Tukka on naisen se

Ostin tuossa muutama päivä sitten lähimarketista hiusväriä. Puntaroin pitkään kemiallisen myrkkyvärin ja hennan välillä (olen äimistynyt siitä, että ruokakaupassa todella myydään hennaa) mutta tietäen karvaan omakohtaisesti hennan epäluotettavuuden ja pitkän vaikutusajan, päädyin kemikaaliväriin. Paketin sävy ei ollut aivan täsmälleen haluamani vaan aavistuksen liian kylmä, samantyyppinen mitä käytin muutamia vuosia sitten. Halusin kuitenkin päästä vastenmielisestä everyday-shopping-shitistä mahdollisimman nopeasti eroon enkä siten viitsinyt etsiytyä paremmin varusteltuun kauppaan.

No, eilen sitten värjäsin juurikasvuni kampaajan antamien ohjeiden mukaan. Ensin väriä hiusten tyveen, sitten munakello tikuttamaan kahdeksikymmeneksi minuutiksi, lopuksi väri muuhun tukkaan. Hiusväri näytti jo levitysvaiheessa varsin violetilta mutta sivuutin huomion ja sudin värin tukkaani (erityisesti otsikseen ja korvallisille). Pestyäni värin vihdoin pois totesin suhteellisen vittuuntuneena, että tukkani väri oli puolessa tunnissa muuttunut viehättävän hennanpunaisesta kylmänteolliseksi, siniseen vivahtavaksi punaiseksi. Siis siihen samaan sävyyn, jonka takia olen jo pariin otteeseen käynyt ottamassa siivottoman kalliita vaalennusraitoja tukkaani. En olisi uskonut, että kuontaloni on niin kostonhimoinen, että se imee puolessa tunnissa itseensä sävyn, josta olen kovalla vaivalla ja ähellyksellä päässyt eroon muutama vuosi sitten. Turha kai myöskään mainita, ettei tämä luumunpunaruskea ole lainkaan se punakupari joka komeilee väripakkauksen mallin päässä. En muutenkaan tajua, miksi hiusväreissä on sinistä. Äärimmäisen harvalle suomalaiselle sopii kylmän liilertäväntummanpunainen tukka, useimmat alkavat näyttää lauantaimakkaralta ja/tai aaveelta. Kuten minä.

Tuhersin vielä tukkaani loput Lushin ylihinnoitellusta jugurttinaamiosta, muiden hoitoaineiden jämät ja sushi-etikkaa (sitruunankorvikkeena) ja höyläsin partaterällä hennot ohimosuortuvat, jotka olivat ottaneet kaikkein tymäkimmin väriä itseensä. Ei voi sanoa, että väri olisi siitä mainittavasti vähentynyt. Aamulla varasin jo ajan kampaajalle taas kerran siihen saakutin värinpoistoon, mutta olen vielä valmis perumaan mikäli netistä kaivettu hilseshampoo-sitruunahoito auttaisikin. Ja tavallaan ihan naurettavaa olla näin ärhäkkä tukkansa takia, värihän tulee haalistumaan auringossa joka tapauksessa. Ja lomanikin on alkamassa (ei sillä, että kokisin muutenkaan tarvetta olla töissä edustavimmillani) ja sitä rataa. Mutta yök, oikeasti! Tukkavärin traumatisoimana yritin panostaa sen kiharuuteen lääppimällä siihen runsaalla kädellä kirppikseltä ostettua kiharavoidetta (älkää hyvät ihmiset käyttäkö kiharavoidetta, käyttäkää sitä kiharasuihketta mieluummin, se on tuhat kertaa parempaa eikä tee tukasta erikeepperillä muotoiltua). Nyt minulla on päässäni ruskeanluumu, takkupörröinen, samanaikaisesti ritisevän kuiva ja rasvaisen näköinen etikalta haiseva tukka. Harkitsen munkiksi rupeamista (lainasinhan kirjastosta Zen-kirjankin, tosin ennen tukkadisasteria) tai bongorumpuhippimäistä huivivärkkiä päähäni.