Sillsallad utan sill

Tein yhdessä työssäni ruokamainontaa ja eräässä viikkoilmoituksessa oli ruotsinnettu rosolli muotoon "sillsallad utan sill". Naurujen jälkeen saimme pöntön käännöksen tingittyä rosolliksi, mutta kyseinen nimihirviö jäi mielessäni kuvaamaan sellaista sekamelska-ajatusvyöryä ilman punaista lankaa. Ja sitä on tässä postauksessa luvassa, kahden pienokaisen sekä uuden kodin kanssa säätäminen tekee ajankäytöstä siinä määrin pomppelehtivaa, ettei mitään kovin koherenttia tekstiä saa aikaan. Ja koska kirjoittamattomuudesta tulee helposti itseään kasvattava vuori, päätänkin listailla tähän viime aikojen meininkejä siinä järjestyksessä kun ne mieleen tulevat.

1) Vauva on herttainen ja päästelee mörähteleviä ääniä ja tykkää syömisestä. Imetys luistaa, mistä olen oikeasti aika hemmetin ylpeä. Pieniviikkoisena syntyneen ensimmäiset ateriat menivät nenä-mahaletkun kautta ja sen jälkeen se sai äidinmaitoa (ensin luovutettua, sitten omaani) pienestä pullosta. Kotona lypsin ahkerasti (Lipsi alkoi kutsua lypsykonetta "mehmäksi") ja maidontuotantoni alkoi vastata kysyntää. Rintakumia emme tarvinneet missään vaiheessa, mutta pullottelemme silloin tällöin lähinnä oman mielenrauhani takia sekä myös siksi, etten halua vauvan unohtavan pullo-otetta. En halua enkä jaksa olla täysin sidottuna kotiin seuraavaa puolta vuotta vaan minun on ihan pakko päästä esimerkiksi vesipilatekseen ja joskus vähän hippaamaan. Jonkun mielestä varmaan ihan kauheen hirveetä, mutta meille tämä toimii näin. Mutta joo, vauva syö usein ja paljon ja imetys tuntuu hyvin rennolta ja luonnolliselta. Huippua.

2) Uusi koti on ihana, viihtyisä, tilava ja kaunis. On mahtavaa kun vaipparuljanssin voi hoitaa kylppärissä eikä keittiössä, kuten Kallion kodissa. On mahtavaa kun on parveke ja ikkunat kolmeen suuntaan. Uusi asuinalue ahdistaa ajoittain, jotkut talot ovat suorastaan koomisen rumia eikä täällä ole yhtään samalla tavalla palveluita eikä svengaavaa kaupunkifiilistä. No, sitä fiilistä ei ole missään suurimman osan aikaa vuodesta ja kesällä on helppo nasauttaa ratikalla lähikaupunginosiin. Tai kävellä oikeastaan minne vaan.

3) Lipsi on ottanut tulokkaan vastaan hyvin. Päikkärihäiriöintiä on ollut, mutta luulen sen johtuvan enemmän muutosta. Lipsi hokee "vauva ikkee" ja "vauva peitto" ja peittelee vauvaa harsoilla sekä silittää sitä. Silitys saattaa lipsahtaa tarmokkaaksi taputteluksi, mutta kieltoa uskotaan heti. En silti uskalla jättää noita kahden hetkeksikään, pyörillä kulkeva vaavisänky on vähän turhan houkutteleva työnneltävä. Olen silti hämmentynyt siitä, kuinka vähän mustasukkaisuutta on ilmassa.

4) Olen lähes päivittäin aivan onnesta soikeana, etten ole raskaana! Viimeksi eilen Prismassa valkkasin ensimmäisen vastaantulevan evässämpylän miettimättä listerioosia tai mitään, punaviiniä voi tissutella ja kahden lapsen vaunut voi nostaa bussiin huoleti pelkäämättä istukan irtoamista. Omaa kehoaan voi käyttää eri tavalla, vanhat hameet mahtuvat päälle ilman kuminauhaviritelmiä eikä koko olemus huuda raskaana oloa. On samaan aikaan haikeaa ja ihanaa ajatella, että omat raskaudet olivat nyt tässä. Pistin hormonikierukan tilaukseen, en tykkää pelailla tai leikkiä raskautumisoptiolla vaikka tiedänkin vanhastaan, että hedelmällisyyteni tulee olemaan (libidon ohella) ihan nollissa seuraavan vuoden ajan.

5) Pelkästään vauvan kanssa liikkuminen käy luksuksesta, kun on tottunut säätämään vahvatahtoisen taaperon kanssa. Olemme käyneet viikon välein Naketin ennenaikaisuuteen liittyvissä verikokeissa Kalliossa ja voi että, miten hauskaa on reissata minivaunuilla nukkuvan pikkuvauvan kanssa ja pysähtyä Rytmiin lounaalle tai kahville tai mennä vaikka Hakaniemen torille valitsemaan kukkia kaikessa rauhassa. Kohta tämä luksus kyllä loppuu kun L menee töihin. Lipsi tulee menemään osa-aikaisesti tarhaan syyskuussa, mutten vielä liikaa liputtele sen asian puolesta, koska tarha on uusi enkä mitenkään lähtökohtaisesti luota siihen, että tarha olisi hyvä. Lipsihän on tottunut tarhailija, mutta oletan asian johtuneen osin siitä, että edellisessä tarhassa oli niin mukavia hoitajia. Jos tarha ei toimi, mietimme systeemit uudelleen, jonkinlaisessa osa-aikahoidossa Lipsi tulee kuitenkin jatkamaan.

6) Olen ollut kerran jo viihteellä, join viiniä ja nautin sydämeni kyllyydestä, nauroin ja höpötin oikein varastoon. Meillä oli tarkoitus pitää tyttöjen ilta ollessani vielä raskaana (illan teema olikin "taaperoilta pääsy kielletty mutta sikiöt ovat tervetulleita") ja vaikka ehdinkin itse synnyttää, joukossa oli kuin olikin yksi tervetullut sikiö. Riemuitsimme uutiselle fresitalla skoolaten (paitsi se raskaana oleva), olen aina ihan onnesta soikea muiden raskauksien suhteen, vaikka omissa olen aina ollut pitkään hyvin varovainen ja varjeleva. Vauvoja näyttää muutenkin olevan nyt tilauksessa siellä sun täällä... Vauvakin on viety kotibileisiin, eräs ystävä muuttaa ulkomaille ja lähdin hänen hippoihinsa Naketti kantoliinassa ja koin kerrassaan voimauttavia onnistumiselämyksiä vauvan tuhistessa rauhallisena ja intoutuessa vasta kotimatkalla vaatimaan ruokaa. Imetin ratikassa, sekin oli aivan ennenkuulumattoman helppoa ja kasvatti pärjäämis-itseluottamustani huomattavasti.

7) Se pärjäämis-itseluottamus tulee olemaan seuraavina viikkoina koetuksella. L lähtee töihin ja minä jään useaksi viikoksi (ennen tarhan alkua) kahden pienen lapsen kanssa yksin. Jännittää kyllä, Lipsi on haastavassa iässä ja vauva söisi mieluiten koko ajan. Toivon, etten ratkaise hommaa menemällä aivan matalimmasta kohtaa aitaa, etten esimerkiksi näytä Lipsille repeatilla Barbapapoja ja syötä sille pelkkiä kaurakeksejä...