torstaina, marraskuuta 09, 2006

Suomen kaunein sana





Suomen Kuvalehdessä on artikkeli, jossa kysytään eri tavoin sanojen kanssa tekemisissä olevilta ihmisiltä Suomen kielen kauneinta sanaa. Lehti on pari viikkoa vanha (en ny löydä netistä kyseistä juttua), SK:t päätyvät minulle vanhempien kautta aina parin viikon viiveellä. Pari sanaa sivuraiteelta; Suomen Kuvalehti ei ole enää millään muotoa Kuivalehti, mitä se oli vielä lapsuudessani (lapsuudessani SK:ssa oli tosin mainio sarjakuva Koiraskoira, toisin kuin nykyään). Ruokasen disautus poliisin Asem-ylilyönneille oli mannaa tällaisen vanhan anarkon sydämelle ja muutenkin SK:ssa on nykyään olennaisesti vähemmän sitä Talvisota-vatulointia, mikä vielä pari vuotta sitten pisti silmään. Ja onhan niillä nykyään jopa Veloena, joka todistaa ettei kyse VOI olla kovin hurraahei-patrioottisesta julkaisusta.

Niin, palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen, eli Suomen kielen kauneimpaan sanaan. Artikkelissa puntaroitiin sanojen sisältöä suhteessa kieliasuun, esimerkiksi silavahan kuulostaa oikeastaan hyvin kauniilta, mutta sen äklöttävä merkitys korruptoi koko sanan.Lapsena pohdiskelin usein nimien Helmi ja Heli eroa. Inhosin jälkimmäistä, osaksi siksi, että naapurin Heli ei kuulunut suosikki-ihmisiini. Helmi taas kuvasti niin ihanaa, prinsessamaista asiaa, että olisin mieluusti ottanut sen omaksi nimekseni. Josta voi lyhyen aasinsillan kautta päätyä sanaan hellä, jota olen aina kieliasun takia vieroksunut. Kas kun ei lällä. tai ällö.

Graafikko Jarkko Hyppönen, joka on yksi harvoista suomalaisista typograafikoista, valitsi mielisanakseen syvyys sen haasteellisen asettelun takia. Kyseisellä sanalla voidaan testata kirjasintyypin toimivuus, koska syvyydessä on ristikkäisiä diagonaaleja. Syvyys ei siis saa hypätä silmille. Toisaalta, kun syvyyden kirjoittaa kursiivilla, erot häviävät. Kiehtovaa, ihan näin ammattimielessäkin.

Runoilija Johanna Venhon mielisana on metsänpuolimmainen. Venho kertoo kirjoittavansa metsänpuolimmaisella kädellä. Metsänpuolimmainen on minulle vasenkätisenä tuttu sana, eikä sillä alun perin tarkoitettu mitään kovin mairittelevaa, vaan se oli rinnastettavissa seuraaviin nimityksiin: paskakäsi , rumakäsi , vitunkoittelukäsi. Itse olen tietysti sitä sukupolvea, jota ei ole vasenkätisyyden takia rääkätty, paitsi että ala-asteen opettajan suhtautuminen oli oudosti alentuvan kannustava: "Hienoa, Lupiini, kyllähän sinä osaat värittää oikeallakin kädellä. Sinä olet oikeastaan onnekkaampi kuin me muut, oikeakätiset." Nyt kirjoitan kummallakin kädellä, mutta pidän metsänpuolimmaisen käteni mieluusti maalaus- ja piirustelukätenä.

Omaa lempisanaa ei tarvinnut miettiä hetkeäkään. Se on valtamerilaiva. Ihana sana, kylmät väreet kiirivät aina selkää pitkin kun sitä vain ajatteleekin. Kaunis sekä sisällöltään että äänneasultaan. Kotimatkani Länsiväylällä on ihana juuri valtamerilaivojen takia.

Molemmat kuvat on näpätty Koffin puistosta äsken. Valtamerilaivaa ei valitettavasti näkynyt, muuten olisin liittänyt sellaisen tähän postaukseen.

7 kommenttia:

  1. SK on kivan ristiriitainen lehti - siinä on paljon hyviä ja mielenkiintoisia juttuja, mutta toisaalta hirmu usein se aiheuttaa niin pahaa verenpainetta, että täytyy jättää pääkirjoitus tai varsinkin Jälkiruokaset lukematta. Tai no oikeesti luen ne aina, Ukkonen on ainoa jota en pysty. J ei taas pysty lukemaan Jälkiruokasia. Mä puolestani saan niiden hurskastelumentaliteetista jotain sellasia yökötyskiksejä. Niin kuin onnettomuudenkaan ohi ei voi mennä katsomatta.

    Joskus suhtaudun SK:een myös alentuvalla säälillä, kuten epäonnistuneen Natoon!-kampanjan aikaan. Tuntui että lehti parka otti sen ihan henkilökohtaisesti kun "viime SK:ssa oli haastattelu, jossa puolustusministeri kannatti Nato-jäsenyyttä, mutta pöh ku siitä ei syntynytkään yleistä keskustelua vaikka me haluttiin ja ku me haluttais Natoon hei ja miksei muut jo tajua, yhyy".

    Enkä tykkää siitä uudistetusta ulkoasusta, vanha oli jotenkin arvokkaampi.

    Syvyys on ihan rasittava sana, koska se ei sovi mun käsialalle :) aina jos on liikaa Y-kirjaimia, tuloksena on harakanvarpaita. Jouduin just kirjoittamaan töissä johonkin syyskuu, ihan järkyttävää...

    Valtamerilaiva on muuten ihan mielettömän upea sana. Hrr :) Se on myös mielestäni tyypillisempi suomalainen sana kuin joku 'syvyys' tai mikä lie "alavalla maalla hallan vaara"-lallatus, sillä itse miellän suomen aika kulmikkaaksi kieleksi. Ja se on vaan hyvä! Ällöttää joku ranskalaistyyppinen pehmeä sössötys. Toivottavasti kyseistä skabaa ei voita joku 'pumpulipallonen' vaan joku karskimpi sana, jossa ärrät rahisee ja koot paukkuu! Enkä nyt tarkoita sitä itsestään selvää (ja aina rumaksi haukuttua) rakkautta vaan jotain persoonallisempaa - kuten vaikkapa arkkiviisu!

    VastaaPoista
  2. Mut se Lindgren on ihan paras. En tajua miten joku onnistuu vuodesta toiseen kirjottamaan musiikista hauskasti!

    Tiekkö mikä sana mulle tulee mieleen paukkuvista koista ja ärisevistä ärristä? Siis oman nimeni lisäksi? Se on semmonen kapistus, jonka kanssa sä et paljoakaan ole tekemisissä. VÄHÄN ALATYYLIÄ ILTAPÄIVÄN RATOKSI!

    Joo, Suomen kieli on kulmikas kieli. Kulmikkuus sopii moniin sanoihin, mutta vaikka RAKKAUTEEN ei. Lempi on paljon kuvaavampi sana.

    VastaaPoista
  3. Joo Lindgren on ihan älyttömän hauska :)

    Ja en tosiaan taida olla ton vehkeen kanssa kauheesti tekemisissä koska MIETIN AINAKIN MINUUTIN ennen kuin tajusin mitä tarkoitit...

    VastaaPoista
  4. Anonyymi9:46 ip.

    Kissa on kaunis sana. Se kuvaa kissuutta paljon paremmin, kuin esimerkiksi cat. Kisssssssssssa.Ihana. Tosin minulla lienee kissa-sanaan liittyy niin voimakas tunneassosiaatio, että taidan jäävätä itseni.

    p.s. ktigfx=kattifaxi ;-)

    VastaaPoista
  5. Kiisssa! Kis kis. Kissa on tosi kissamainen sana. Samoin Cat ja Gato ja Kass. Koira taas ei kuvaa koiraa. Sen sijaan Hurtta on selkeästi iso, loppahuulinen koira ja Piski on pieni väksyttäjä. Ja moppe on luppakorvainen lempeys, kuten spanieli tai beagle.

    Mun word verificationissa oli just HOMO, kihii!

    VastaaPoista
  6. Oletko lukenut kirjaa "Väärän käden maailma"? Perin ranskalainen näkökulma, mutta mielenkiintoinen yhtä kaikki.

    VastaaPoista
  7. Hei keksinpä! ÄKKIJYRKKÄ!!

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!