tiistaina, kesäkuuta 21, 2011

Unet ja pelot

Viime yön unessa vietän aikaa jonkun epäselväksi jäävän ystävän kanssa isossa hirsihuvilassa. Huvila sijaitsee maantien varressa jossain päin Uuttamaata. Tiedän, että matka Helsinkiin on lyhyt ja kotiin voisi päästä periaatteessa jopa julkisilla. En tiedä miksi olemme huvilassa, siellä on hämärää ja jotenkin vetoisaa, vaikka paikka on itsessään aika luksuriöösi, ikäänkuin jonkun firman edustustila joka on kuitenkin päästetty rempalleen, hylätty jo useita vuosikymmeniä sitten. Olemme tekemässä lähtöä kun taivaalta kuuluu kovaa ulinaa. Siellä syöksyy palava lentokone kuohuen savua, liekkejä ja vesihöyryä. Sitten kuuluu valtaisa rysähdys, lentokone tipahtaa jonnekin lähelle - tai kauemmas. Tajuan, että olen huvilalla ilman perhettäni ja mietin, pääseekö Helsinkiin lainkaan vai onko tie suljettu lentokoneonnettomuuden takia? Yritän etsiä tietoa netistä ja televisiosta, mutta kuten unissa aina, kaikki toimii hitaasti ja hämärästi eikä mistään selviä, että mitään onnettomuutta on edes tapahtunut. Vaikka olen jossain määrin peloissani, olen ensisijaisesti jotenkin täpinöissäni onnettomuudesta: uumoilen sen olevan osa jotain salaista operaatiota, koska tiedotusvälineet vaikenevat. Taivaalla lohikäärmeenä kieppuva lentokone on myös äärettömän vaikuttava näky.

Painajaiseni, jos niitä niiksi voi kutsua, ovat lähes aina visuaalisesti vaikuttavia ilotulituksia, joissa taivas täyttyy kummista sateenkaarista tai laskuvarjoista, joissa talot kasvattavat juuria ja kohoavat monikymmenkerroksisiksi, portaissa ei ole kaiteita ja ne kapenevat äkkiäarvaamatta olemattomiin, ovet ja ikkunat kutistuvat ja antavat suoraan tyhjän päälle. Vaikka unien tunnelma on pelottava, nautiskelen niistä kuin Miyazakin elokuvista ja yritän muistaa unikuvat mahdollisimman tarkkaan heti herättyäni. Tunnelma on pelottava mutta ei sietämätön, jollain tasolla olen turvassa oman itseni sisällä, ulkopuolisena tarkkailijana. Lentokoneunesta hahmottuu nyt hereillä pohtiessani teema, jossa olen itse melko turvassa jossain sisätiloissa, mutta ulkopuolella kuohuu. Ja sinne ulos on pakko mennä ennen pitkää, koska muu perhe on siellä ja koko muu maailma. Ehkä tuossa tulee esiin ajoittain nouseva haluni kieltäytyä kaikesta haastavasta ja pelottavasta, käpertyä tiiviisti omaan pesään ja varjella sitä ulkopuolisilta? Ja samanaikainen tajuaminen, että vaikka maailma onkin kiistattomasti pelottava, on se myös kiehtova ja säväyttävä, täynnä ennenkokematonta. Ehkäpä nämä unet kertovat siitä, että elämäni on taas muuttumassa toiseksi, työ loppuu huomenna ja siirryn takaisin kotiäidiksi?

Unia osaa näköjään arvostaa myös, kun niitä taas saa. Vaikka heräänkin kerran-pari yössä joko Lipsin toimesta tai ainakin sikiön toimesta (pissahätä) saan kuitenkin jo pitkiä unirupeamia. Nyt kun yritän aktiivisesti muistella millaista vauva-aika rytmittömyyksineen oli, alan hahmottaa riitelyttävän väsymyksen ja oman kyvyttömyyden nukkua. Hormonikuohun avulla tuli porskutettua ekat pari-kolme kuukautta kyllä ihan kevyesti, muistan miten lähdimme usein neuvolaan kolmen tunnin yöunien jälkeen ja siitä vielä kaupungille. Näin myös usein astetta ikävämpiä painajaisia, joissa unohdin vauvan sisään tai ulos tai se kutistui kananmunaksi, jonka keitin varjellakseni sitä kolhuilta ja muuta kamalaa. Asiantuntemattoman lääkärinplantun ohjeilla herätin itseäni myös öisin herätyskellon avulla syöttämään nukkuvaa vauvaa, moista typeryyttä en totisesti aio toistaa seuraavan vauvan kanssa. Normaalipainoista vauvaa kun ei ihan tosissaan tarvitse öisin pakkosyöttää eikä siten rikkoa sen luonnollista unirytmiä.

Lipsikin näkee joskus painajaisia. Se herää itkien ja rauhoittuu taputtelusta ja silittelystä. On kummallista pohtia, millaisia painajaisia taapero näkee? Tai millaisia unia se näkee? Ja millaisia unia sikiö näkee, kun sillä ei ole vielä juurikaan kokemuksia tai tietoisuutta? Erottaako se unen valveesta?

3 kommenttia:

  1. Meidän taapero ainakin ilmeisesti näkee unta pyörällä ajamisesta, päätellen siitä että hän unissaan itkee ja huutaa *****POLKEE! ANNA POLKEA!! MINÄ HALUAN! :))

    Toi lapsenkeittämisuni oli kyllä kammottava, hui!

    VastaaPoista
  2. Pohdin samaa asiaa viime yönä, kun tuo normaalisti nukkutukki itki hysteeristä itkua umpiunessa muutaman kerran. Tutti oli suussa, mikään ei viitannut kolottaviin paikkoihin tai alkavaan tautiin muutenkaan. Ainoa rauhoitus (ja meillä öisin poikkeuksellinen rutiini) oli isä tai äiti pitämässä kädestä kiinni.. Jotain kamalaa taisi tapahtua. Voi pientä.

    Raskausajan alku oli hurjaa unirallia. Jatkuva leffa päällä,elävää ja todentuntuista hyvissä ja pahoissa fiiliksissä. Ja sitten viime viikon merkillisyys. Mummo II oli ostanut Tärpästikkelille kilpikonnan, jota olimme kaikki ulkoiluttamassa. Konna mönki tyytyväisenä, neiti perässä. Kunnes konna erehtyi muurahaisten polulle. Ne ryömivät sen kilven sisään sankoin joukoin, kuului epätoivoista konnaulinaa ja lopputulemana otus oli syöty ja kaluttu murkkujen toimesta kilven sisällä. Neiti huutaa ja me mummon kanssa olemme neuvottomia. Mitä ihmettä tämä uni oikein viestitti...

    VastaaPoista
  3. Jospa, hihhii, polkutaapero! Lapsenkeittämisuni oli yksi, todella karmaiseva versio mun pelkounista Lipsin ollessa vauva. On aivan hyytävää mihin alitajunta pystyy pelkokiepeissä, todella graafisia unikuvia. Tuo munajuttu tuli siitä, kun vein Lipsin lääkäriin ummetuksen takia (neuvolan käskystä) juuri sikaflunssa-aikaan ja lääkäri haukkui mut että miksi tuon terveen lapsen sikaflunssaa kuhisevalle lääkäriasemalle? Olin ihan törkeen ahdistunut ja siitä tuli se uni, että suojellakseni lasta teenkin sille jotain vaarallista tajuamattomuuttani (siinä unessa järkeilin että keitetty muna kestää kolhuja paremmin kuin raaka... ziisus).

    Mama M, uuh yh tuota konnaunta! Mun unissa tapahtuu usein kaikkia inhottavan eklottavaa, omituisia liskoja ja hyönteisiä ja metamorfooseja. Joskus kun yritin ottaa selvää, mitä esimerkiksi hyönteisunet voisivat mulle kertoa, löysin unikirjan jossa sanottiin että ne voi kertoa "ei-toivotusta raskaudesta". Uskottavuus menikin siihen kirjaan sitten saman tien, kun kaipasin jotain psykologista selitystä enkä mitään "keho ennustaa tulevaisuutesi"-höpötystä ja etenkin tässä tilanteessa "ei-toivotun raskauden pelko" olisi vähän, eh, myöhäistä :D

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!