perjantaina, helmikuuta 27, 2009

Kemikaali-Alina

Olen tässä viime aikoina miettinyt kemikaaleja ja niiden vaikutusta terveyteen. Sattuneesta syystä nämä asiat tuntuvat nyt erityisen läheisiltä, vaikka yritänkin välttää hysteriaa ja hötkyilyä, saatan hiukan ahdistua jos työpisteeni takana käytetään spray-liimaa tai jos joudun hengittämään paljon pakokaasua. Toisaalta annoin viime viikonloppuna mieheni ja hänen ystävänsä polttaa meillä sikarit (itsekäs sikiönkiusaaja!) toisessa huoneessa, koska ikkunat olivat auki ja ilmanpuhdistin päällä. Pidän sikarintuoksusta ja se nyt on ainakin melkoinen luonnontuote, silkkaa tupakkaa (tokikaan luonnontuotteus ei ole mikään takuu myrkyttömyydestä, mutta sikarin tapauksessa tietää, että myrkky on tasan nikotiinia eikä oheisaineita). Joskus aina mietin, miksi on täysin korrektia sanoa vaikkapa jossain virallisessa tiedotteessa seuraavaa: ”passiivinen tupakointi vaikuttaa sikiöön samalla tavalla kuin aktiivinenkin”. Kaikki vähänkin ajattelevat tajuavat, että tuo ei mitenkään voi pitää paikkaansa ja koska näin on, menee asialliseltakin informaatiolta pohja. Logiikka on sama kuin huumevalistuksessa, koska pilvenpoltosta ei voi julkisuudessa edes puhua leimautumatta ala-asteikäisille heroiinia tyrkyttäväksi ihmispedoksi, menettää myös asiallinen tiedonvälitys uskottavuuttaan. Muistan kun blossittelin ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana syvästi hämmästyneenä: tällaistako tämä on, eihän tästä tullut muuta kuin vähän kikattavaksi ja vaikutuskin häipyi heti miten (ei puhettakaan siitä, että luulisi itseään appelsiiniksi ja alkaisi kuoria nahkaansa veitsellä tai luulisi kankeavansa metron raiteiltaan), ja että mitenköhän on, ovatkohan muutkin huumeet sitten paljon harmittomampia kuin mitä koulussa kerrottiin.

Tarkoitukseni oli oikeastaan keskittyä laillisiin kemikaaleihin. Päätin hankkia seuraavaksi hiusväriksi Ekolosta myrkytöntä luomuhiusväriä, onhan turhia kemikaaleja varmaankin hyvä välttää. Rahatilanteen salliessa ostan muutenkin luonnonkosmetiikkaa, etenkin kun nyt on alkanut tulla markkinoille laadukkaita ja nätisti pakattuja, kohtuuhintaisia ja tehokkaita tuotteita. Kun teininä koin ympäristöherätyksen, hankin Helsingistä asti mustiin pulloihin pakattuja ekoshampoita, joiden tuoteselosteessa luki yleensä ”lähdevesi, suola, hiekka, suopa” ja vaikutus oli sen mukainen, tukkani muuttui niillä pesemisen jälkeen isoksi, yhtenäiseksi rastaksi (kenties toivottu vaikutus jollekulle). Samoin oli ekohammastahnojen laita: ne maistuivat kauhealta, eivät puhdistaneet hampaita ja tekivät vielä aftoja suuhun (kerran sanoin tämän ääneen kehitysmaakauppaporukassa tietäen jo valmiiksi vastauksen: ”No onko susta sitten parempi käyttää jotain Unileveriä, häh!”). Kotona syömme paljon luomua, mutta motiivimme ostaa sitä ovat enemmän ekologiset ja eettiset kuin niinkään omaan terveyteen liittyvät. En jotenkin osaa kemikaalien pelkoa kauhean hyvin. Jos minulla olisi joku allergia tai perussairaus olisin luultavasti paljon tarkempi, tunnen useita iho- tai vastaavista ongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka ovat erityisen huolellisia välttäessään kemikaaleja. Toisaalta minunkin pitäisi oikeastaan kuulua heihin, kävihän minulle taannoin mystinen ihottumatapaus. Käsiini alkoi ilmestyä kutittavaa ja ruman näköistä nokkosihottumaa. Kesti hetken tajuta yhteys ihottuman ja vesijuoksuhanskojen välillä. Ilmeisesti hanskoissa on jotain pintakäsittelyainetta, joka reagoi yhdessä uimahalliveden kanssa epäedullisesti ihooni. Onneksi vesijuoksuhanskat eivät ole mikään välttämättömyys, annan ne jollekulle vahvaihoisemmalle. Harkitsin sekunnin ilmoittavani ihottumastani Speedolle, mutta en sitten jaksanutkaan. Luulen, että ongelma on lähinnä omassa ihossani.

Vaikka kemikaaleja on hyvä välttää, on kemikaalipelossa joskus aavistuksenomaisia salaliittoteorian vivahteita. Tiedän muutaman tapauksen, jossa henkilön riippuvuus johonkin lailliseen nautintoaineeseen (esimerkiksi kahvi tai tupakka) on ollut poikkeuksellisen vahva. Kun henkilö on lopettanut nautintoaineen käytön, hän on saanut hirvittävän vahvoja ja tuskallisia vierotusoireita, unettomuutta, rytmihäiriöitä, harhoja, aggressiivisuutta. En kuitenkaan menisi ihan takuuseen fyysisen vierottautumisen ja pahojen oireiden kausaliteetista, etenkin kun usein näistä pahoista viekkareista vedetään johtopäätös, että ylikansalliset yritykset laittavat nautintoaineisiin syanidia/heroiinia/diapamia koukuttaakseen käyttäjät pahemmin. Epäilemättä etenkin tupakan tuotantoon liittyy kaiken maailman kommervenkkejä, mutta useat henkilöt, kuten minä, pääsevät irti vuosikausiakin jatkuneesta nikotiinin käytöstä ilman minkäänlaisia oireita. Ehkä on enemmänkin niin, että joillain ihmisillä on taipumus sairastua riippuvuuteen herkemmin kuin toisilla ja riippuvuudella on alun alkaenkin pyritty itsehoitamaan jotain psyykkistä ongelmaa (tämä sama logiikkahan toimii myös syömishäiriöissä). Näitä kemikaaliteorioita on kyllä muissakin kuin nautintoaineissa, ekofeministipiireissä kiersi aikoinaan sitkeä huhu, että tamponeihin laitetaan arsenikkia tms verenvuodon lisäämiseksi, jolloin tamponeita kuluu enemmän. Tuon tyyppisissä huhuissa on samaa epämiellyttävää hysteriaa kuin siinä sitkeässä uskomuksessa, että heroinistit kiertelevät kaupoissa imemässä heroiinipiikkeihinsä sitruunoista mehua ja tartuttavat siinä sivussa viattomiin sitruunanystäviin inhottavia tauteja. Kemikaalipelossa suhtaudutaan usein johonkin jokapäiväiseen artikkeliin, kuten juomaveteen tai sisäilmaan vaarallisena ja ”teollisuuden pilaamana”, jolloin sitä pitää tavalla tai toisella aktiivisesti muuntaa. Tämä muuntaminenhan on oiva rahareikä kaikensorttisille nettikauppiaille ja messuesittelijöille: vuosia sitten olin juhlissa, joissa isäntä kaivoi taskustaan kuulakärkikynän (ainakin luulin sitä siinä vaiheessa kuulakärkikynäksi) ja tipautti sen vesikannuun. Hän kertoi kyseessä olevan ulkomailta tilatun penergisaattorin, joka ”revitalisoi” kraanaveden ja muuttaa sen ioneja (tai jotain vastaavaa) tehden siitä paremmin imeytyvää ja terveellistä ja soluja uudistavaa, toisin kuin tavallinen vesi. Odotin nauru kurkussa kuplien isännän omaa ”hahaaa, no ei vaiskaan, täähän on tavallinen kuulakärkikynä” -kevennystä, mutta sitä ei koskaan tullut, eikä kukaan vieraista vaikuttanut huvittuneelta vaan keskustelu alkoi käsitellä volgansieniä ja enkelienergiaa. Luultavasti häivyin jossain välissä polttamaan yhden myrkkykääryleen ja kikattamaan penergisaattorille itsekseni.

Toinen syy, miksi suhtaudun kemikaaliparanoiaan varovasti on oma lämmin suhtautumiseni länsimaiseen lääketieteeseen. Olen ekoudestani huolimatta ns kovien lääkkeiden ystävä ihan jo siksi, että minulla on lapsesta asti ollut päänsärkyjä, joihin eivät auta raitis ilma, kylmähauteet tai etikkaliinat (niitä on kokeiltu). Jotkut ovat sitä mieltä, että kipulääkityksellä hoidetaan ”seurausta vaan ei itse ongelmaa”, mutta kuten kaikki päänsärkyyn vähänkin perehtyneet tietävät, ovat ne yksi monista, melko selittämättömistä kiputiloista. Migreeniin voidaan etsiä syitä, mutta eipä niitä kartoittamalla itse tilaa poisteta. En vieläkään tiedä, mitä mieltä olen Hakaniemen apteekin homeopatia-osastosta (skeptikkomieheni inhoaa sitä sydämestään). Tavallaan minusta on sympaattista, että nk koululääketieteen kainalossa on tilaa vaihtoehdoille. Toisaalta tiedän, että kyse on tasan kapitalismista eikä mistään humaanista eleestä, onhan kyseinen apteekki varsinainen namu- ja krääsäkauppa muutenkin. Ja homeopatia on ymmärtääkseni erityisen arveluttava vaihtoehtolääketieteen haara perustuen potensointiin eli laimentamiseen laimentamisen perään, jolloin jäljelle jää lähinnä vettä . Minulla on eräs ystävä, joka on saanut homeopatiasta paljon apua, mutta hänkin sanoo, että ”tähän on uskottava, että se toimisi”. Minun ei tarvitse uskoa panacodiin, se poistaa jyskyttävät pisteet niskastani vaikka se juotettaisiin minulle sokkona. En muutenkaan pidä vähättelystä, joka liittyy kivun lievittämiseen. Nyttemminhän monet ammattilaiset (kuten hammaslääkärini) ovat sitä mieltä, että kipu jättää aina muistijäljen aivoihin pahentaen seuraavaa kipukertaa. Tämä toimii esimerkiksi synnytyksissä: tuskallinen synnytys lisää riskiä kokea myös seuraava synnytys tuskallisena, vaikka toinen synnytys on yleensä ensimmäistä helpompi. Synnytyksissä käytettävä kivunlievitys ei edelleenkään toimi niin hyvin kuin se voisi toimia, monesti kivuissa kärvistelevät synnyttäjät joutuvat rukoilemaan lievitystä. Mielestäni tuo on sekä julmaa että sisältää kummallisen, uskomushenkisen vivahteen liittyen perisyntiin ja siihen, että ”naisen on kivulla synnytettämän”. Itse aion vaatia kaiken mahdollisen kivunlievityksen, en ole kiinnostunut luomuilusta tai kivun harjalla ratsastamisesta kun on kyse luultavasti elämäni fyysisesti tuskallisimmasta kokemuksesta (haluanhan puudutuksen myös hampaanpaikkaukseen, en näe yhtään järjellistä syytä kärsiä, jos kipua voidaan lievittää). Kukin tietenkin tyylillään, mutta itse en pidä kipulääkkeetöntä synnytystä millään tavoin arvokkaampana tai sankarillisempana kuin lääkittyäkään, marttyyrinkruunu on yleensä painava ja hiertää otsaa eikä herätä laajan yleisön varauksetonta ihailua (tosin tiedän kyllä, että lääkkeettömään synnytyksiin päätyvien naisten motiivit ovat varmaankin muuta kuin marttyyrius, marttyyriutta se olisi lähinnä omalla kohdallani).

Noin yleisesti ottaen olen kuitenkin aika kemikaalikriittinen. Pyrin välttämään tujuja pesuaineita ja viljelyhommissa en millään muotoa halua käyttää myrkkyjä. Pesen hedelmät huolellisesti ja vältän eineksiä ja virvoitusjuomia. En kuitenkaan halua tehdä kemikaalien pelosta elämäni pääsisältöä. Pelkään liikaa ja turhaan muutenkin ja jonkun asian vastustamiselle rakentuva maailmankuva on hiukan turhan haarniskamainen, että sellaiseen haluaisi mennä sisään. Mielummin lähden ajatuksesta, että luojan kiitos, elän 2000-luvun Kalliossa (vastapainona 90-luvun penseälle pikkukaupungille), jossa on vaikka kuinka monta luomu- ja ekokauppaa ja minulla mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten paljon myrkkyjä ainakin ravinnosta tai kosmetiikasta saan.

9 kommenttia:

  1. Penergisaattori 8). Gotta get 1.

    Ei herrajessus nauran tälle koko päivän.

    VastaaPoista
  2. Heroinistit huumepiikkeineen sitruunoiden kimpussa... Ahahahah hahahhahahaha hahahahah :D :D :D Kuolen nauruun!!!!!!! Sen kun näkis. Pitäs varmaan mennä Piritorin kupeessa olevaan ääässs-marketiin hevi-osastolle kytikselle! En kestä!!! :D :D :D

    VastaaPoista
  3. Uhhuu, tuo penergisaattori toi itselleni mieleen vähän jotakin muuta kuin juomavettä ionisoivan "kynän". :D

    Minunkin on vaikeaa suhtautua lääketieteeseen kielteisesti. Ja haluan aina puudutuspiikin! Minusta on vielä parempi, että saan järkiannoksen novokaiinia hammaslääkärissä kuin että joutuisin isoäidin tavoin kasvattelemaan oopiumunikoita, joiden raaoista siemenkodista sitten uuttaisin itselleni tujumpaa troppia... (tosin hän teki tätä syöpäkivuissaan, ei hammaslääkäriä varten).

    Saatan joskus olla ihan sikamaisen kärttyinen, kun kuuntelen esim. jonkun ylistävät intiaanisokeria, "joka ei tee reikiä hampaisiin". Jep jep. tai himalajan ruususuolaa, josta saa kalsiumia ja rautaa. (Etenkin jos syö suolaa puoli kiloa päivässä, mutta ehkä sitten saa myös natriummyrkytyksen...:P) Luomu- ja ekojutuissa on paljon hyvää, mutta itseäni suututtaa se, että luomu- ja ekoleimalla myydään niin montaa yksinkertaisesti uskomattoman huonoa tuotetta. Ei tee hyvää mahdollisuuksille, että luomusta vain lievästi kiinnostuneet ymmärtäväisivät, että asioita voisi pyrkiä tekemään järkevässä määrin luomusti TINKIMÄTTÄ LAADUSTA. On oireellista, että tietyt vanhat ranskalaiset viinitalot, jotka käytännössä ovat luomua, eivät tahdo luomuleimaa viiniinsä. (Moni luomuviini onkin ihan suhteettoman huono.)

    VastaaPoista
  4. Hevi-osastolla on ihan sikavaarallista oikeastaan, kun miettii, että sillekin naapurin kaverin äidille kävi kauhea juttu koska banaanissa oli sisällä banaanikäärme (!!) ja se pääsi puraisemaan kieleen ja kuolo korjasi! (tätä juttua kerrottiin Porvoossa). Huumetarinoiden toista klassikkoa, kokaiinivauvaa (koksulla täytetty kuollut vauva "äidin" sylissä mannertenylilennoilla) käytettiin kuulemma argumenttina Ruotsissa ihan hallituksen täysistunnossa asti.

    Penergisaattori oli tosiaan aika... penergisoiva, sen omistaja oli varsinainen ruumiillisen rakkauden ritari, liekö vitaliteetin syynä revitalisoitu vesi :D

    Ruususuola on ihan klassikko, samoin esimerkiksi kristallideodorantti. Jälkimmäinen saattaa kyllä toimiakin, mutta ei kyllä meikäläisellä, ostin sellaista aikoinaan kun kainalon hikirauhanen tulehtui ja no, tulehdus kyllä parani mutta käsiä ei iljennyt nostaa julkisilla paikoilla :) Huomenna aiotaan kokeilla uutuutena pesupähkinöitä, olen niiden ja lakanapyykin yhdistelmän suhteen luottavainen. On aina sitä kivempaa löytää joku oikeasti toimiva ja kiva vaihtoehto hajustetuille ketjutuotteille, kun taustalla on näitä aftahammastahna-kokemuksiakin.

    VastaaPoista
  5. Pakko kommentoida tätä viimeistä kommenttia (vaikken muista olenko aiemmin kommentoinut ikinä tänne): minä vannon sekä pesupähkinöiden että suolakristallideodorantin nimiin! Kumpikin on minun käytössäni toiminut erinomaisesti. Olen koululääketieteen ystävä minäkin, en ole erityisen kemikaalikammoinen ja olen tietyissä asioissa luomuskeptikko (vaikka paljon luomua syönkin). Toisinaan vaan se vähemmän kemikaaleja sisältävä vaihtoehto on myös ekologisempi ja kätevämpi, kuten nyt vaikka nämä pähkinät ja suoladödö (jos se sattuu omalla kohdalla toimimaan).

    VastaaPoista
  6. Google ei löytänyt penergisaattoria, ehkä voisit perustaa niiden nettikaupan.

    Minäkin luotan kyllä moderniin lääketieteeseen ja ruokaan, mutta ruuan suhteen tieto vaikuttaa lisäävän tuskaa.

    VastaaPoista
  7. Paula, mä oon ehkä ajatellut ostaa sellaista kristallidödöSUIHKETTA, jotenkin se on paljon uskottavamman tuntuinen tuote.... sen putkilon kanssa tuntui kun hinkkaisi kainaloon graniitinpalaa ja tehokin oli suunnilleen samaa luokkaa.

    Mikko, mullakin oli vähän vaikeuksia löytää mutta sitten tajusin että se on englanniksi penergiser eikä penergizator :) tässä yks taikakynä!
    http://www.sjwp.com/products/Penergiser.htm

    Ostin juuri vegaanisia luomunallekarkkeja... makuaistini on selvästi valkoisen sokerin ja atsovärien kyllästämä, nää ei nimittäin ole kauhean hyviä omassa suussa.

    VastaaPoista
  8. Kastelitko tarpeeksi suolamötikkää? Olen kokeillut myös fiinistä kemikaliosta ostettua paladeodoranttia, jota mukamas ei ole tarkoitus kastella ennen kainaloon hinkkaamista, ja sen tuntuma oli juurikin graniittimainen. Suolakiteen puolestaan saa ihan reilusti kastella vedellä, jolloin se toimii (tai siis ei välttämättä kaikilla, kai se riippuu ihon ja hien tyypistä tms. mutta mulla sattumalta toimii). Fiinin kemikalion palatuote oli siitä parempi, että sen sai mukaan paperikääreessä, kun taas suolapötkylä tulee muovitötsässä. Harmi vain ettei se paperiin kääritty kuiva palikka sitten toiminut käytössä. Onneksi suolapötkylä kuitenkin ilmeisesti kestää vuosia, joten ihan heti ei tarvitse hankkia uutta muovitörppöä. Ah, kiehtova aihe!

    VastaaPoista
  9. Kemikaali-Alinalle ja muillekin lukijoille tiedoksi, on olemassa tällainen blogi, jossa kirjoitetaan ilman kemikaaleista ilman hysteriaa ja hötkyilyjä, varoitetaan aiheellista asioista, eikä uskota jokaista "maailmaa ja ihoasti pelastavaa ilomsanomaa".
    Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan.

    http://kemikaalikimara.blogspot.com/

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!