Juhlaviikko

Juhlaviikko lähenee loppuaan. Mies oli talvilomalla ja kaikki oli aivan eri tavalla kuin yleensä. Miehen loma alkoi pienellä reissulla kavereiden kanssa ja sillä aikaa harjoittelimme ystävän kanssa lauluja toisen ystävän polttareihin ja hääjuhliin. Koska polttarilaulut ovat niitä samoja joita omissani aikoinaan hoilattiin, eli Junnu Vainion isojen poikien lauluja, oppi Lipsikin taas pari uutta tuhmaa sanaa. Se osaa niitä kyllä jo ennestäänkin, koska en ole vieläkään saanut lopetettua kiroilua. Mielestäni väite siitä, että kiroilu köyhdyttäisi sanavarastoa, on ihan paskaa. Päin vastoin, kiroilu höystää puhetta tarvittaessa mehevästi. Mutta ehkei kaksivuotiaan suussa.

Alkuviikosta kävimme Juhannuspojan kanssa värikylvyssä. Se kiinnostui kovasti mustikoista ja puolukoista, maisteli ja litisteli. Päähän lätkähtänyt maissivellitippa aiheuttikin sitten kovan vääryydenkokemuksen pienelle ihmiselle, mutta papiljottien tutkailu pelasti pakkasen puolelle painuneen mielialan. Kuulemma papiljotit ovat loistavia vauvanleluja: turvallisia, kevyitä, pinottavia ja halpoja, ärsyttelevät sopivasti suuta ja kieltä ja kehittävät siten suun motoriikkaa. Kuulemma niitä käytetään esimerkiksi suu-kitalakihalkiolasten kuntoutuksessa. Aina oppii uutta. Ostin meille sitten kotiinkin mustikoita, mutta homma meni ihan suttaamiseksi. Juhannuspoika ei liikkuvaisuutensa vastapainona osaa edelleenkään istua (liittynee ennenaikaisuuteen, en ole huolissani) joten isossa syöttötuolissa etenkin sormiruokailu muuttuu nopeasti rähinäksi.

Tiistaina olikin sitten oikeastaan tämän lomaviikon huippukohta, minun ja miehen ensimmäinen humputtelureissu. Vanhempani tulivat vahtimaan lapsia ja me lähdimme kotikaupunginosaan hotelliin ja syömään. Yksityiskohtiin sen enempää menemättä, oli kivaa. Ja ruoka oli hyvää, vaikka en arvostakaan sitä kun keskellä talvea laitetaan jälkiruokiin mansikoita, koska Epsanjasta lennätetyt, sisältä ihonväriset mansikat maistuvat vedeltä ja hötöltä. Skumppanjaakin kului ja join minibaarista yhden oluen. Olen 33-vuotiaaksi asti inhonnut olutta, mutta kun Juhannuspojan syntymän jälkeen kittasin saavikaupalla kotikaljaa edistääkseni maidontuloa (vaavihan ei alussa jaksanut syödä tissiä vaan minun piti pumpata kaikki maito, ja pumpulle heruminen on aina konstikkaampaa, plus oli kova helle) ja siinä sivussa huomasin tykkääväni ihan kalja-kaljastakin. Oh sitä seitinohutta hiprakkaa, joka pullollisesta olutta tulee, pitkän tauon jälkeen!

 Palatakseni talvilomaviikkoon, seuraavanakin päivänä juhlittiin. Rakas ystävä meni naimisiin karkauspäivänä ja kävimme hääillallisella fine dining -ravintolassa, taas ilman lapsia. Itse hääjuhla on viikon päästä (ja polttarit huomenna, hehhee), syömässä oli lähipiiri. Morsian oli kaunis kuin kielo sodanaikaisessa morsiuspuvussaan ja sulhanen viihdytti porukkaa kertomalla menneisyydestään teknopiireissä. Nauroin melkein pissat housuun, oli ihan mahtavaa istua syömässä ammattilaisen tekemiä ruokia ilman että kukaan heittää raivostuneena pastaa lattialle tai alkaa kirkua, kun maissinaksu menee väärään kurkkuun. Eikä tarvitse itse tiskata!

Tapasimme serkkuvauvaa, se on jo yli kuukauden ikäinen, jättiposkinen punapää. Hurmaavaa, että lähipiiriin syntyy pullerovauvoja, kun omat ovat enemmän mallia pulkannaru. Lipsin ravitsemuksen ihmeellisyyksiä on alettu selvitellä, sen kakka-asiat ovat edelleen ihan poskellaan. Ainakin verenkuva näytti hyvältä, ei ole anemiaa eikä allergia paljastu verikokeella. Epäilen silti, ettei lehmänmaito ole ainoa allergisoiva juttu, vaan on muutakin. No, aika näyttää ja onneksi on lapsivakuutus. Lipsi on noin muuten sairastellut hyvin vähän, vakuutuksesta ei olla saatu missään määrin "omia takaisin", mutta otimme sen silti Juhannuspojallekin, koska eihän näistä koskaan tiedä. Ja käytyäni kerran toteamassa, millaista härdelliä Lastenklinikan päivystyksessä on, turvaudun jatkossakin yksityiseen. Hyvinvointivaltion kannattajana ja veronmaksajana käyttäisin mielelläni julkisia terveyspalveluja, mutta jos ne ovat ihan paskoja, niin minkäs teet.

 Tänään tulee ystäviä blini-illastamaan ja huomenna juhlitaan polttareita. Juhlaviikko siis senkun jatkuu!