Possaria vaikka väkisin

Oikeastaan minun piti tänään kirjoittaa Anna Kontulan haastattelusta eilisessä Hesarissa, mutta koska siipeni on maassa, keskitynkin torjumaan surkeuttani Minhin opein.

Lauantaina oli ihan huippua. Heräsin ilman krapulaa, koska olen asettanut itselleni sääntöjä alkoholinkäytön suhteen. Lähdin vesijuoksemaan tyhjään uimahalliin ja siitä Hakaniemeen syömään Silvopleehen L:n kanssa. Ruoka oli ihanaa, aivan heikottavan hyvää ja silti ähkyynnyttämätöntä, jo paikan kalliit hinnat pitävät kauhakäden maltillisena vaikka onkin kuumottavaa, kun kerrankin pöydässä on kahtakymmentä sorttia joista kaikkia voi syödä ilman pelkoa piilevästä lihasta. Syömisen jälkeen lähdimme Hakaniemen halliin, minä ihastuttavaan nappikauppaan pitsiostoksille, L ostamaan leipää ja juustoa. Kasvikset ja sienet ostimme Hakaniemen torilta ja istuimme sitten torikahvilaan nautiskelemaan intiaanikesän lämmöstä ja venäläisestä viuluorkesterista, joka soitti Kummisedän rakkauslaulua niin kauniisti, etten voinut puhua, koska olisin saattanut purskahtaa itkuun. Lähtiessä annoin ryhmälle kaksieuroisen (miksen enempää, hitto?) ja yritin näyttää mahdollisimman kiitolliselta.

Vaikka olin ollut uimassa, päätin kuitenkin hetken mielijohteesta lähteä saunaan, kun kerrankin olin kotona saunavuoromme aikana. Vaikka kellarisaunamme on pieni ja tavanomainen sähkösauna, on siellä kuitenkin aina hauskaa käydä. Kerrostalossa asuessa unohtaa helposti, että oikeastaan muukin kuin asuttamansa kaksio on tavallaan omaa, kellari ja pesutupa, pihan kovapuiset tuolit ja orvokkiruukut. Ja ikuisesti kanelilta tuoksuva rappu.

Illalla hillosin luumuja koristeellisiin lasipurkkeihin, hillosta tuli aivan tummanpunaista ja kirsikkaista, tyystin erilaista kuin siitä torttuhillosta joka kuulemma tehdään kuivatuista luumuista. Sain puuhasteltua kaikkea muutakin, sellaista, joka kiireisen viikon aikana oli jäänyt väliin. Sunnuntaina hillosin lisää, kerättyäni luumuja ja omenia pehmeänharmaassa ilmassa. Käänsin myös hyötykasvipenkin, keräsin loput yrtit ja pavut. Kurpitsoita näyttäisi vielä tulevan vaikka halla lytisti taannoin lehdet pehmeiksi ja tummiksi. Tuvan tomaattipensaassakin on pari punervaa, pistokkaasta kasvattamani pelakuu kukkii väsymättä lohenpunaisia ryöppyjä. Perennapenkissäkin oli iloinen yllätys: asteri oli kasvattanut valkoisen kukan viereen toisen, heleänpinkin tupsakkeen.

Perjantainakin oli hauskaa, lyhyen blogitapaamispiipahduksen jälkeen katselin Lumiksen ja L:n kanssa ilotulituksia ja Viin liityttyä seuraan menimme vielä yksille tsekkiläiseen. Ilotulitukset olivat spektaakkelimaisia saturnuksia ja kultasateita, hymynaamoista en niin välittänyt mutta niistäkin tuli upeita savukiehkuroita. Perjantaina pääsin nauttimaan myös kuluttajailosta ostamalla ihanan, tumman petroolinsävyisen paidan jota pidän nyt neljättä päivää (tänään se pitää kyllä hylätä pyykkikoriin, koska siinä on kauramaitotahra) sekä turkoosit sukat, joissa on hopeisia raitoja.

Sitten kun vielä saisi koko mukavan viikonlopun kantamaan maanantaihinkin. Olisi tyytyväinen levänneisyydestä eikä mulkoilisi tulevaa viikkoa pelkkien velvollisuuksien ja pakotteiden täyttämänä vuorena vaan viihdyttävänä ja tapahtumarikkaana yhdistelmänä työtä ja huvia.