lauantaina, maaliskuuta 21, 2009

Tyypillinen lauantai

Ihan tähän alkuun mainitsen, että mennessäni hakemaan lasin vissyä (minulla pitää olla jotain juotavaa aina kun kirjoitan, aikoinaan tämä tarkoitti yhdistelmää kahvi+tupakka, myöhemmin pelkkää kahvia, nyt vissyä) astuin kissan lempilelun, kilipallon päälle. Kuulin ratsahduksen. Takaisintullessa astuin sen päälle uudestaan ja siitä irtosi pala ja kulkunen vieri ulos. Nice. No, onneksi kilipallolla on kaksoissisko hellan alla, pitänee kaivaa se sieltä esiin.

Heräsin, kuten aina lauantaisin, tuossa kuuden jälkeen. En saa enää unta, pissattaa ja ajatukset alkavat pyöriä päässä. Sitten huomaankin, että minulla on sudennälkä ja kahvinhimo. Menin siis peiton kanssa sohvalle, söin aamiaisen (minulla on kolme aamiaisvariaatiota: kaksi leipää/kaksi oatibixiä jugurtilla/tattaripuuroa marjakeitolla), join pikimustaa kuubankahvia ja luin Hesarin. Luojan kiitos, lievä kahviällöni on kadonnut ja sokeroimattomat marjakeitotkin ovat lisäperehtymisellä päässeet pannasta. Tähän voisinkin avautua näistä "ei lisättyä sokeria"-jutuista. Kuvitteleeko joku ihan tosissaan, että esimerkiksi sokeroimattomist Valion jugurteista olisi vain ihan simppelisti jätetty sokeri pois? Ettei sitä olisi esimerkiksi korvattu aspartaamilla? Että jugurttien kiistaton makeus johtuisikin siitä, että hyvänä ja terveysvalistuneena ihmisenä oma maku olisikin muuttunut niin paljon, että pelkällä marjan omalla sokerilla maustettu vadelmajugurtti maistuisi suussa makealta? Olen joskus vääntänyt jonkun kanssa kättä aiheesta "onko Valion vähäkalorisissa marjakeitoissa keinomakeutusainetta?" pääsemättä järkevään lopputulokseen. On kumma, miten pitkälle moni on valmis menemään sellaiseen kummaan itsepetokseen, mitä makeutusaineisiin tulee. Sokeri on paha ja jostain kumman syystä myös kemiallinen makeutusaine on paha, ainoa hyvä vaihtoehto on makeuttamattomuus ja tähän saumaan iskevätkin ne humpuukimaakareiden "tästä tuotteesta on otettu lisätty sokeri pois"-läpät. Teen tuota itsekin, ostin taannoin Fitness-muroja (vaikka vielä vastustankin muroja, mielestäni ne eivät ole aikuisten ihmisten ruokaa) joissa havaitsin vasta kotona olevan jotain kymmenen prossaa sokeria.

Olen nykyään aamuisin hyvin tarmokas. Aamiaisen jälkeen aloin siivoilla ja tein eilisestä peruna-pinaatti-muussista linssien kanssa pihvejä. Puolet pihveistä pakastin ja kirjoitin pakastepussiin päivämäärän, historiallista. Sitten kiillotin yhden tarjottimen vain nähdäkseni kiehtovan, muistaakseni elektrolyysiksi kutsutun ilmiön, joka syntyy, kun lavuaariin laittaa alumiinifoliota, suolaa ja hopeaesineen. En pidä kovin kirkkaasta hopeasta, tuo tarjotin kiillottui juuri sopivasti. Jatkoin myös kaulaliinaani liittelemällä siihen eri punaisen sävyisiä langanpätkiä. Juuri kun homma alkoi näyttää uhkaavasti tuhertamiselta ja pinnani kiristyä, äiti soitti ja pyysi minut Hakaniemeen. Pyörimme hallissa, ostin leipää ja juustoa, yläkerrasta sain kotimekon, jonka pitäisi mennä vielä kesälläkin. Sitten seikkailimme L:n kanssa Vii Voanissa ja olin aivan liekeissä hapanbambun olemassaolosta, vaikka samaan aikaan muistinkin, etten pidä bambusta. Bambu haisee nimittäin ihan hengitykseltä.

Iltapäivällä lähdimme Design-museoon. Päähinenäyttely oli ihan hauska, parasta siellä oli sinällään aiheeseen liittymätön demostraatio, jossa näytettiin, minkä värisiä hedelmät ovat eri valoissa. Oli todella hämmentävää huomata, että appelsiini on sinisessä valossa tummansinimusta. Ja tajuta taas kerran, että appelsiini aivan todella ON sen värinen silloin, koska väri on valon heijastusta. Sen jälkeen L lähti jälkisynttärisankaroimaan ja minä tulin kotiin. Tein pasta-kikherne-hapankaali-juttua ja katsoin hajamielisesti kotimaista elokuvaa dvd:ltä. Nyt juon sitä vissyä. Tämä kirjoitus kuvastaa kuinka jännittävää elämäni on. Oikeasti se ON jännittävää, liiankin, teen siitä itse oman pääni sisällä jännittävää, mutta konkreettinen, näkyvä elämä on aika rauuuhallista. Tulisipa jo sellainen vihreäruoho-kevät, pääsisi puistoon ja kuoputtamaan maata.

13 kommenttia:

  1. "Pasta-kikherne-hapankaali".

    Kaksi ensimmäistä vielä ymmärtää hyvinkin, mutta kolmas siinä seassa menee jo liian etnoeksoottiseksi. Tämä on sitä cross-kitcheniä? Hyyyiii.

    VastaaPoista
  2. Joo, tää reaktio tuli kun yritin tyrkyttää L:lle tekemääni juttua. Mun viehtymys mössöihin ei herätä vastakaikua tän perheen kokissa :) Ja perustelulle "mahassahan kaikki menee kuitenkin sekaisin" naurettiin...

    VastaaPoista
  3. Mä huomasin taannoin että "tavallisessakin" mustikkakeitossa on muunneltua maissitärkkelystä, joka on noiden valmisaineiden yleisin "täyteaine" koska se on käytännöllisesti katsoen ilmaista. Sitä käytetään myös usein makeutukseen, jollain kemiallisella prosessilla siitä saa sokeria makeampaa. Mustikkakeitossa ei taida olla mustikkaa muualla kuin nimessä...

    Tämän tajuttuani olen ruvennut ostamaan pakastemustikoita ja heitän niitä suoraan pakasteesta puuron sekaan. Todella hyvää eikä tarvitse enää tulla vedätetyksi ja maksaa vedestä ja geenimuunnellusta maissiliemestä sikahintaa.

    VastaaPoista
  4. Eineksissä on aina jotain ihme kieroilua kyl mukana. Kevyttuotteet on tästä perinteisesti hyvä esimerkki, kuten myös jotkut "terveysvaikutteiset" tuotteet. Eilen oli hesarissa juttu jenkkien "funktionaalisita elintarvikkeista", esim suklaasta jossa on kalanmaksaöljyä... mjoo. Onhan joissa tietysti puolensakin, kuten nyt vaikka jodin lisääminen suolaan.

    Natriumglutamaattia on kans vähän joka paikassa. Pahinta on että se on musta ihan sairaan hyvää, joudun kotonakin aina neuvottelemaan itseni kanssa, etten käytä Aromatia vaan Pan-suolaa.

    VastaaPoista
  5. Onko natriumglutamaatissa jotain pahaa jos siitä kerran pitää? Itseäni kun häiritsee yleensä sen kanssa juuri se maku.

    Tai siis onko sillä joku terveyshaitta? Suolaahan se ei ole, eli sikäli se saattaisi olla jopa terveellisempää kuin pan-suola (josta kuitenkin suurin osa on suolaa).

    Tietysti suolankin terveyshaitat kohtuullisella käytöllä riippuvat siitä onko taipumusta verenpaineeseen (vai mitäköhän kaikkea suola aiheuttikaan)

    VastaaPoista
  6. Kersa valisti että natriumglutamaatti on kemiallisesti ottaen yksi suola ja ne kaikki vapauttavat natriumia samaan tapaan. Ja kun natrium on vastuussa suolan haitoista, vastannee gramma glutamaattia grammaa ruokasuolaa.

    Tietysti natriumglutamaattia taidetaan (grammoina) käyttää paljon pienempiä määriä, eli siinä mielessä sillä voisi olla vähemmän haittoja.

    VastaaPoista
  7. No nyt olkkarista kuului kans että ei se oo haitallista. Kai siinä on vaan se, että sitä saa aika paljon eri ruoista. Ja pikkulapsille sitä ei kai saa antaa hirveästi. No hyvä, se on must hyvää, vähän samalla tavalla kuin ketsuppi, junttia ja epäkulinaristista mut hyvää :)

    VastaaPoista
  8. Anonyymi9:41 ip.

    Kyllä meinasi revetä taas täällä gata semmoiseen röhönauruun tuon keinomakeutusjudenssin kanssa. Anteeks nyt vaan, mutta KUKA on OIKEESTI niin TYHMÄ, että luulee Valion kevytjuggejen tai -keittojen makeuden tulevan luonnollisesti? Siellähän se seisoo purkin kyljessä, että makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami-K:lla. Mistä ihmeestä jossain marjoissa, saati jogurtissa, olisi luonnollinen makeusaste niin ätläkkä?

    Mä en kanssa ymmärrä, että mitä pahaa on tykätä makeasta ja makeutusaineista. Joillakin on "tykkään luonnonmauista, olen siis sofistikoituneempi, ja eri toten kummasti itseni kanssa enemmän hallinnassa, kuin sinä, joka hamuat makeaa ja et pysty kontrolloimaan itseäsi vaan turvaudut niinkin naurettavan epäterveelliseen vaihtoehtoon kuin keinomakeutusaineet" -tauti. Ärsyä. Todella ärsyä. Esimerkiksi äidilläni on kummallinen tarve aina korostaa sitä, että hän pitää tietystä kahvipullasta, jos se ei ole "niin kamalan makea". Mä en tajua mistä hän on saanut sellaisen käsityksen, että se tekee jotenkin hänestä paremman ihmisen, koska sellainen selkeä kaiku hänen puheissaan on. Väitän sen liittyvän juuri tuohon edellä mainitsemaani tautiin.

    VastaaPoista
  9. Joo, tämä "mä en tykkää makeasta"-läppä on NIIN yleinen, että ne ihmiset, jotka korostavat erityisyyttään sitä kautta, eivät MITENKÄÄN voi olla erityisiä, koska niin moni sanoo siten :) Vähän kuten että jos kaikki ihmiset, jotka väittävät omistavansa kuudennen aistin todella omistaisivat sen, olisi k.o. aisti ihan yleisesti tunnustettu tosiasia ja siitä kerrottaisi bilsankirjoissa.

    Itse yritän aina välillä olla sellainen sofistikoitunut ja hillitty henkilö, joka nauttii eniten kahdesta palasta 90% täyskaakaosuklaata. Käytännössähän pidän eniten Geishasta ja viitenä palasena, kiitos :D

    VastaaPoista
  10. Mä ainakin olen SIITÄ ERIKOINEN että en tyykkää kauheasti makeasta.

    Niin siis oikeasti toi ei todellakaan ole kauhean erikoista. Joskus 20v jälkeen makeat herkut vaan lakkas kauheasti kiinnostamasta. Luulen että siinä on jotkut ihan biologiset perusteet että kun ei enää kasva niin ei oo tarvetta hamstrata kaikkea energiaa sisäänsä minkä vaan saa.

    Jostain syystä toisilla toi muutos tapahtuu vahvemmin ja toisilla heikommin. Mutta tosiaan varmaan suuri osa aikuisväestöstä ei oo ihan kauheesti makean perään.

    Hmm. Hattuperusteisesti teoretisoimalla toi vois liittyä myös nälänhädän epigeneettiseen periyttymiseen: aliravitsemuksesta lapsena kärsineiden jälkeläiset pari polvea eteenpäin on mm. herkempiä lihomaan mutta vähemmän herkkiä saamaan diabeteksen.

    VastaaPoista
  11. Kelasin tota aliravitsemusjuttua lukiessani Hesarista Reijo Frankin elämäkerrasta. Sen familyhän kuoli nälkään tai palasi vankileiriltä 35-kiloisena, kun taas Reijo itse on näköjään nuoresta asti ollut varsin robusti herrasmies.

    Mulla on teoria siitä, että makeanhimo korreloi sukupuoleen melko vahvasti. En ole melkein ikinä tavannut miestä, joka ostaisi itselleen suklaata. Mut sit taas tunnen monta miestä, jotka ostaa itselleen kaljaa!

    VastaaPoista
  12. Anonyymi5:06 ip.

    "En ole melkein ikinä tavannut miestä, joka ostaisi itselleen suklaata."

    - sellaset atsovärikarkit, viinikumit jne. on mun luokituksessa miesten karkkeja, suklaa ja etenkin kova salmiakki naisten. Ite vedän kyllä aika paljon suklaata itseksenikin.

    VastaaPoista
  13. Tunnustuksia: mä olen kyllä ostanut suklaata itselleni. Varsinkin intissä kuului ottaa johonkin leireille suklaalevyjä mukaan. Nykyäänkin akuuttiin makeanhimoon saatan ostaa pienen suklaapatukan. En kyllä osta nykyään enää mitään kokonaisia suklaalevyjä.

    Mä en ole kyllä mitenkään kykenisi pärjäämään ilman makeaa, mutta syön sitten mieluummin oikeaa sokeria kuin jotain ihme mömmöjä. Huomaan kyllä että makeanhimo liittyy muuhunkin syömiseen ja kuntoiluun, jos on terveysnatsikausi menossa niin makeanhimo ei juuri häiritse. Luulen että syynä on jonkinlainen verensokerin tippuminen, jonka seurauksena alkaa tehdä mieli makeaa.

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!