maanantaina, maaliskuuta 07, 2011

Pienen pieni pippeli

Nyt taidan vihdoin tulla kaapista täälläkin: Meille on tulossa toinen lapsi. Tänään oli rakenneultra, jossa kaikki näytti olevan ookoo ja sukupuolikin selvisi (kuulemma aivan selkeästi esillä koko ajan, minä en kyllä nähnyt mitään). Perheen sukupuolijakauma siis tasapainottuu fifti-fiftiksi. Olen luimistellut raskauskaapissa näinkin pitkään ties mistä syistä, jotenkin vain sulkeutuminen ja vetäytyminen tuntui pitkään parhaalta strategialta. En myöskään selvinnyt tästäkään raskaudesta ilman verenvuotoja, heti ensimmäisen ultran jälkeen minulla todettiin reunaetinen istukka ja lätkäistiin erilaisia elämää rajoittavia kieltoja ja 11-kiloisen taaperon nostelu alkoi tuntua aika hazardilta. Mutta tänään todettiin, että sekin riski on virallisesti ohi: istukka on hilautunut korkealle etuseinään, "lamppumaisesti" kohdun päälle. Mahtavaa! Parempaa kuin osasin toivoa!

Kärsin myös yllättävän voimakkaasta pahoinvoinnista ensimmäisen kolmanneksen ajan. Vaikka jatkuva ello-olo olikin nihkeää, toisaalta tuntui hyvältäkin, että olo muistutti jatkuvasti raskaudesta. Lipsin kanssa kun en tuntenut oikein mitään fyysisiä oireita ja ehdinkin aika usein epäillä, onko siellä kohdussa eloa, kun ei missään mikään tunnu. Nyt olo on hyvä, kahvi maistuu taas. Edellisestä raskaudesta tuttu ylivirkeys ja aikaisin heräily eivät ole päässeet vaivaamaan, Lipsi pitää huolen siitä, etteivät yöt vieläkään ole ehjiä.

Tästä elämänmuutoksesta johtuen etsimme isompaa asuntoa ja tämän takia halusin hetkeksi töihin. Luvassa on lisää toivottua kotiäitiaikaa ja vauva-aikaa, sitä ennen on hyvä tehdä pikapyrähdys työmaailmaan. Jännää jännää! Alan vihdoin iloita kunnolla ja tunnustaa itselleni nyt ihan tosissani: olen raskaana!

14 kommenttia:

  1. Ihkuonnea! Ja kaikkea hyvää vielä edessä olevaan raskauden osaan, sekä tietysti työelämäpyrähdykselle!

    VastaaPoista
  2. Hohoo! Hienoa ja onnea!

    VastaaPoista
  3. Oho! Onnittelut! =) (Olen vähän kade, hih!)

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Mahottomasti onnea!

    t. vakkarilukija

    VastaaPoista
  6. Kiitos kiitos, mukavat ihmiset :) Jenni, Nakista taitaa tulla sun beebin kaima, hehee. Se on nimitäin mun vanha suosikkinimi kauan ennen Lipsiä ja muita, keksin sen suunnilleen yläasteella.

    VastaaPoista
  7. Tajusin juuri, miten rajoittavaa ja halvaannuttavaa tuon istukka-casen liikuntakielto on mulle ollut ja kuinka JEE-EE että se on ohi. Olen jäykkä kuin vanha mummo, lonkat ja selkä väsyy ja marisuttaa. En olisi IKINÄ uskonut tulevani mistään liikunnasta vähääkään riippuvaiseksi, mutta vesipilateksen ja vesijuoksun kanssa näin on käynyt! Nyt kun vielä löytäis aikaa käydä kolme kertaa viikossa niin VOT!

    VastaaPoista
  8. Ihania uutisia! Onnea! <3

    VastaaPoista
  9. Paljon, PALJON onnea 'pikkukakkosesta'! :) Taikka en tiedä onko tuo ärsyttävä kommentti, tuo 'pikkukakkonen'. Mun mielestä se on tavallaan aika hellyttävä.

    Lipsi-tytöstä tulee sitten isosisko! Ei hän välttämättä siitä nyt heti ymmärrä, mutta muutaman vuoden päästä voi veli olla kiva kaveri. [Ja ärsyttävä otus aina välillä!]

    Mua silti ärsyttää se, kuinka huonosti työelämä suhtautuu perheytyviin naisiin. Mutta taitaa työelämä suhtautua nihkeästi vähän kaikkiin, tai ainakin noin 90% työvoimasta. Kuohukerma on sitten erikseen. :(

    VastaaPoista
  10. Suklis, kiitos! Ja heh, pikkukakkonen on yksi niistä termeistä, joita aiemmin piti ärsyttävänä mutta nyt käyttää niiden yleisyyden takia. Samanlainen termi on esim perhepeti, joka kuulostaa vähän lässytiläältä mutta koska se on vakiintunut käyttöön, ei tunnu mielekkäältä kapinoida sitä vastaan (muutenkin kapinoinnin vuoksi kapinointi tuntuu vuosi vuodelta yhä kakaramaisemmalta tulokulmalta maailmaan). Joo, mielenkiintoista nähdä miten Lipsi Tinttamari suhtautuu pikkuvauvaan ollessaan itse kaksivuotiaan uhmiksessa. No, tää kaksi vuotta taitaa olla aika klassinen ikäero, että vertaistukea löytyy sit varmaan...

    VastaaPoista
  11. Onneksi olkoon tulevan perheenlisäyksen johdosta!

    VastaaPoista
  12. Kiitos Verona. Toivon sydämestäni että teillä on kohta samanlaisia uutisia! Olen jo pitkään ajatellut kommentoida sun blogiin (mut teenkin sen nyt näköjään tässä :) että ihailen asennettasi ja valoisuuttasi, siitä olisi esim minulla paljon opittavaa!

    VastaaPoista
  13. Mou, luin tän uutisen vasta nyt. Ihanaa! Onnea! <3

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!