Eilen meni taas yksi uimahallineitsyys ja tutustuin Espoonlahden uimahalliin. Noita 50 metrin halleja ei ole montaa, jos sitä pitää kriteerinä. En tosin enää pidä, nykyään uin tuskin lainkaan, vesijuoksu on korvannut sen. Kun olin aikani juossut ja suunnitellut hääkutsua (en osaa päättää pierre&gilles-tyylin ja lissitzky-tyylin välillä, enkä aio taatusti tehdä tästä mitään häävatkausblogia, sellaiset ovat vielä tylsempiä kuin vauvablogit) alettiin valoja sammutella ja erivärisiä kynttilöitä asetella altaan reunalle. Kaiuttimista alkoi soida musiikkia (panhuilu-versioita Beatles-hiteistä tosin, mutta musiikkia kuitenkin) ja altaan valot syttyivät. Tunnelma oli ihanan sumeanvalopilkullinen ja lämmin. Oman lisänsä kaiken pehmeyteen antoi tietysti se, että olen altaassa, ilman silmä/piilolaseja aikamoinen myyrä. Ostin toissa kesänä voimakkuudelliset uimalasit, mutta tyypilliseen, lepsuun entahdovaivata-tapaani otin liian heikot lasit, koska sopivanvahvuisten löytäminen olisi aiheuttanut kaikkea säätöä, kuten eriparisia linssejä.
Kumma juttu muuten, miten vesijuoksevat ihmiset toteuttavat harrastettaan altaassa. Olen jokseenkin vakuuttunut siitä, että muutamat vesijuoksusta innostuneet ovat nielleet vähän turhankin liukkaasti informaation, jonka mukaan vesijuoksu on tyyliin kahdeksan kertaa tehokkaampaa kuin uinti, ja lusmuroivat sen varjolla altaassa etanan vauhtia. Olen viimeinen ihminen piiskaamaan muita mihinkään kilpasuorituksiin, mutta on jotenkin kummallista että minä, joka en todellakaan ole mikään Sporty Spice, joudun jatkuvasti ohittelemaan muita vesijuoksijoita, lukuunottaen jopa itseäni nuorempia, timmilihaksisia miehiä. Vedessä vetkuaminen on tiettykin kivaa, mutta itse käyn altaassa kuitenkin ensisijaisesti hyötymistarkoituksessa. Luonnonvedet ovat lillumista ja käsilläseisontaa varten.
Päätin alkaa kutoa taas kaulahuivia. Kolmiulotteisten juttujen tuottaminen puikoilla ei jotenkin selkeästikään ole heiniäni, tulee soiroa ja möykkyä ja lertsahtavaa lörppöä, mutta ei mitään fiksua. Piponkin tein suorakaiteesta ompelemalla reunat yhteen, kun pyöreä muoto ei onnistunut. Kaulahuiveja löytyy entuudestaan arviolta kymmenen, plus tuo juuri valmistunut turkoosi hörsö sekä tuleva joululahjahörsö että juuri huuto.netistä tilattu vihreä kukkahuivi. Jep, fiksaationsa kullakin.
Kuoron joulukonsertti meni hyvin. Kuorossa laulaminen on tiimityöskentelyä parhaimmillaan, siinä aidosti yltää ryhmässä parempaan suoritukseen, kuin mihin yksin olisi mahdollista (hitto, pitää muistaa sanoa tuo oivallus työhaastatteluissa). On myös avartavaa huomata, kuinka paljon äänenavaus mielikuvaharjoituksineen vaikuttaa omaan ääneen. Olen aina suhtautunut vähintäänkin skeptisesti about kaikkeen mielikuvaharjoitteluun, kohdallani ne "kuvittele kaunis kukkapelto"-rentoutusharjoitukset ovat aina menneet ihan harakoille, olen pyörinyt levottomana ja vatkannut omia asioitani. Mutta äänenmuodostajamme sinnikkyyden ja innokkuuden ansiosta (te laulatte samoilla lihaksilla kuin synnytätte ja rakastelette, muistakaa!) ainakin melkein tunnen, kun ääneni soi nivusissa. Tai no, okei, vatsassa. Mutta kuitenkin, oikein ja puhtaasti ja avonaisesti. Ylitin myös itseni ompelijana ja sain tehtyä esiintymisasun kimaltelevaan paita-osaan muotolaskokset. Mikään ei ole kauheamman näköistä kuin suoraan rinnan korkeimmalta kohdalta telttana alas jatkuva glitterkauhtana. Tai nyt kun mietin, keksin kyllä montakin kauheamman näköistä asiaa, esimerkiksi Espoon keskuksen ja kissanoksennustahran nojatuolissa.
Hei Lupiini, en ole varmaan täällä ikinä kommentoinut, vaikka tätä tilaankin. Nyt ryysäsin tänne suoraan Minhilästä, nauran edelleen Peppi-pihveille.
VastaaPoistaOlen hirmu kade, kun te Suomessa voitte mennä ihaniin uimahalleihin ja kirjastoihin. Täällä tuollaiset palvelut ovat ihan surkeita ja maksavat maltaita. Jengi ei tajua uimahalleissa, että sitä rataa uidaan eestaas, vaan uivat sikinsokin ristiin rastiin. Kamalaa. Ja sekasauna! yöks.
Beatles panhuiluversio kuullostaa pahalta.
Ooh, ensimmäistä kertaa ikinä kuulin, että vesijuoksemisessa mennään altaassa eteenpäin, luulin tähän mennessä aina, että siinä ei edetä yhtään :O.
VastaaPoistahaha, itse luulin aluksi, että vesijuostessa kävellään jalat pohjassa ja harmittelin kun vaan murto-osa altaan pituudesta oli juoksukelpoista aluetta.
VastaaPoistakata, joo, sitä aina kyllä väliin kiittelee asumistaan hyvinvointivaltiossa. kahdella eurolla pääsee turkkilaisiin saunoihin ja porealtaisiin ja solariumeihin, ja kirjoja saa ilmaiseksi käyttöönsä (paitsi jos unohtaa palauttaa ne ajoissa, kuten allekirjoittaneelle silloin tällöin käy). noita asioita tulee ajateltua itsestäänselvyyksinä, mutta eivätpä ne sitä tosiaan ole..
On pitänyt tässä mennä vesijuoksemaan itsekin. Näyttää suht tylsältä, mutta sitäkin tehokkaammalta. :) Joku väitii mulle, että se kuluttaa hurjat 700-800 kcal/h. Tuota en itse lähtisi allekirjoittamaan, koska se vaatisi oikeasti TOSI RANKKAA ponnistelua. Mutta kuluttaa plajon kumminkin ja se se on tärkeää, kun ajattelee ensi kevään BK-koitoksia taas. (BK=bikinikunto).
VastaaPoistaMä oon suosiolla luovuttanut BK-sektorilta, ja tyydyn KUP-kuntoon (KokoUimaPuku). Ei kyl oikeen kuulosta siltä, että se vesijuoksu tosiaan ihan niin kauheesti kaloordzeja kuluttaisi. Mut sporttia eniveis.
VastaaPoistaVesijuoksussa on kieltämättä se tylsyys-aspekti. Joskus on kivaa mietiskellä omia asioitaan, joskus taas kello tuntuu matavan. Kaverin kanssa on kiva vesijuosta, mutta siinä on se riski että a) keskittyy hölinään ja tähtikuonokontiaisen leikkimiseen tai b) suututtaa kanssajuoksijat rinnakkaisuudella.
Word verificationilla on slaavilais-latinalainen naisennimipäivä, vai miltä kuulostaa SMENITA?!