Siis vasen yks kaks

Olen väliaikaisessa asumuserossa miehestäni ja Kalliosta eli koiranhoitajana vanhempieni kotona Punavuoressa. Vaikka olemme L:n kanssa pitäneet yhtä jo ainakin viisi vuotta ja asuneet avoliitossakin kohta kolme, ja vaikka olemme molemmat sekä yksin viihtyvää että omaa tilaa kaipaavaa sorttia, tuntuu viikon ero silti vähän hailakalta. Vaikkakin L tulee tänne huomenna verestämään punavuorelaistuntojaan koko päiväksi ja yöksi, aiomme mennä kävelemään alueille jonne emme ikinä voisi muuttaa ilman lottovoittoa (emme lottoa) tai rikasta sukulaista (löytyy, mutta niillä on omiakin jälkeläisiä aivan tolkuttomasti). Vanhempien koira on herkkä ja arka pienokainen, kissamme iso ja vahva pahakas, koiralaisen muutto viikoksi kotiimme ei ole mahdollinen yhtälö, etenkin kun olemme päivät poissa. Pieni musta koira on tottunut kahteen eläkeläiseen, se ei kestäisi edes työpäivää ilman ihmisseuraa, onneksi lähellä työskentelevä Nassu on lupautunut lenkittämään ja hellimään pikkumustaa kun itse suoritan päivittäistä velvollisuuttani toisella puolen kaupunkia.

Äsken hississä, yöpissalenkillä, katselin kasvojani peilistä ja havaitsin äidin jo kauan sitten merkille paneman seikan; oikea silmäni on kauniimpi kuin vasen. On vasenkin kaunis (rehvan rehvan, silmäleuhkija iskee), mutta oikean yläluomen kaaressa on tiettyä hienostuneisuutta jota vasemmassa ei ole. Huomio oli hassu, koska miellän itseni niin vasemmanpuoleiseksi kuin olla ja voi. En muista (enkä jaksa tarkistaa) olenko ikinä kirjoittanut täällä olevani vasenkätinen. Sitä kuitenkin olen, sen lisäksi olen vasenjalkainen, vasen rintani on isompi kuin oikea, päätäni särkee yleensä vasemmalta puolelta (tämän toispuoleisen säryn takia olen aikoinaan läpikäynyt magneettikuvaukset ja neurologit, mitään ei löytynyt paitsi kallonluun hyperostosis frontalis joka ei kai liity mihinkään eikä ole vaarallinen, tarkoittaa käytännössä sitä, että olen kovakalloinen, what a surprise!) ja sitäpaitsi määrittelen itseni poliittisessa mielessä vasemmistolaiseksi.

Hesarissa oli tällä viikolla tylsähkö juttu vasenkätisyydestä. Toimittaja oli aivan epäilemättä itse vasenkätinen ja tyypilliseen vasuritapaan korosti sitä hämmästyttävää seikkaa, että niin moni taiteilija sattuu ja on sattunut luomaan nerontuotteensa juuri vasemmalla kädellä. Olen toki itsekin ajatellut vähän samaa, musiikkiluokalla meitä vasenkätisiä oli enemmän kuin se normaali kymmenen prosenttia, työskennellessäni taiteilijajärjestössä kolme neljästä lähimmästä työkaveristani oli vasenkätisiä. Pidän tätä kuitenkin sattumana. Taiteellisuus-läppä selitetään sillä, että vasenkätiset käyttävät oikeaa aivopuoliskoa enemmän, kun taas oikeakätiset vasenta. Testasin tätä teoriaa näyttämällä vasenkätiselle vävylleni taannoin blogeissakin pyörinyttä tanssivaa tyttöä. Oma tyttöni pyörii aivan itsestäänselvästi myötäpäivään, mutta vävyn vastapäivään.

Vaikka itse kirjoitankin itsestäänselvästi vasemmalla kädellä, käytän hiirtä oikealla. Koska teen hiiren avulla varsin vaativiakin juttuja, etenkin kuvituksia joissa vaaditaan hienomotoriikkaa, olen kai jossain määrin molempikätinen. Multikätisyys on vasenkätisten parissa yleistä, maailma on kuitenkin suunniteltu oikeakätisille ja jotkut käytännön toimet luontuvat helpommin oikealla. Veitsellä en kuitenkaan voisi kuvitellakaan leikkaavani oikealla kädellä, siitä seuraisi verenvuodatusta ja epämääräisiä siivuja. L:n isoäiti pakotettiin aikoinaan oikeakätiseksi, en ole koskaan tavannut häntä joten en ole voinut kysyä, miten se vaikutti. Luultavasti sitä on ainakin kärsinyt hirvittävän huonosta käsialastaan ja tuntenut jatkuvaa vierautta koukertaessaan väärällä kädellä kaunoa. Itse olen ollut aina surkea käsitöissä juuri vääräkätisyyteni vuoksi, vasta aikuisena ymmärsin täysin, että suherteluni johtui juuri siitä. Olin kässäryhmän ainoa vasenkätinen, opettaja näytti minulle pylvässilmukat ja oikeat ja nurjat aina viimeiseksi, itsekin kömpelösti ja hakien. Palmikkoneulepannan sain jättää luvalla kesken, siitä ei vaan tullut mitään, eikä opettajakaan oikein osannut asiaa selvittää. Yläasteella sain tuherrettua kasaan elämäni ainoat tumput, joista käytettiin luonnehdintaa "liikuttavat". Onneksi skoorasin kuviksessa, muuten olisin varmaan tuntenut huonommuutta.

Vasenkätisyys on vähemmistö johon kuuluu mielellään, vähän kuten suomenruotsalaisuus. Kukaan ei näinä päivänä taatusti väitä saatanan kätyriksi vain siksi, että käyttää sitä harvinaisempaa kättä, ja bonuksena sekä oppii pakosti enemmän tai vähemmän multikätiseksi että kykenee helpommin peilikirjoitukseen (k.o. taito on hyödyllisyydesään varsin kyseenalainen mutta tavallaan makea, lapsena kirjoitin alun alkaen, luonnostaan kaiken peilikirjoituksena kunnes omaksuin yleisen normin). Haittapuolena voi nähdä ehkä sen, että kätellessä joutuu aina erikseen muistuttamaan itseään oikean käden ojentamisesta, ja että "oikea ja vasen" ovat ilmansuuntina jokseenkin hämäriä, itse jouduin piirustamaan inssiajossa vasempaan käteeni pienenpienen v-kirjaimen, etten sössisi hommaa niin alkeellisen jutun takia (reputin ensimmäisessä ajossa tosin, ihme kyllä ihan muista syistä), tosin en ole varma liittyykö tämä vasenkätisyyteen vai yleiseen hööhyyteen.