Joki tietää

Joinain päivinä ruokalan aidot kukat liikuttavat. Sitä saattaa myös kauempaa nähdä, että jollain miehellä on koirankuva paidassa ja lähempää huomaakin että kuva on oikea, pieni ja hento untuvapentu. Joinain päivinä on varautunut lämpöön ja sitten jäätävä tuuli lyö kulman takaa suun täyteen roskia. Saa isoja värikalvoja, joissa on itse tehtyjä kuvia eikä tiedä, mitä niillä tekisi mutta on iloinen tietäessään että moni näkee ne jossain.

Joinain päivinä sitä siivoaa sähköpostiaan ja löytää kyttyrävertauksen muistamatta sen alkulähdettä mutta tajuten heti, mitä sillä tarkoitetaan. Saattaa myös yllättyä siitä, että muistoissa aina tasaisena virrannut onkin ollut kuohuvaa. Ja tajuaa, kuinka universaaleja ja usein aiheettomia hylkäämisen ja syrjäyttämisen pelot ovat, mutta ei silti osaa ottaa siitä opiksi. Toisaalta sitä helpottuu tajutessaan, että tulevaisuudessa nyt kaihertava ele ei luultavasti sitä tee.

Joinain päivinä sitä kuuntelee Space Oddityn monta kertaa, koska kuvittelee tajuavansa, mistä siinä puhutaan. Silloin saattaa myös toistuvasti tähyillä ulos odottaen auringonpilkahdusta näkemästään lievästi pettyen mutta ollen silti toiveikas. Ja listaa lauluja joita haluaisi laulaa keskellä kesää.