Töissä on edelleen aika mielipuolista, flunssaviikatemies kulkee huoneesta toiseen ja hipoo jo omaakin kurkkua. Tavallaan tervehtisin kipeyttä ilolla, saisin luvan kanssa hiljentyä hetkeksi, mutta nyt on oikeasti tilanne, jolloin ei parane sairastua. Yritän kuitenkin tehdä asioita pois alta uumoillen kipeytymisen väistämättömyyttä, mutta kuten tunnettua, työ ei lopu tekemällä. Yritän kuitenkin muistaa, että työ on vain työtä ja olla rispektaamatta mitään sairaana työskentelyä tai kahdentoista tunnin työpäiviä. Suhtautumisessa työaikoihin näkee kyllä sukupolvien eron; aina kun päivittelen äidilleni työn määrää, hän sanoo saman: "ole tyytyväinen, että sinulla on töitä". Niin olenkin, tietenkin, enemmän kuin tyytyväinen, mutta en kuitenkaan aio uhrata vapaa-aikaani tai terveyttäni sille. Firmassamme, joka on firma-kontekstissa selkeästi hyvisfirma, maksetaan ylityöt vapaana. Mielestäni ratkaisu on loistava, aika on korvaamatonta, raha ei määritelmällisestikään ole. Äidistä ratkaisu on huono, joten provosoidakseni ylistän menettelyä joskus ihan kiusallani, tukiakseni äidin ikiaikaista mielikuvaa minusta laiskana työnvieroksujana. Mitä olenkin, mutta en selvästikään sen enempää kuin (äitiä lukuunottamatta) ihmiset keskimäärin.
Mutta oih, kestän rankan arjen ja karhean kurkun muistelemalla viime viikonloppua, huimia kabaree-bileitämme! Koska isännöitsijän mukaan talossamme saa hipata vain kerran (rohkenen epäillä) päätimme yhdistää tuparit ja 30-vuotispäiväni, ja niistä tulikin aika ylittämättömän hauskat. Vieraita oli tupa täynnä, vanhoja ja uusia ystäviä, mitä mielikuvituksellisimpiin kostuumeihin sonnustautuneina. Kissa oli kaikista höyhenpuuhkista aivan liekeissä ja taisi aiheuttaa muutaman verinaarmunkin. Juhlissa esiintyi jo perinteeksi muodostunut Aino ja Aina Akti-tyttöduo. Lumis oli sanoittanut muutamia lauluja uudelleen, kuten Minä soitan harmonikkaa tilanteeseen sopivilla Nuoriso on hanurista -lyrixeillä. Toki vanhoja pornolauluhittejäkin vedettiin, kertosäe "siellä juotiin, siellä nussittiin" on luupannut päässäni enemmän ja vähemmän aktiivisesti polttareistani asti, nyt taas aktiivisemmin. Yksi syy, miksi rakastan teemabileitä ja naamiaisia on roolipukujen vaikutus niiden kantajaan. Kabareehörhelöissä on mahdotonta jännittää, kuten varmaan myös nunnapuvussa olisi (eräs kaverini pukeutui aikoinaan viimeisillään raskaana nunnaksi naamiaisiin, kontrasti oli kerrassaan hulvaton). Varhain aamulla, Nassun ja L:n siskon kanssa heittelimme vielä lapsuuden toppaleluani, kunnes se tippui ainoaan yli jääneeseen ruokaan, hieman liian tuliseksi maustettuun kurpitsakeittoon (joka kyllä toppakissauitosta huolimatta nautittiin seuraavan päivän krapulanälkään).
Seuraavana aamuna olo ei ollutkaan enää niin hehkeä, tosin olin onnistunut nukkumaan kauneuspilkuton poski tyynyä vasten ja heräsin toispuoleisesti lähes koskemattoman näköisenä. Lattia (ja rappu) tulvehti eri värisiä höyheniä eikä puhtaita laseja ollut missään. Vietin suuren osan päivää makaamalla lattialla ja kikattelemalla dagen efter-hysteriassa edelliselle illalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!