Lupiininmuokkausta ja omituisia tapoja

Tähän alkuun: kypsyin vihdoin siihen, ettei Lupiinin syöte toimi ilmeisesti siksi, että pohja on omilla melko hatarilla html-taidoilla kokoon kursittu. Hieno yläpalkkinikaan ei toiminut linkkinä. Nyt siis nappasin pohjakseni miniman ja muokkasin siitä väreillä edes hiukan lupiinimaisemman. Palautan palkin kun ehdin ja vähitellen, kun muistan mitä kaikkia blogeja luenkaan (fiksuna tyttönä menin deletoimaan blogistani kaiken sivuinfon heti kättelyssä) tuo linkkilistakin täydentyy. Bloggeri on samaan aikaan muuttunut paljon helppokäyttöisemmäksi ja kuitenkin vaikeatulkintaisemmaksi.... huoh. Gata haastoi minut meemiin, jossa paljastetaan viisi omituista tapaa (olen niin old school, että muistan tuon meemin jo kertaalleen reissanneen blogistaniassa joskus vuonna 2006). Koska olen huono haastamaan ketään (olen joissain tällaisissa jutuissa ihan neuroottisen huono: en esimerkiksi ikinä tingi kirpputorilla tai kehtaa huutaa bussikuskille, että hän on unohtanut jättää minut pois oikealla pysäkillä. Näissä kaikissa on jotain nolostumiseen ja nolaamiseen pohjautuvaa yliherkkyyttä.) Tässähän tulikin jo yksi omituinen tapa kerrottua.

1. En tykkää korianterista
Koska olen hippi (jossain määrin), kasvisruokailija (paitsi syön kyllä joskus kalaa) ja etnisen ruuan ystävä, minun pitäisi kaiken järjen mukaan tykätä myös korianterista. Minusta se maistuu kuitenkin ihan lutikalta ja pilaa pahimmillaan koko ruuan. Erityisesti tuore korianteri on kamalaa.

2. En tingi kirpputorilla
Monet ystäväni ovat suvereeneja tinkaajia, itse en osaa sitä ollenkaan. En halua suututtaa kirpputorinmyyjää enkä vaikuttaa ylenkatsovalta myytyjä tuotteita kohtaan. Olisin varmasti ihan pulassa marokkolaisella torilla: paikat täynnä ihania kankaita, mattoja ja esineitä, mutta ei kykyä neuvotella hinnasta. Tästä syystä en ikinä käy eräässä vanhojen astioiden liikkeessä Kalliossa: paikan pitäjä saattaa suutahtaa kun hintatiedusteluun saatuun vastaukseen reagoi pelkällä nyökkäyksellä eikä ala hullun lailla venyttää hintaa alaspäin.

3. En osaa virkata
En vaan, piru vieköön, opi virkkaamaan. Väittävät sitä kutomista helpommaksi ja kutomisen osaan. Vasenkätisyydelläni on tekemistä asian kanssa: ala-asteella olin ryhmän ainoa vasenkätinen ja minulle opetettiin aina kaikki viimeisenä ja melko takaperoisesti. Sain luvan kanssa jättää kesken palmikkopannan, koska siitä ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Uskon kyllä, että voisin ehkä oppia virkkauksen, olenhan tavallaan ihan näppärä käsistäni, tosin heiniäni on enemmän suunnittelu kuin toteutus.

4. Puntaroin sanoja
Vaikka Facebookissa, meileissä ja tekstareissa tulee käytettyä pikkukirjaimista x-kieltä, olen hyvin tarkka sävystäni. Pyrin lisäämään asiallisiin viesteihin hymiön ja kevennän vakavia juttuja välihuumorilla. Tämä siksi, ettei kukaan vain pahastuisi. Sama pätee toiseenkin suuntaan: asiallisen toteavat viestit saavat minut usein pohtimaan, olenko loukannut viestijää jotenkin? L:n (jonka viestimistyyli on hyvin asiallinen) kanssa tämä on ratkaistu yleisellä, signaturen kaltaisella pus:illa viestin lopussa. Kun pus tulee, tietää, että kaikki on ookoo.

5. Rakastan onnettomia rakkaustarinoita
Lempielokuvani ja -kirjani kertovat yleensä onnettomista ja joskus hyvin sairaistakin ihmissuhdekuvioista. Minulla on käynyt rakkausasioissa onni: en ole särkenyt sydäntäni koskaan aivan tohjoksi, minua ei ole petetty ainakaan kovin härskisti, olen koko aikuisikäni saanut rakkautta parisuhdemielessä(kin). Ehkäpä tästä johtuu, että tunnen vetoa kierotuneisiin suhteisiin, sellaisiin, joilla ei alun alkaenkaan ole elinmahdollisuuksia (kuten nyt vaikka elokuvista Bitter Moon ja kirjoista Lolita). Syystä, jota en osaa selittää auki, olen myös ihan nuoresta asti tuntenut suurta mielenkiintoa juuri Lolita-myyttiä kohtaan, ehkäpä tämäkin siksi, että potentiaalisessa Lolita-iässä olin vanttera ja valkokulmakarvainen tytönjunttura, hyvin kaukana sirojäsenisestä ja hiilenmustaripsisestä Dolores Hazesta (ja hyvä niin, en olisi kaivannut keski-ikäistä äijää panemaan koko heräävää seksuaalisuuttani lopulliseksi traumasykkyräksi).

Siitäpä meemiä nappaamaan kaikki omituiset tyypit!