Kemikaali-Alina

Olen tässä viime aikoina miettinyt kemikaaleja ja niiden vaikutusta terveyteen. Sattuneesta syystä nämä asiat tuntuvat nyt erityisen läheisiltä, vaikka yritänkin välttää hysteriaa ja hötkyilyä, saatan hiukan ahdistua jos työpisteeni takana käytetään spray-liimaa tai jos joudun hengittämään paljon pakokaasua. Toisaalta annoin viime viikonloppuna mieheni ja hänen ystävänsä polttaa meillä sikarit (itsekäs sikiönkiusaaja!) toisessa huoneessa, koska ikkunat olivat auki ja ilmanpuhdistin päällä. Pidän sikarintuoksusta ja se nyt on ainakin melkoinen luonnontuote, silkkaa tupakkaa (tokikaan luonnontuotteus ei ole mikään takuu myrkyttömyydestä, mutta sikarin tapauksessa tietää, että myrkky on tasan nikotiinia eikä oheisaineita). Joskus aina mietin, miksi on täysin korrektia sanoa vaikkapa jossain virallisessa tiedotteessa seuraavaa: ”passiivinen tupakointi vaikuttaa sikiöön samalla tavalla kuin aktiivinenkin”. Kaikki vähänkin ajattelevat tajuavat, että tuo ei mitenkään voi pitää paikkaansa ja koska näin on, menee asialliseltakin informaatiolta pohja. Logiikka on sama kuin huumevalistuksessa, koska pilvenpoltosta ei voi julkisuudessa edes puhua leimautumatta ala-asteikäisille heroiinia tyrkyttäväksi ihmispedoksi, menettää myös asiallinen tiedonvälitys uskottavuuttaan. Muistan kun blossittelin ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana syvästi hämmästyneenä: tällaistako tämä on, eihän tästä tullut muuta kuin vähän kikattavaksi ja vaikutuskin häipyi heti miten (ei puhettakaan siitä, että luulisi itseään appelsiiniksi ja alkaisi kuoria nahkaansa veitsellä tai luulisi kankeavansa metron raiteiltaan), ja että mitenköhän on, ovatkohan muutkin huumeet sitten paljon harmittomampia kuin mitä koulussa kerrottiin.

Tarkoitukseni oli oikeastaan keskittyä laillisiin kemikaaleihin. Päätin hankkia seuraavaksi hiusväriksi Ekolosta myrkytöntä luomuhiusväriä, onhan turhia kemikaaleja varmaankin hyvä välttää. Rahatilanteen salliessa ostan muutenkin luonnonkosmetiikkaa, etenkin kun nyt on alkanut tulla markkinoille laadukkaita ja nätisti pakattuja, kohtuuhintaisia ja tehokkaita tuotteita. Kun teininä koin ympäristöherätyksen, hankin Helsingistä asti mustiin pulloihin pakattuja ekoshampoita, joiden tuoteselosteessa luki yleensä ”lähdevesi, suola, hiekka, suopa” ja vaikutus oli sen mukainen, tukkani muuttui niillä pesemisen jälkeen isoksi, yhtenäiseksi rastaksi (kenties toivottu vaikutus jollekulle). Samoin oli ekohammastahnojen laita: ne maistuivat kauhealta, eivät puhdistaneet hampaita ja tekivät vielä aftoja suuhun (kerran sanoin tämän ääneen kehitysmaakauppaporukassa tietäen jo valmiiksi vastauksen: ”No onko susta sitten parempi käyttää jotain Unileveriä, häh!”). Kotona syömme paljon luomua, mutta motiivimme ostaa sitä ovat enemmän ekologiset ja eettiset kuin niinkään omaan terveyteen liittyvät. En jotenkin osaa kemikaalien pelkoa kauhean hyvin. Jos minulla olisi joku allergia tai perussairaus olisin luultavasti paljon tarkempi, tunnen useita iho- tai vastaavista ongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka ovat erityisen huolellisia välttäessään kemikaaleja. Toisaalta minunkin pitäisi oikeastaan kuulua heihin, kävihän minulle taannoin mystinen ihottumatapaus. Käsiini alkoi ilmestyä kutittavaa ja ruman näköistä nokkosihottumaa. Kesti hetken tajuta yhteys ihottuman ja vesijuoksuhanskojen välillä. Ilmeisesti hanskoissa on jotain pintakäsittelyainetta, joka reagoi yhdessä uimahalliveden kanssa epäedullisesti ihooni. Onneksi vesijuoksuhanskat eivät ole mikään välttämättömyys, annan ne jollekulle vahvaihoisemmalle. Harkitsin sekunnin ilmoittavani ihottumastani Speedolle, mutta en sitten jaksanutkaan. Luulen, että ongelma on lähinnä omassa ihossani.

Vaikka kemikaaleja on hyvä välttää, on kemikaalipelossa joskus aavistuksenomaisia salaliittoteorian vivahteita. Tiedän muutaman tapauksen, jossa henkilön riippuvuus johonkin lailliseen nautintoaineeseen (esimerkiksi kahvi tai tupakka) on ollut poikkeuksellisen vahva. Kun henkilö on lopettanut nautintoaineen käytön, hän on saanut hirvittävän vahvoja ja tuskallisia vierotusoireita, unettomuutta, rytmihäiriöitä, harhoja, aggressiivisuutta. En kuitenkaan menisi ihan takuuseen fyysisen vierottautumisen ja pahojen oireiden kausaliteetista, etenkin kun usein näistä pahoista viekkareista vedetään johtopäätös, että ylikansalliset yritykset laittavat nautintoaineisiin syanidia/heroiinia/diapamia koukuttaakseen käyttäjät pahemmin. Epäilemättä etenkin tupakan tuotantoon liittyy kaiken maailman kommervenkkejä, mutta useat henkilöt, kuten minä, pääsevät irti vuosikausiakin jatkuneesta nikotiinin käytöstä ilman minkäänlaisia oireita. Ehkä on enemmänkin niin, että joillain ihmisillä on taipumus sairastua riippuvuuteen herkemmin kuin toisilla ja riippuvuudella on alun alkaenkin pyritty itsehoitamaan jotain psyykkistä ongelmaa (tämä sama logiikkahan toimii myös syömishäiriöissä). Näitä kemikaaliteorioita on kyllä muissakin kuin nautintoaineissa, ekofeministipiireissä kiersi aikoinaan sitkeä huhu, että tamponeihin laitetaan arsenikkia tms verenvuodon lisäämiseksi, jolloin tamponeita kuluu enemmän. Tuon tyyppisissä huhuissa on samaa epämiellyttävää hysteriaa kuin siinä sitkeässä uskomuksessa, että heroinistit kiertelevät kaupoissa imemässä heroiinipiikkeihinsä sitruunoista mehua ja tartuttavat siinä sivussa viattomiin sitruunanystäviin inhottavia tauteja. Kemikaalipelossa suhtaudutaan usein johonkin jokapäiväiseen artikkeliin, kuten juomaveteen tai sisäilmaan vaarallisena ja ”teollisuuden pilaamana”, jolloin sitä pitää tavalla tai toisella aktiivisesti muuntaa. Tämä muuntaminenhan on oiva rahareikä kaikensorttisille nettikauppiaille ja messuesittelijöille: vuosia sitten olin juhlissa, joissa isäntä kaivoi taskustaan kuulakärkikynän (ainakin luulin sitä siinä vaiheessa kuulakärkikynäksi) ja tipautti sen vesikannuun. Hän kertoi kyseessä olevan ulkomailta tilatun penergisaattorin, joka ”revitalisoi” kraanaveden ja muuttaa sen ioneja (tai jotain vastaavaa) tehden siitä paremmin imeytyvää ja terveellistä ja soluja uudistavaa, toisin kuin tavallinen vesi. Odotin nauru kurkussa kuplien isännän omaa ”hahaaa, no ei vaiskaan, täähän on tavallinen kuulakärkikynä” -kevennystä, mutta sitä ei koskaan tullut, eikä kukaan vieraista vaikuttanut huvittuneelta vaan keskustelu alkoi käsitellä volgansieniä ja enkelienergiaa. Luultavasti häivyin jossain välissä polttamaan yhden myrkkykääryleen ja kikattamaan penergisaattorille itsekseni.

Toinen syy, miksi suhtaudun kemikaaliparanoiaan varovasti on oma lämmin suhtautumiseni länsimaiseen lääketieteeseen. Olen ekoudestani huolimatta ns kovien lääkkeiden ystävä ihan jo siksi, että minulla on lapsesta asti ollut päänsärkyjä, joihin eivät auta raitis ilma, kylmähauteet tai etikkaliinat (niitä on kokeiltu). Jotkut ovat sitä mieltä, että kipulääkityksellä hoidetaan ”seurausta vaan ei itse ongelmaa”, mutta kuten kaikki päänsärkyyn vähänkin perehtyneet tietävät, ovat ne yksi monista, melko selittämättömistä kiputiloista. Migreeniin voidaan etsiä syitä, mutta eipä niitä kartoittamalla itse tilaa poisteta. En vieläkään tiedä, mitä mieltä olen Hakaniemen apteekin homeopatia-osastosta (skeptikkomieheni inhoaa sitä sydämestään). Tavallaan minusta on sympaattista, että nk koululääketieteen kainalossa on tilaa vaihtoehdoille. Toisaalta tiedän, että kyse on tasan kapitalismista eikä mistään humaanista eleestä, onhan kyseinen apteekki varsinainen namu- ja krääsäkauppa muutenkin. Ja homeopatia on ymmärtääkseni erityisen arveluttava vaihtoehtolääketieteen haara perustuen potensointiin eli laimentamiseen laimentamisen perään, jolloin jäljelle jää lähinnä vettä . Minulla on eräs ystävä, joka on saanut homeopatiasta paljon apua, mutta hänkin sanoo, että ”tähän on uskottava, että se toimisi”. Minun ei tarvitse uskoa panacodiin, se poistaa jyskyttävät pisteet niskastani vaikka se juotettaisiin minulle sokkona. En muutenkaan pidä vähättelystä, joka liittyy kivun lievittämiseen. Nyttemminhän monet ammattilaiset (kuten hammaslääkärini) ovat sitä mieltä, että kipu jättää aina muistijäljen aivoihin pahentaen seuraavaa kipukertaa. Tämä toimii esimerkiksi synnytyksissä: tuskallinen synnytys lisää riskiä kokea myös seuraava synnytys tuskallisena, vaikka toinen synnytys on yleensä ensimmäistä helpompi. Synnytyksissä käytettävä kivunlievitys ei edelleenkään toimi niin hyvin kuin se voisi toimia, monesti kivuissa kärvistelevät synnyttäjät joutuvat rukoilemaan lievitystä. Mielestäni tuo on sekä julmaa että sisältää kummallisen, uskomushenkisen vivahteen liittyen perisyntiin ja siihen, että ”naisen on kivulla synnytettämän”. Itse aion vaatia kaiken mahdollisen kivunlievityksen, en ole kiinnostunut luomuilusta tai kivun harjalla ratsastamisesta kun on kyse luultavasti elämäni fyysisesti tuskallisimmasta kokemuksesta (haluanhan puudutuksen myös hampaanpaikkaukseen, en näe yhtään järjellistä syytä kärsiä, jos kipua voidaan lievittää). Kukin tietenkin tyylillään, mutta itse en pidä kipulääkkeetöntä synnytystä millään tavoin arvokkaampana tai sankarillisempana kuin lääkittyäkään, marttyyrinkruunu on yleensä painava ja hiertää otsaa eikä herätä laajan yleisön varauksetonta ihailua (tosin tiedän kyllä, että lääkkeettömään synnytyksiin päätyvien naisten motiivit ovat varmaankin muuta kuin marttyyrius, marttyyriutta se olisi lähinnä omalla kohdallani).

Noin yleisesti ottaen olen kuitenkin aika kemikaalikriittinen. Pyrin välttämään tujuja pesuaineita ja viljelyhommissa en millään muotoa halua käyttää myrkkyjä. Pesen hedelmät huolellisesti ja vältän eineksiä ja virvoitusjuomia. En kuitenkaan halua tehdä kemikaalien pelosta elämäni pääsisältöä. Pelkään liikaa ja turhaan muutenkin ja jonkun asian vastustamiselle rakentuva maailmankuva on hiukan turhan haarniskamainen, että sellaiseen haluaisi mennä sisään. Mielummin lähden ajatuksesta, että luojan kiitos, elän 2000-luvun Kalliossa (vastapainona 90-luvun penseälle pikkukaupungille), jossa on vaikka kuinka monta luomu- ja ekokauppaa ja minulla mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten paljon myrkkyjä ainakin ravinnosta tai kosmetiikasta saan.