keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006

Se mikä on joskus tapahtunut ei unohdu, vaikkei sitä muistaisikaan

Kävimme katsomassa Totoron, Miyazakin läpimurron 80-luvulta. Yleensä "koko perheen elokuva" on fraasi, jonka kuullessaan kannattaa olla hiukan varuillaan, mutta Animet ovat poikkeuksia. Totoro, kuten myös Henkien kätkemä antavat kerroksellisia elämyksiä niin pienille kuin varttuneemmillekin. Vai voisiko kyynisinkään kypsään ikään ehtinyt olla innostumatta kissabussista? Tai pikku-Totorosta, joka syö oman sateenvarjolehtensä?

Totoron tarina on samaan aikaan hilpeä ja pohjimmiltaan surumielinen. Perheen kaksi tytärtä seikkailevat uuden kodin ympäristössä kun isä ahkeroi yliopistolla ja äiti on sairaalassa. Äiti sairastaa tuberkuloosia ja on luonnollisesti perheen ajatuksissa jatkuvasti. Tytöt törmäävät lähimetsässä Totoroon ja kissabussiin satunnaisesti, ilman ennakkovaroitusta. Aikuiset eivät tietenkään metsänolentoja näe, mutta eivät myöskään vähättele tai kiellä tyttöjen kokemuksia. Veikeä Totoro huojentaa tyttöjen huolta äidistä mörisemällä leppeästi ja soittamalla savista okarinoa.

Ensimmäinen näkemäni Miyazaki oli Princess Mononoke, hieno ja symbolinen tarina ekologisin painotuksin. Ihastuin Kodamoihin siinä määrin, että yritän aina metsässä liikkuessani etsiskellä niitä kannonvieriltä ja notkelmista.

Miyazakin elokuvissa minua viehättää eniten niiden täydellinen anarkistisuus. Totoro, Kodamat ja kaikki Henkien kätkemän omituiset otukset ovat kerta kaikkisen käsittämättömiä. Anarkistisuus ulottuu myös narraatioon, juoni saattaa muuttua ja katkeilla, oikeastaan sitä ei välttämättä edes ole. Kuten ei hyviksiä ja pahiksiakaan. Tiedän Miyazakin ammentaneen elokuviinsa hahmoja ja juonia Japanin kansantarustosta. Uskon hänen käyttäneen myös paljon unimateriaalia. Eihän kukaan voi keksiä valveilla ollessaan marsuksi muuttuvaa jättivauvaa tai merellä kulkevaa raitiovaunua?

6 kommenttia:

  1. kissabussi-ajatus on ihan mieletön, kun näin Totoron ajattelin, että mulla ei todellakaan ole m i t ä ä n mielikuvitusta, en olis ikinä keksinyt, että kissa voi olla bussi!

    VastaaPoista
  2. tuhatjalkabussi jolla on hiiret suuntavilkkuina ja joka sanoo mjauu mjauu!

    VastaaPoista
  3. Totoro on aivan ihana. Näin sen ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten ja olin todella vaikuttunut. Siihin saakka kokemukseni piirretyistä painottuivat lähinnä Disneyn tuotoksiin, jotka ovat aivan eri maailmasta.

    Henkien kätkemäkin oli kiehtovan erilainen (suorastaan outo) elokuva, jonka katsottuani pohdin pitkään pidinkö siitä vai en. Ainakin antoi ajattelemisen aihetta :)

    VastaaPoista
  4. Missä tuon voi katsoa? Voiko vuokrata vai meneekö teatterissa? Nimi. kissabussista vaikuttunut :)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi10:57 ap.

    Menee teattereissa parhaillaan. Varmaan dvd:nkin saisi netistä tilattua, ja tietenkin koko leffakin jostain löytyy varmasti ladattavaksi.

    VastaaPoista
  6. Kissabussi rulettaa! Kannattaa muuten tarkistaa, että menee tekstitettyyn Totoroon, kimeät japaniäänet kuuluvat leffaan erottamattomasti kuin tammenterho taskuun. Ellei tietty ole mukana pieniä leffaseuralaisia.

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!