Meemillä kiinni bloggaukseen

Teksturissani killuu pari aika pitkälle ehtinyttä kirjoitusta, mutta koska en ole ikinä ehtinyt kirjoittaa niitä loppuun asti, alkavat ne menettää mielenkiintoaan ja ajankohtaisuuttaan. Olen saanut kahdeltakin kivalta bloggaajalta, Pagistaanilta ja Iskunvaimentimelta Beautiful Blogger -läpyskän jossa haastetaan antamaan se eteenpäin ja tekemään seitsemän tunnustusta.

1. Olen epäjärjestelmällinen
Vaikka nuoruuden pöljäilyistä ja hööhäilyistä on tultu kauas, olen edelleen joskus valitettavan epäjärjestelmällinen lahopää. Äitiyslomalla, imetyshuuruissa olin ihan käsittämättömän uuno, unohtelin vastata sähköposteihin, kahvinkeittimen päälle, pipoja ja lapasia leffateatteriin ja sitä rataa. Nyt, kun univelkaa on vähemmän ja imetystaival takana, on pää harsiintunut kokoon, mutta edelleen teen kaikkea tyhmää. Tällä viikolla olin niin innoissani eräistä työkuviojudansseista että unohdin ostokset kaupan kassalle ja huomasin asian vasta kotona. Enkä toki jaksanut enkä kehdannutkaan mennä hakemaan niitä, vaikka luulenkin, että olen hajamielisenäkin skarpeimmasta päästä Ympyrätalon S-marketin asiakkaita.

2. Lepsuilen kierrätyksen kanssa
Tämä hävettää aika paljonkin, etenkin kun olen toisaalta aika tarkka ympäristöasioissa: ostan paljon luomua ja jaksan jynssätä kakkaa kestovaipoista päivittäin. Nyt, kun Lipsi on kaikkein sotkevimmassa iässä ja keittiö on täynnä kuivuneita raejuustonpalasia ja muita ruuantähteitä, lattiat täynnä leluja ja paperisilppua sekä narulta revittyä pyykkiä ja laatikosta kaivettuja pakasterasioita, vittuunnun aika ajoin kaaokseen niin pahasti, että tungen tulistuneena kaiken aina oliivipurkeista sipulinkuoriin samaan sekajäteroskikseen. Ja samalla haaveilen kodista uudessa talossa, sellaisessa jossa keittiönkaapissa olisi tilaa kunnon kierrätysjärjestelmälle.

3. Olen nurkkapatriootti
Olen naurettavan ylpeä kotikaupunginosastani Kalliosta. Täällä on ihan kaikki: kivitaloja, puistoja, aikuisia, lapsia, ekokauppoja, ravintoloita, baareja. Ehkä kunnollinen lastenvaatekirppis voisi tehdä vielä terää, mutta muuten ei ole paljoa moittimista. Kalliosta on lyhyt matka niin keskustaan kuin toisaalta Arabianrantaan ja Koskelaan, jossa ystävä-äidit asuvat. Ratikat, bussit ja metro kulkevat. Aina löytyy näkemistä ja tekemistä, naapurikorttelissa on yksi Helsingin lumoavimmista paikoista: Torkkelinmäki. Kaikkialla vallitsee sallivuuden ja monimuotoisuuden ilmapiiri. Ikinä Kalliossa ei ole varsinaisesti pelottanut, vaikka örseltävät tyypit joskus tietenkin ärsyttävät. Rakastan Kalliota vähän vihlovasti siksikin, että kaikesta ihanuudesta huolimatta emme tuskin pysy täällä loppuelämäämme. Mutta ratikankantamaa kauemmas emme muuta, siitä on parin vuoden kokemus, joka jätti lähinnä ei-enää-ikinä -fiiliksen.

4. Olen liian herkkänahkainen
Loukkaannun herkästi ja olen hidas pääsemään loukkauksista/loukkaantumisista yli. Tämä aiheuttaa niihkausta lähinnä minun ja äidin väliseen suhteeseen, etenkin kun äiti on rempseän suorasukainen ja poikki et pinoon -henkinen, kun minä taas olen luovivampi, hienotunteisempi ja kuulostelevampi. Tapanani on mätkyttää jälkikäteen ikäviä kommentteja ja kasvattaa niitä mielessäni. Toisaalta, kun olen joskus ottanut härkää sarvista ja kertonut, mikä mieltäni on pahoittanut, ei sekään ole mennyt ihan putkeen, yleensä vastapuoli on pahastunut ja olen hätäpäisäsni perunut kaiken. Tätä asiaa työstän mielessäni aina, joskus enemmän ja joskus vähemmän.

5. Dissaan uskomushoitoja
Vaikka olenkin jossain määrin "vaihtoehtoinen" (mitä ikinä se nyt sitten meinaakaan), en syö lihaa ja olen ns pehmeiden arvojen kannattaja, suhtaudun vaihtoehtolääketieteeseen itse asiassa hyvinkin penseästi. Tähän liittyy nyt äitiyden myötä vieroksunta "luonnollisen" synnytyksen ja kipulääkityksen haitallisuudella pelottelijoiden puolestapuhujia kohtaan, koska kuten toisaalla osuvasti todettiin, on riskaabelia ruveta lietsomaan etenkin ensisynnyttäjää kyseenalaistamaan lääkärin ja kätilöiden ammattitaito. Ja suorastaan rikollista valehtelua on väittää, että synnytysongelmat johtuvat nykyaikaisesta kivunlievityksestä tai synnytyskäytänteistä. Mites se Suomen lapsikuolleisuusluku nyt menikään verrattuna esimerkiksi johonkin Afrikan maahan? Inhoan myös ylipäätään sitä, ettei kipua saisi lääkitä "koska se on oire jostakin" ja olen ilolla tervehtinyt nykyistä kivunlievitysmyönteisyyttä esimerkiksi hammaslääkärillä.

6. Olen feministi
No tämä nyt tuskin tulee kellekään yllätyksenä. Nykyään feminismini ottaa vähän väliä tulta kun mietin, miten tällaista heteroseksuaalisessa ydinperheessä elävää äitiä lähestytään: meillä oli Lipsin vauva-aikana pinkki-punaiset vaunut (koska ne olivat hienot ja alennuksessa) joista joka toinen satunnainen vastaantulija veti pikapikaa johtopäätöksen, että vaunuissa matkaa tyttövauva JA että olen juuri sellainen äiti, joka pukee vauvansa aina tosi tyttömäiseksi ja jolle sukupuolen korostaminen on tosi tärkeää. Eräs mies kertoi minulle traagisen tarinan kaltaisestani äidistä, jolle oli pinkeistä varusteluista huolimatta syntynyt poikavauva ja voi! kaikki tavarat piti vaihtaa. Ja koska olen sellainen halju konformisti, hymisen tuossa tilanteessa että no voi, pitipä sattua. Vaikka pidänkin oikeutenani pukea Lipsin pinkkiin(kin) ilman mitään oletuksia, huomaan itse kohotteleviani kulmiani kaikkein ruusunpunaisimmille mammablogeille, jossa vaaleanpunaiset toppasydämet ja Hello Kittyt vaan tursuavat. Ja totean hiukan vinosti hymyillen, että onneksi äitini oli niin viisas, että antoi minun elää överin glitter-trinsessa -vaiheeni siinä kymmenvuotiaana puuttumatta ylilyönteihini mitenkään, ettei minun aikuisena tarvitse kuorruttaa kotiani posliinisilla paimentytöllä.

7. Käyn paljon kirpputoreilla
Nykyisen, niukemman rahatilanteen ja toisaalta jatkuvien, lapsen vaatettamiseen ja viihdyttämiseen liittyvien tarpeiden takia olen alkanut käydä entistäkin enemmän kirpputoreilla. Olen kyllä aina ostanut kirppiksiltä, minua ei inhota käytetty, päin vastoin, käytetyn ostamisesta saa paljon enemmän kiksejä, koska se on a) halvempi ja b) ei kuormita maapalloa samalla tavoin. Valitettavasti kirppisostelustakin voi kehittää huonon tavan ja shoppailla ihan liikaa, taannoin Hietsun kirppiksellä riehaannuin ostamaan vaikka mitä, kuten rikkinäiset vihreät nahkatossut jotka eivät pysy Lipsin jaloissa. Myyn myös joskus kirppiksellä itse, mutta mieluiten itsepalvelukirppiksellä. Minulta puuttuu myyntihenkisyys aivan täysin ja alan akuutisti inhota ihmiskuntaa seistessäni kirppispöydän takana, kun yksi sun toinen hul... originelli ihminen tulee myllertämään pöydän ylösalaisin, tinkii naurettavuuksiin asti ja lähtee lopulta solvattuaan myytäviä tavaroita. Ja oma lukunsa ovat tietysti jobbarit, jotka ryntäävät paskakärpäslauman tavoin paikalle, kun pystyttää aamuäreänä pöytää mukulakivitorille eikä ole vielä edes saanut kasseja auki. Kaiken huippu oli toissa kesänä kun joku mies alkoi pokkana aukoa käsilaukkuani, jonka olin laskenut maahan saadakseni pukkipöydän pystyyn. Räkytin miehelle aikani ja ilmoitin tomerasti, että myynti alkaa tasan kello kahdeksan, siihen asti kaikki hus hus.

Siirrän tunnustus-läpyskän eteenpäin seuraaville viehkeille tyypeille: Hilla, Hups ja Epäluonteenomaista, olkaapa hyvät.