perjantaina, elokuuta 20, 2010

Kotiäidin vertaisvinkit, eli miten säilyä (melko) täysjärkisenä vaippaikäisen kanssa

Kun tätä lapsellisen arkea on nyt elänyt vuoden, alkaa mieleen hahmottua jonkinlaisia sääntöjä ja lainalaisuuksia, joita noudattamalla elämä sujuu paremmin, tai sitten ei. Olen itsekin osan näistä vinkeistä kanssa melko alkutaipaleella ja oivallukset karttuvat jatkuvasti. Tähän alkuun pistän myös sen pakollisen disclaimerin: nämä seuraavat vinkit olen koonnut erittäin suppean ja subjektiivisen tutkimusaineiston perusteella, lähinnä puhun omasta elämästäni ja jonkinverran viisautta on karttunut myös ystävä-äideiltä. Nämä eivät varmaan toimi kaikille ja sitä rataa, mutta meille näistä oivalluksista on ollut apua.

Lähde ulos lapsen kanssa

Koita lähteä ulos lapsen kanssa joka ikinen päivä, vaikka edes ruokakauppaan, pihalle, torille tai lähikahvilaan asti. Sisällä höperöityy äiti ja myös vähän vanhempi lapsi, vauva ei vielä niin välitä, mutta äidin psyykelle ulos lähtemisellä on merkittävä vaikutus. Koti alkaa tuntua vankilalta jos siellä viettää yhtäjaksoisesti liian kauan aikaa, eikä elämää ole varmaan tarkoitettu elettäväksi päiväsarjoja katsoen. Tapaa äitiystäviä, kehitä äitiharrastuksia, käy niissä museoissa ja näyttelyissä joissa et koskaan töissä käyvänä ehtinyt käydä. Vieraile kasvitieteellisessä puutarhassa, kehitä uusia kävelylenkkejä. Käy kirppareilla mutta älä täytä sisäistä tyhjyyttä liialla shoppailulla, ostamisen ilo on lyhytaikainen ja kun perheen tulot ovat äkkiä laskeneet ja toisaalta menot nousseet, voi jatkuvasta ostelusta kertyä iso menoerä. Käytä äkkiä käsissäsi oleva aika halvempien vaihtoehtojen etsimiseen. Hyppää bussiin, ratikkaan, junaan. Pääkaupunkiseudulla voit vaunuilla reissata ilmaiseksi vaikka kuinka kauas ja vaikka minkälaisiin paikkoihin. Sopivalla suunnittelulla vältät ruuhkat ja saat sitäpaitsi ilahdutettua ihmisiä pyytämällä apua vaunujen nostossa: 99 prosenttia ihmisistä tulee hyvälle mielelle saadessaan olla avuksi.

Lähde ulos ilman lasta

Keksi itsellesi joku oma harrastus, jumppa, uinti, laulutunnit tai vaikka mosaiikkikurssi. Jos joku kaveri innostuu samasta, sen mukavampaa. Vesijuoksu on loistava tapa ylläpitää sosiaalisia suhteita. Harrasta liikuntaa vain jos se on kivaa, fasistinen "mammakilot pois viikossa"-airobikki tai vittumaisen opettajan vetämä keramiikkakurssi saattaa muuttua arjen raskauttajaksi sen sijaan että se antaisi sinulle ihanan breikin lapsiarjesta. Pidä harrasteiden kohdalla muutenkin ohjenuorana iloista itsekkyyttä, älä suostu mihinkään mistä ei tule hyvä olo.

Hanki vertaistukea

Tapaa muita äitejä. Jos ystäväpiirissäsi ei ole valmiiksi muita äitejä tai heillä on jo useampi lapsi ja siten liian kiire, hanki sellaisia perhekahvilasta, muskarista tai muualta. Muista kuitenkin, että vauvakontekstissa bondaaminen ei tule kannattelemaan ystävyyttä kovin kauas eli olisi tietysti ihanteellista että teillä olisi muutakin yhteistä. Toisaalta uudet äitikaverit voi ajatella ikäänkuin työkavereina: teillä on yhteinen asia elämässä ja sen lisäksi omat elämät. Kaikkien ystävyyssuhteiden ei tarvitse olla syviä, hyvänpäiväntutuillakin on sijansa. Erityisesti esikoisvauvan äitien kanssa keskusteleminen on alussa tärkeää ja avartavaa.

Näe ystäviä

Paitsi äitiystäviä, kannattaa nähdä myös lapsettomia ystäviä ja ystäviä erilaisissa tilanteissa. Tyttöjen viini-illat, leffareissut, kotibileet, keikat ja kahvittelut antavat mielettömästi iloa ja virtaa omaan arkeen. Tämä on tärkeää: Älä puhu lapsestasi jatkuvasti! Lapsettomia eivät vaippajutut ihan oikeasti kiinnosta ja lapselliset haluvat luultavasti edes joskus unohtaa ne. Odota samaa myös ystäviltäsi ja jos he alkavat suhtautua sinuun pelkkänä maidontuotantolaitoksena, huomauta asiasta. Naura, tanssi, juo punaviiniä ja mene diippeihin ystävien kanssa. Nauti siitä ettet ole enää raskaana, flirttaile vaikka jos haluat, se ei vahingoita ketään.

Seuraa aikaasi ja pysy skarppina

Lue Hesaria, pysy tietoisena maailman tapahtumista, lue kirjoja, käy taidenäyttelyissä, konserteissa, festareilla. Vaikka elämässäsi on tapahtunut suuri ja ihmeellinen mullistus, muu maailma jatkaa kulkuaan. Jotta mielessäsi eivät pyörisi pelkät retrobodyt ja hedelmäsoseet, ettet alkaisi tuntea kuinka identiteettisi kuihtuu ja kapenee, pysy skarppina. Näin sinulla on ihmisten kanssa muutakin puhuttavaa kuin lapsiasiat. Älä kuitenkaan ahdistu tai oudoksu, jos ensimmäisen puolen vuoden aikana et jaksa miettiä juuri muuta kuin lastasi, se on ihan luonnollista. Lapsi ei kuitenkaan ole vauva kovin kauaa.

Laske siisteystasoa - sopivasti


Tingi sisustusideaaleistasi ainakin vähäsen, teillä asuu nyt olento, joka ei piittaa niistä hittojakaan. Hanki keittiön laatikostoihin rimat, jotka pitävät ne kiinni, ellet halua joka sekunti olla kaivamassa paistolämpömittaria pienokaisen kädestä etkä astua vessamatkalla teräviin piparimuotteihin. Koti täyttyy kaikesta melko mauttomasta vauvakamasta, kirjavista leluista, sitteristä, syöttötuolista, jatkuvasti esillä roikkuvista pyykeistä. Koita valikoida omaa silmääsi miellyttäviä ratkaisuja: susirumat lelut voi hyvin lahjoittaa eteenpäin tai viedä lähimpään lastenkotiin. Älä päästä kaaosta valloilleen vaan sopikaa kotona käytäntö, että koti hahmotellaan suhteeellisen siedettävään kuntoon ennen nukkumaanmenoa. Pommin jäljiltä oleva keittiö ensimmäisenä näkynä aamulla on hyvä tapa pilata päivä heti kättelyssä. Päätä samalla tietoisesti, ettet enää ahdistu pienistä vaatekasoista tai lattialle kumotusta lelukorista. Lapsiperheessä voi olla kiiltävän siistiä, mutta luultavasti ei kuitenkaan ole.

Vietä kahdenkeskistä aikaa kumppanisi kanssa


Vie lapsi isovanhemmille tai jollekin muulle hoitajalle, johon luotat, muutamaksi tunniksi. Viettäkää miehen kanssa laatuaikaa: juokaa kuoharia, jutelkaa, harrastakaa vaihteeksi muutakin kuin pikaseksiä. Menkää syömään, käykää teatterissa, tehkää jotain mitä teitte ennen lasta. Tehkää tätä säännöllisesti, esimerkiksi kuukausittain. Parisuhde pysyy kukoistavana ettekä ole toisillenne pelkkä ja iskä ja äiskä. Toinen, viikottain toteutettava rutiini on parisuhteen päivityskeskustelu, esimerkiksi sunnuntai-iltaisin kun lapsi on nukahtanut. Kun vuoden nukkuu liian vähillä unilla ja yrittää sen lisäksi hoitaa töitä, kotia, lasta ja muuta elämää, saattaa stressiviisari pojottaa punaisella siinä määrin herkästi, että armaalle tulee räkytettyä turhasta. Ja jos näitä riitoja ei setvi, ne alkavat kasvaa möykkyä ja siten etäännyttää teitä toisistanne. Ja harrastakaa seksiä, vaikka sitten sitä pikaseksiä, vaikka seksille pitäisi sopia aikataulu etukäteen. Toimiva seksuaalisuus on parisuhteen liima ja vaikka itseä ei aina niin nappaisikaan, ei ryhtymistä yleensä kuitenkaan kadu jälkeenpäin. Anna isälle myös vastuuta, älä omi vauvaa omaksi projektiksesi, se on varmin keino saada isä tuntemaan itsensä ylimääräiseksi ja ei-toivotuksi ja luultavasti jossain vaiheessa pitämään asiaa oletustilana, ja sitten oletkin yksin vastuussa mahdollisesti useammankin mukulan arjen pyörittämisestä kun mies liiruaa bänditouhuissa. Täysimetys ei kestä ikuisesti, sen jälkeen mies on pätevä ruokkija ja sitä ennenkin pätevä kanniskelija, vaipanvaihtaja, nukuttaja ja vaunuttelija. Luota isään, lapsi on hänelle yhtä rakas ja tärkeä kuin sinulle.

Ole armelias itsellesi

Älä piiskaa itseäsi lapsenhoitoon liittyvistä mokista. Joskus lapsi on pakko jättää hetkeksi pinnasänkyyn huutamaan vaikka kuinka vuorovaikutus häiriintyisi - on käytävä vessassa, pestävä hampaat, haettava uusi pullo. Liikkuva lapsi muksahtelee jatkuvasti, mustelmat ovat arkipäivää. Aina ei jaksa tapella ruuan kanssa, silloin on ookoo täyttää lapsen maha vellillä, jos se sitä suostuu parhaiten syömään. Jos kosteus ja helle piinaavat, kestovaippailusta voi hellittää kunnes ilmat viilenevät, ennestäänkin trooppinen asunto ei kaipaa enää kahta pyykkikoneellista päivässä lisäkostukkeeksi. Jos et laiskuuttasi jaksa taistella unikoulua vaan annat lapsen aina uudelleen nukkua aamuyön vieressäsi, lohduttaudu ajatuksella, että ei se enää kouluikäisenä vanhempien välissä nuku. Yritä unohtaa ristiriitaiset ohjeet, joita satelee neuvolasta, lääkäriltä, isovanhemmilta ja muilta äideiltä. Kaikki lapset ovat yksilöitä ja tilanteet tapauskohtaisia. Se mikä toimii naapurin Usvalla, ei toimi välttämättä omalla pienokaisella. Ennen kaikkea, luota vaistoosi.

12 kommenttia:

  1. Iih ihana Lupiini, kaikki täysjärkisyyspisteet sulle! Mahtava hyväntuulinen kirjoitus :-)

    VastaaPoista
  2. Voi vain toivoa että moni lapsekas lukee tämän jutun! Itsellä ei lapsia ole mutta minusta tässä oli paljon j ä r k e ä ..

    Erityisesti: " Lapsiperheessä voi olla kiiltävän siistiä, mutta luultavasti ei kuitenkaan ole.." Juu, voitko kuvitella että yksi tuttuni ihan oikeasti sairastui MASENNUKSEEN saatuaan lapsen ja kun kämppä ei ollutkaan kunnossa tip top.. Tämä ihminen oli ihan uskomattoman vaativainen kotitöissä - silitti lakanatkin, sitä muuten en MÄ tee, vaikken edes ole lapsellinen - eikä osannut armahtaa itseään. :(

    VastaaPoista
  3. Tutulta kuulostaa... vaikka elämä mullistuu, pitäisi silti pystyä muistamaan kuka itse on.

    VastaaPoista
  4. Huippuhyviä! Noinhän se on. Ainoa, mistä itseäni soimaan on se, et kirjoja en ole saanut Tipusen synnyttyä luettua.. Helpompi tarttu lehtiin..

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtavaa tekstiä! Hienoa Lupiini, että sait tämän aikaiseksi kirjoittaa :) Taidan jossakin vaiheessa linkittää tämän omaan blogiini.

    VastaaPoista
  6. Jes, hauskaa että hauskuutti. Musta on myös erittäin lämmittävää tulla kutsutuksi täysjärkiseksi, kun joskus aina oon vähän sormi suussa sen asian kanssa :D

    Lakanoiden silittäminen kuulostaa aika... aikaavievältä puuhalta. Meillä olis alakerrassa mankeli mutta en kyllä jaksa raahautua lakanoineni sinne, vaikka jotkut väittävät manglauksen tekevän lakanoista ihanan ryhdikkäät.

    Mulle maistuu kirjoista kyllä aika usein ns helpommat (niin sanotut lukuromaanit, kukin toki määrittelee helppouden miten määrittelee), nyt oon jaksanut alkaa lukea vähän diipimpääkin mutta alussa Sinkkuelämäboksien sarjatykityksen lisäksi luin Maria Kallioita ja sen sellaisia viihdyttäviksi havaittuja kirjoja...

    Sanavahvistus on muuten ROLEX, semmoista mulla ei ookaan, eikä tuu...

    VastaaPoista
  7. Komppaan kaikkia edellisiä kommentoijia ja lisäksi:

    "Jos et laiskuuttasi jaksa taistella unikoulua vaan annat lapsen aina uudelleen nukkua aamuyön vieressäsi"

    Siis whaaaaat? Eikö sitä lasta saisi ottaa aamuyöllä viereen? Onneksi tämä selvisi mulle vasta nyt, kun näin on toimittu about puolet lapsen iästä. :D Tänään just mietin, että ihan parasta maailmassa on kainalossa nukkuva oma lapsi. <3

    VastaaPoista
  8. Johtuu tietenkin vaan niistä hormoneista eikä siis niinq tietty liity sun tekstiin mitenkään, mutta VOI ETTÄ tulikin hyvä fiilis lukiessa.

    Kiitos!!

    Ps. Kun Muhkura tupsahtaa, tulen 100-varmasti jossain uupumuszombiehorjuvassa superpaniikkihätätilanteessa kaipaamaan viileän rauhallista järkevyyttä. Tulen sit aina sun kommenttilootaan virtuaalikirkumaan.

    VastaaPoista
  9. Mähän olin kovasti sitä mieltä että ei meille perhepetiä, en pysty nukkumaan silleen. No, alussa en pystynytkään mutta tällä hetkellä se on vähän niinku ainoa vaihtoehto. Ja on se vaan kivaa kun lämmin nukkatukkanen pötkylä painautuu itseä vasten ja alkaa läpsiä naamaa ja virnistellä innokkaasti ja sitten onkin jo noustava :) Ja imetyksen ajan (joka on nyt virallisesti Ohi) perhepeteily oli ihan suorastaan pakollista. Niin ei jaksa nostaa kersaa takaisin sänkyyn imetyksen jälkeen kun on itsekin ihan puoliunessa!

    Erroristi, hauskaa jos multa irtoaa järkevyyttä ja vielä voin jakaa sitä eteenkin päin :) Oon suht täpinöissäni ystäväpiirin vauvauutisista, kauhee miten sitä tuleekin jonkinlaiseksi latentiksi vauvakuumeilijaksi vaikkei silleen vielä itse halua toista lasta. Mutta joku sellanen vauva-alttius on pysyvästi meitsiin iskostunut... en olis kyllä, herra paratkoon, kaksi vuotta sitten uskonut!

    VastaaPoista
  10. Veit sanat suustani, tosin lisäisin vielä yhden: siivooja. Saimme ekan vuoden aikana mukavasti siivouslahjakortteja (kerroimme tästä aina kun lahjatoiveita kysyttiin) ja siitä oli suuri apu. Nyt kakkosta odoteltaessa tilasimme kuukausittaisen siivouksen, veikkaan nimittäin ettei se työ tästä helpotu. Mutta vaikka ei haluaisikaan käyttää omia rahojaan siivoukseen, lahjaksi sitä kannattaa pyytää!

    Niin, ja rojut pois. Lapsen kamat vievät tilaa ja lattiapinta-ala on arvossaan. Todennäköisesti meillä kaikillä on kaapeissa kuutiometreittäin tarpeetonta, se kannattaa raivata ajoissa pois.

    VastaaPoista
  11. Siivouslahjakortti, MAHTAVA lahjaidea!! Vituttaa jo etukäteen (olenpa kiitollinen) tulevan sukulaisjoulun lahja-kilpavarustelu jossa jokainen antaa lahjan jokaiselle ja lapsille useamman ja mikäli syyllistyy antamaan jotain immateriaalista, kuten rokotteita kehitysmaan lapsille, asiaa kommentoidaan vielä jälkikäteenkin närkkiin sävyyn. Meillä on suvun nuoremman väestön keskuudessa viriämässä kapinaliike lahjavarustelua kohtaan ja meidän perhe voisikin ottaa tänä vuonna teemaksi "lahjat jotka mahtuvat kirjekuoreen", puolin ja toisin.

    Sain (tai saimme) mun vanhemmilta synttärilahjaksi siivouksen (siis selalisen ammattisiivouksen). Tilataan se heti kun toi hemmetin julkisivuremppa valmistuu, eli ehkä jo tässä kuussa, jee :)

    Tulen blogiisi vierailulle, vaikuttaa kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  12. Hyviä vertaisvinkkejä. Itse kahdeksan vuotta taaksepäin elämää miettiessäni pidän todella tärkeänä sitä hetkeä, jolloin sulloin tytön kantoliinaan ja lähdin kylille. Ihan sekaisinhan sitä olisi muuten mennyt, siis vielä sekaisemmin :)

    Sitten kun ja jos joutuu määräämättömäksi ajaksi kotiarestiin räkätautisten kakaroiden kanssa, voi kiittää sitä kuinka hyvä sosiaalisen elämän korvike Blogistan ja Facebook kuitenkin ovat :D

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!