, ihme. Koko ihmisruumis on käytännössä disainattu suvunjatkamista varten ja jos keskiverto heteroseksuaalinen, ei-vaihdevuotinen pariskunta vehtaa kuukaudesta toiseen ilman ehkäisyä, on ihmeellisempää, mikäli siitä ei vähitellen lähde uutta elämää kasvamaan. Siis edellyttäen, että kummallakin on lastentekoon edellyttävät mestat kunnossa. Ja useimmilla ihan tosiaan on! Aina uudestaan siteeraamassani, onelinereita vilisevässä Tahdon asiaa-sarjassa kyyninen gynekologi sanoo kaksosia viimeisillään odottavalle uranaiselle, joka tuskissaan puuskahtaa uskoneensa, ettei edes voisi tulla raskaaksi, että "puhe lapsettomuudesta on hämärtänyt ihmisten käsitystä omasta hedelmöittymiskyvystään. Ei siihen aina iiveeäffää tarvita, vanha kunnon äfuuseekoo toimii myös."

Puhumattakaan nyt sitten vauvanvaunujen rekisterilaatoista. Ja sukupuolitetuista vauvanvaatteista. Ja siitä, että kun olemme kertoneet saavamme tytön, kaikki paitsi ystävät ovat kirkaisseet PIKKU PRINSESSA! Siitä ei tule prinsessaa, meillä ei ihailla monarkiaa eikä tehdä lapsesta pikku hallitsijaa. Prinsessavaihe on sitten erikseen, se tulee varmaan jossain vaiheessa ja siihen ajattelin soveltaa samoja oppeja, kuin minuun itseeni on sovellettu. Eli antaa mukulalle vapaat kädet toteuttaa överiä lapsenmakuaan silloin kun sen aika on. On ihan normaalia ja söpöä kun viisivuotias jumaloi ponipinnejä ja helmiäiskuultoisia posliiniesineitä, paljon normaalimpaa kuin jos sitä tekee aikuisena.

Hmm. Minulla on häijy tapa irvistellä ihmisille, jotka kehuskelevat huonoilla ominaisuuksillaan. Olen kuitenkin itse ihan samanlainen. Kiroilen ihan kauheasti, Lupiinissa toki hiukan kontrolloin, mutta livenä olen ihan törkyturpa. Minun pitäisi ihan oikeasti ruveta säännöstelemään juttujani siinä vaiheessa kun Muna alkaa ymmärtää puhetta, mutta koska olen tavallaan mieltynyt omaan mehevään kieleeni, se tulee olemaan haastavaa. Jaan kiroilunkin eri kategorioihin: on olemassa työväenluokkaista sutturakiroilua ja sitten tätä omaa kiroiluani, joka on hauskaa höystettä puheelle. Tiedostan hyvin, kuinka naurettava tämä jaottelu oikeasti on. Vaikka en kyllä osta sitä näkemystä, että "kiroilu kertoo suppeasta sanavarastosta". Pöh, sanoja ne kirosanatkin ovat ja niitäkin oppii lisää kirjoista. Esimerkiksi mielisolvaukseni "perseensuti" olen omaksunut Garpin maailmasta.

Olen käynyt uimahallissa aika paljon viime aikona. Minusta on hauskaa ajatella, että Munakin juoksee sisälläni omaa vesijuoksuaan. Erityisen hymyilyttävältä tuntuu juosta rinnakkain raskaana olevan ystävän kanssa, tulee vähän sellainen venäläinen maatuskanukke-olo. Habituksenikin on ottanut harppauksen maatuskaa kohden, maha alkaa nyt ihan tosiaan näkyä ja on ajoittain melkein yhtä kova kuin puunuken pinta. Paitsi ei nyt ihan sentään.