Minun pitää tehdä huomiseksi LEI. Lei tulee Itsenäisyyspäivän rantajuhliin. Kymmenen vuotta sitten tein Itsenäisyyspäivää varten lähinnä banderolleja tyyliin "loppu riistolle" mutta niin ne ajat muuttuvat. Silloin aikoina, ennen kun Kuokkikset muuttuivat urpoilumellakaksi ja näyttäytyivät enemmänkin unohdetun kansaosan varjojuhlana, siellä ilkesi vielä käydä. Nykyisen parisuhteen myötä itsariksi on tullut uusi perinne, hilpeät sukujuhlat joissa syödään ja juodaan ja kommentoidaan Linnan pukuja. Lapsena minut pakotettiin katsomaan joka itsari Edwin Laineen Tuntematon sotilas. Tästä johtuen suostuin lukemaan ko. kirjan vasta aikuisena, harmi kyllä.
Googletin tuossa hawaijilaisia kukkia ja lei-malleja. Lei tehdään yhteisellä päätöksellä tekokukista, niitä ihania, huumaavantuoksuisia paksulehtisiä gradient-värikukkia ei taida saada suomesta. Siinä yhteydessä tuli mieleeni hassu sana hawaijinkukka, jota on ennen vanhaan käytetty kevytkenkäisestä naisesta/huorasta. Miten ihana sana, ja silti solvaus. Vähän kuten mäkipeura tai jaguaarinainen. Hawaijinkukan yhytin Niskavuoren naisista, siinä Martta-rouva haukkuu ihanaa Ilonaa kyseisellä nimellä, tavallaan kai syystäkin, onhan Ilona lumonnut Martan miehen. Tosin Martan pitäisi olla vihainen ensisijaisesti Aarnelle (joka hurmaavuudestaan huolimatta paljastui myöhemmissä kirjoissa heikoksi, juopottelevaksi mulkeroksi).
Joulupaskartelu on vallannut mieleni. Olen päättänyt varastaa ihan huippuihanan latinonukke-punaveluurisiipienkelin idean. Näin sellaisen eilen Mokossa ja aloin myyjän ärtymykseksi piirtää nuken mallia kalenteriini. Sorke vaan sisustusliike, mutta en aio maksaa kolmeakymppiä lapsityövoimalla tehdystä joulukoristeesta, vaan käytän ilmaistyövoimaa=itseäni.
Tänne sitten kuvia paskartelun tuloksista, kiitos!
VastaaPoistaT: Yks, joka kattoo pukuloiston ihan keskenään, mutta kommentoi varmaan ääneen silti:D eli: http://blog.myspace.com/lauraran
Mun itsenäisyyspäivään on kuulunut jo lapsuuden päivistä vahva perinne katsoa AINA Linnan juhlat ja arvostella kaikki puvut. Vuodesta toiseen vanhojen naisten päällä on kaksiosainen juhla-asu, jonka yläosa koostuu telttamallisesta jakusta, joka on ommeltu kiiltävään, mutta kuitenkin hillityn väriseen kankaaseen. Alaosa on aina musta, samaa telttamallia oleva hame. Varmaankin pönäkät edustusrouvat elävät siinä kuvitelmassa, että tuo malli kivasti hoikentaa. *ilkeää naurua* :D
VastaaPoistaTotta kai suurina silmätikkuina ovat aina uskaltajien ryhmä. Yleensä nämä neidot tulevat selkeästi ryhmästä "taitelijat tai räväkät nuorekkaat kansanedustajat". Joskus heidän valintojaan saa ihastella, joskus alkaa melkein itkettämään. Kohauttaminen kun ei aina aiheuta positiivista reaktiota.
Mielenkiintoista on taas tänäkin vuonna katsoa eukkojen leningit ja naureskella julkkiksille, jotka ovat jo Ylen haastatteluissa pikku tuiskeessa! ;-)
Hauskaa itsenäisyyspäivää Lupiini! Meitsi painuu nyt ruokapuuhiin. Tehdään V:n kanssa supisuomalaista vuohenjuusto-kirsikkatomaatti-pesto-kana-pastaa! Hih! :)
p.s. Word vert.= rahdx=rahaks! Sopii teemaan, kun ökyt juhlii Linnassa!
laura, laitan paskartelun tuloksesta kuvan jos siitä tulee jotenkin siedettävä :) tapani on joskus aloittaa into piukassa uutta paskartelu/kässäproggista, ja heittää tökerrys kuvainnollisesti seinään kun tulos ei vastaa visiota. näin kävi viime talven säärystimelle joka levisi oudosti piponkokoiseksi, kultaverkolle joka karhisti kaulaa sekä nilkkaketjulle, jonka naru loppui juuri täsmälleen ennen kuin piti :)
VastaaPoistapurrrina, tänä vuonna ei ollut mitään jänskiä vetimiä linnassa! minna sirnöllä taisi olla joku vappukulkueenpunainen härveli, mutta aika tummanpuhuvaa muuten näytti ollevan. krissen puvusta pidin. jollain kokoomusnaisella oli keittiön verho päällään, mutta pientä sekin oli aikaisempien vuosien kilpi-, hörselö- ja lakanaratkaisujen rinnalla. halosen puvusta tykkäsin, se oli vähän sellainen lumikin äitipuoli/noita-puku, joka sopii punatukkaiselle ja leukavalle pressallemme suorastan itseironisen hyvin.
hyvää itsaria purrrpurrr näin postyymisti :)