Tohtori Zivagon matkassa

Tällainen kylmänkirkas sydäntalvi tuntuu aina jotenkin hyvin venäläiseltä. Senaatintori, suurkirkko ja viileän arvokkaat virastorakennukset Aleksin päässä ovat parhaimmillaan talvella, jäänsinistä taivasta vasten. Uspenskin katedraalin kultasipulit loistavat kuparintummina aamutaivasta vasten, mustiin ja harmaisiin talvimpomppiin pukeutuneiden työmatkalaisten hengitys huuruaa.

Venäläinen tunnelma alkoi jo heti vuodenvaihteen jälkeen kun ostin täyspitkän, mustan ja istuvan ajurintakin vanhan ja hiutuneen puolitakkini seuraajaksi. Takin ostamisen jälkeen lähdimme Tampereelle, Pasilan asemalla ohitsemme ajoi helakansininen Pietarin-juna. Hotellin saunassa oli pelkästään venäläisiä naisia. Lenin-museossa Venäjä-teema jatkui virnuiluttavalla tavalla, Leninin elämästä kertovat kuvatekstit olivat sävystä päätellen suoraan YYA-aikakaudelta. Museossa oli myös venäläisten satujen näyttely, ehdin lukea yhden saduista, muunnelman ”kiehu, pata, kiehu”-tarinasta. Kananjalkaisessa mökissä asuva Baba-Jaga oli tuttu lapsuudesta. Myös Työväen keskusmuseon ja Vapriikin näyttelyt sivusivat historiallis-venäläistä teemaa, ensin mainitussa suomettumisen aikaa käsittelevä näyttely herätti hilpeyttä, erityisesti Leninin syntymäpäivää juhlivat Kokoomusnuoret (kuinka falskia, että sama joukko antaa edelleen joitain rähmälläänolo-palkintoja niille, jotka 70-luvulla nuoleskelivat Neukkulaa, tsekatkaa nyt porvarit oma pesänne) sekä iso taulu, jossa saattoi poseerata Breznevin (apua niitä kulmakarvoja) ja Kekkosen välissä.

Illalla, olutravintolan antia hyljeksivänä odotin unta hotellin pehmeiden täkkien välissä ja surffailin teeveekanavia (olen ihan pihalla kaikista nykyisistä televisiojutuista, alle vuodessa sitä tipahtaa täysin irti tv-maailmasta. Unohdin mainita tästä vuosikatsauksessa, mutta yksi tärkeimpiä saavutuksiani vuonna 2008 oli katkaista sorron kahleet minun ja television väliltä, yksi parhaita päätöksiä ikinä) ja löysin hilpeydekseni Teemalta Tohtori Zivagosta tehdyn venäläisen sarjan. Nukahdin melkein heti, mutta ne pari minuuttia tuntuivat hyvältä päätökseltä päivälle, olinhan ollut ihan zivagofiiliksissä aamusta asti.

Nassu-ystävä oli uuden vuoden Pietarissa, mutta hetkittäin sitä voi olla Venäjällä ihan kotimaassaan, eikä tarvitse edes viisumia.