torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Tukka on naisen se

Ostin tuossa muutama päivä sitten lähimarketista hiusväriä. Puntaroin pitkään kemiallisen myrkkyvärin ja hennan välillä (olen äimistynyt siitä, että ruokakaupassa todella myydään hennaa) mutta tietäen karvaan omakohtaisesti hennan epäluotettavuuden ja pitkän vaikutusajan, päädyin kemikaaliväriin. Paketin sävy ei ollut aivan täsmälleen haluamani vaan aavistuksen liian kylmä, samantyyppinen mitä käytin muutamia vuosia sitten. Halusin kuitenkin päästä vastenmielisestä everyday-shopping-shitistä mahdollisimman nopeasti eroon enkä siten viitsinyt etsiytyä paremmin varusteltuun kauppaan.

No, eilen sitten värjäsin juurikasvuni kampaajan antamien ohjeiden mukaan. Ensin väriä hiusten tyveen, sitten munakello tikuttamaan kahdeksikymmeneksi minuutiksi, lopuksi väri muuhun tukkaan. Hiusväri näytti jo levitysvaiheessa varsin violetilta mutta sivuutin huomion ja sudin värin tukkaani (erityisesti otsikseen ja korvallisille). Pestyäni värin vihdoin pois totesin suhteellisen vittuuntuneena, että tukkani väri oli puolessa tunnissa muuttunut viehättävän hennanpunaisesta kylmänteolliseksi, siniseen vivahtavaksi punaiseksi. Siis siihen samaan sävyyn, jonka takia olen jo pariin otteeseen käynyt ottamassa siivottoman kalliita vaalennusraitoja tukkaani. En olisi uskonut, että kuontaloni on niin kostonhimoinen, että se imee puolessa tunnissa itseensä sävyn, josta olen kovalla vaivalla ja ähellyksellä päässyt eroon muutama vuosi sitten. Turha kai myöskään mainita, ettei tämä luumunpunaruskea ole lainkaan se punakupari joka komeilee väripakkauksen mallin päässä. En muutenkaan tajua, miksi hiusväreissä on sinistä. Äärimmäisen harvalle suomalaiselle sopii kylmän liilertäväntummanpunainen tukka, useimmat alkavat näyttää lauantaimakkaralta ja/tai aaveelta. Kuten minä.

Tuhersin vielä tukkaani loput Lushin ylihinnoitellusta jugurttinaamiosta, muiden hoitoaineiden jämät ja sushi-etikkaa (sitruunankorvikkeena) ja höyläsin partaterällä hennot ohimosuortuvat, jotka olivat ottaneet kaikkein tymäkimmin väriä itseensä. Ei voi sanoa, että väri olisi siitä mainittavasti vähentynyt. Aamulla varasin jo ajan kampaajalle taas kerran siihen saakutin värinpoistoon, mutta olen vielä valmis perumaan mikäli netistä kaivettu hilseshampoo-sitruunahoito auttaisikin. Ja tavallaan ihan naurettavaa olla näin ärhäkkä tukkansa takia, värihän tulee haalistumaan auringossa joka tapauksessa. Ja lomanikin on alkamassa (ei sillä, että kokisin muutenkaan tarvetta olla töissä edustavimmillani) ja sitä rataa. Mutta yök, oikeasti! Tukkavärin traumatisoimana yritin panostaa sen kiharuuteen lääppimällä siihen runsaalla kädellä kirppikseltä ostettua kiharavoidetta (älkää hyvät ihmiset käyttäkö kiharavoidetta, käyttäkää sitä kiharasuihketta mieluummin, se on tuhat kertaa parempaa eikä tee tukasta erikeepperillä muotoiltua). Nyt minulla on päässäni ruskeanluumu, takkupörröinen, samanaikaisesti ritisevän kuiva ja rasvaisen näköinen etikalta haiseva tukka. Harkitsen munkiksi rupeamista (lainasinhan kirjastosta Zen-kirjankin, tosin ennen tukkadisasteria) tai bongorumpuhippimäistä huivivärkkiä päähäni.

4 kommenttia:

  1. *repesi* Siis sori, mutta nauroin ääneen täällä tota episodias! Muistui mieleen elävästi viime syksy, kun vetäisin vaalean tukkaani hieman tuhkaväriä ja sain huomata, että se oli värjäyksen jälkeen vihreänharmaa!! Kelaa! Näytin oikeasti kuolleelta narkilta=ei kovin imarteleva look. :D Joten empatiat ja sympatiat ja teepussit sun puolella...

    Se oli muuten eka kerta, kun mulla meni eläissäni väri persiilleen. Sen jälkeenhän mulla ei ollut muuta vaihtista, kun vetää aiempi kaunis vaalea fledani taas ruskeaksi ja sillä tiellä edelleen olen. Harmittaa vieläkin, vaikka tää ruskeekin on ihan kiva.

    Pärisevää jussanderia luumupää! :D

    VastaaPoista
  2. Haha, joo, sillai voi käydä :) Mutta sun ruskea tukka on hyvännäköinen, joillekin näyttää sopivan kaikenväriset hiukset, joku tietty iho-kulmakarva-kombo joka sen muodostaa.

    Huiman koivunlehtienläpsyvää juhannusta Purdzille kans :)

    VastaaPoista
  3. Nauroin myös ääneen liilertävänluumua ja lauantaimakkaraa :D

    VastaaPoista
  4. Hehe :) Näissä arkipäivän kommelluksissa on se kiistaton hyvä puoli, ettei sitä ala suhtautua itseensä turhan pönöttävästi.... ja onneksi sitruunahoito tehosi ainakin vähän ja nyt tukkaa voi kuvailla sentään kastanjana eikä enää liilertävänä luumuna :D

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!