Töiden jälkeen suuntasin kalliolaiseen filmivuokraamoon hankkimaan itselleni nyyhkis-eskapismia Brokeback Mountainin muodossa. Kulkiessani leffa kainalossa Karhupuiston läpi ja puikkelehtiessani homokesäkahvilan sarjakuvaliinoin peitettyjen, hymyilevien ihmisten kansoittamien puutarhapöytien välistä tulin ajatelleeksi, kuinka hienoa on elää tätä aikaa. Homokahvilassa kahvittelee kalliolaismummoja, tiskillä jaetaan Gay Helsinki-oppaita. Vuokraamosta voi hakea kahden miehen rakkaudesta kertovan elokuvan, joka ei edes ole "homokuvaus" vaan nimen omaan universaalisti koskettava rakkaustarina. Synnyinvuosikymmenelläni homous on ollut rikollista, sitäkin myöhemmin sairaudeksi luokiteltavaa. Mikä muutos kolmessakymmenessä vuodessa! Siistiä!
ne ei ne mummot tod näk tajua missä ne istuu, ne istuu vaan kahvilassa :-)
VastaaPoistaNii, ei kyl varmaan. Mut ei se mitään!
VastaaPoista