Matkapäiväkirja-parkani lojuu edelleen työpöydälläni orpona, kuten myös kameran muistikortinlukija. Osa matkakuvista on käsittelemättä ja flikraamatta, vappukuvista puhumattakaan. Nämä toukokuut ovat tällaisia, täynnä toimintaa ja kiirettä. Yhtenäkään iltana en ole ollut kotona ennen kahdeksaa ja sen jälkeen olenkin möllistellyt tuijottavana ja uuvahtanut pian peittojen väliin. Kirjoja en ole ehtinyt lukea ja taimiasiatkin ovat vähän retuperällä. Onneksi ystävä lahjoitti tuhteja chilin- ja tomaatintaimia ja vielä talvikurpitsankin. Pikkumökki alkaa viedä melkolailla aikaa, mikä onkin hyvin ihanaa.
Toivon ehtiväni palata matkakuulumisiin huomenna, silloin on nimittäin tiedossa vähän löysempi päivä. Viikonloput näyttävät melko varatuilta, mutta mukavalla tavalla, tiedossa on juhlia ja maanmuokkausta ja sen sellaista. Haluaisin ehtiä myös siivota, minuun on iskenyt avaruuden ja väljyyden kaipuu ja erityisen, palavan inhoni kohteeksi on kehkeytynyt eteisen valtava, ei minkään värinen matto. Haluan maton huuthemmettiin lattiaa rumentamasta ja pölyä keräämästä. Sama koskee avohyllyjä, olisi ihanaa jos tavaran voisi piilottaa kaapien sisään, siinä silmä lepäisi.
Olen myös tavannut vauvan. Jotkuthan tapaavat vauvoja ihan jatkuvasti, mutta minä en juuri koskaan joten tapahtuma oli siinäkin mielessä varsin merkittävä. Vauva oli ihan erityisen suloinen mustine hiuksineen eikä sen sylissä pitäminen vaikuttanut kovinkaan monimutkaiselta. Seurueen vauvakonkari demostroi, kuinka helppoa vauvan pitely oikestaan onkaan, mutta itse olin vielä vähän alkukankea ja pidin molemmat kädet ratissa, niin sanoakseni.
Tänään menemme teatteriin, katsomaan Kalavaletta. Hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!