Riian matka oli hyvä. Tallinnan takamailla oli kilometrien rivi funkis-huviloita ja kuiva kangasmetsä jatkui loputtomiin. Latviassa katot tehdään ihan erilaisiksi, taloissa on jotain pesämäistä, tai oikeastaan sellaista tuntua, että ne olisivat itsekseen putkahtaneet maasta. Tosin tätä itsestäänputkahtamishenkeä on joidenkin talojen kohdalla häivytetty esimerkiksi hyvin heleällä turkoosilla tai violetilla maalilla. Keltainen, loputon rantaviiva herätti vahvaa himoa kuumasta bussista katsoen.
Jugend muistutti suomalaista jugendia. Kiemuroita, torneja, luontoaiheita, heleitä värejä. Taloja kunnostetaan kovaa vauhtia, mutta vielä oli tallella rappiotakin, kuten mystisen selittämättömiä ruosteisia metalliympyröitä talojen seinissä. Ja stukkokoristeista kasvavia taimia. Koristetaiteen museo oli ilman vahtikissaakin hieno, ja siellä sai jalkaan villatohvelit. Oli pakko ottaa pari salakuvaa poikkeuksellisen päheistä ryijyistä. Erityisesti Harmony-niminen teos, jossa tumma metsä liukeni kaukana häämöttävään valoon, oli hiljentävän hieno.
Kanavia ylittävien takorautapitsisten siltojen kaiteissa oli munalukkoja, joihin oli kaiverrettu kaksi nimeä ja päivämäärä. Oletettavasti avain oli tiputettu yhteistuumin sillalta kanavan mutiin. Itselleni uusi romanttinen kihlausele, jonka purkamiseen vaatii pelkän riuskan nykäisyotteen sijaan voimapihdit.
Arsenals-museossa oli sodanjälkeistä latvialaistaidetta. Nähtävästi myös sosialistista realismia on kyetty jossain määrin varioimaan, esillä oli oikeasti hienoja ja omintakeisia maalauksia, ylväspiirteinen insinööri valmistuvan ympyrätalo-tyyppisen kompleksin edessä, työläisten kiipeillessä telineillä sekä pontevasti soutavia kalastajia. Mutta myöskin perinteisempää, osoittelevan propagandista tyyliä, kuten naurukohtauksen aiheuttanut "rauhan ystävät"-niminen maalaus, jossa puna-armeijan upseerit syöttävät äidin ja lapsen kanssa puiston puluja, aurinko paistaa, kaikkia hymyilyttää ja kaikilla on niin kovin mukavaa!
Ayrvedinen Kamala oli aina täynnä, söimme italialaista. Latvialaisessa ruokavaliossa ei nähdäkseni varsinaisesti veggieitä hemmotella. Hotlamme lähellä oli tosin soija-terveyskauppa, josta löytyi uudenlaisia soija...mulkeroita, joita oli sitten pakko ostaa. Kuten myös tonttuteetä. Muut ostokset: Zeppeliinihalleilta minulle 1,30 maksava neuvostovalmisteiselta vaikuttava kesäyökkäri (sinisiä kukkia valkealla pohjalla), oudon paljon hunajaa semivahingossa (hunajanmyyjänainen tunki maistotikkuja, kunnes ilmoitin ottavani kolmea laatua lähinnä välttyäkseni yhtäkkiseltä hunajamyrkytykseltä/sokerihalvaukselta), hunajalikööriä. Ja valkosipulileipiä tietty.
Kukkakojuja oli valtaisat määrät joka paikassa. Muistin taas, kuinka jumaloinkaan vitivalkoisia, juovuttavan tuoksuisia liljoja. Hajuherneiden värivariaatioita oli mielettömästi. Kerjäläisiäkin oli, koirien kanssa. Aikuisena en enää ala itkeä koirakerjäläisten edessä, mutta surulliseksi kyllä tulen ja annan aina rahaa. Kulkukissojen määrä ahdisti ja huoletti, miten ne laihat suikulat pärjäävät? Ja miten niitä voi auttaa? Olemme kyllä puhuneet kerran jos toisenkin, josko pikku (jätti) hesyläisemme hyväksyisi toisenkin hylkykissan ystäväkseen, olisi sekin jotain.
Ostin kissalle uuden ongen. Sen rikkomiseen meni 30 sekuntia, kokonaisvaltaiseen tuhoamiseen puolisen tuntia. Pätkästä ongen naruosaa saa ehkä lahjapaketin koristenauhan tai jotain. Aloin suunnitella "Väkivahva Vonkale"-kissanlelusarjaa varsinaiseen heavy duty-kissakäyttöön.
Eilen tuli korkattua tämän kesän Lenin-puisto-neitsyys. Löysin koko puiston vasta viime kesänä. Se on ihana, vanhanaikaisen hyvinhoidettu, purolla ja istutuksilla varustettu keidas josta löytyy myös kalliopintaa sitä kaipaavalle. Lenin-puistossa kasvaa vähän saarnia muistuttavia, mutta isolehtisempiä puita, joissa on vihreitä, sitruunamaisia hedelmiä ryppäissä. Kukaan seurueesta ei tunnistanut puuta, jos joku lukija tietää mikä on kyseessä, tieto otetaan innolla vastaan :)
Tänään Kaivarissa katsomassa Hiskias Möttöä ja Don Johnson Big Bandia. Loistavia molemmat! Nyt voisi kyllä aloittaa terveen elämän, viiniä on tullut latkittua ja pestopohjaisia systeemeitä syötyä, uhh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!