Lapsuusm****

Minullahan on aina tapana pitää jonkinlainen meemejä (ja sitä, kuinka koko sanaa käytetään vaivautumatta ottamaan selvää, mitä se itse asiassa tarkoittaa, uikun uikun) disauttava esipuhe aina, kun olen itse ryhtymässä meemintäyttöön. Hyvitän oman meemeilyni samalla tavoin, kuten berliininmunkin kaloripitoisuudesta menoava nainen tekee herkustaan kalorittoman, manaamalla sen etukäteen, muodostamalla itse tietoisen poikkeustapauksen. Sama logiikka muuten toimii lentokoneissa; jos pelkään tarpeeksi, että lentokone tippuu, se ei tipu, pelkoni pitää sen ilmassa. Joka tapauksessa, löysin Minhiltä hauskan lapsuusmeemin.

- Tässä on lueteltu 20(??) sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.

1. Kampa
Kun olin lapsi, vanhempani matkustivat usein kahdestaan (loistava idea, jos minulta kysytään, leikki-ikäinen ja kaupunkilomat ovat varmaankin periaatteessa ihan toimiva yhdistelmä, mutta käytännössä varmaan pitkälti jotain lelutavarataloa ja nauravia nakkeja joka lounaalla) ulkomaille ja minä olin viikon hoitotädillä. En ikinä pitänyt hoitotädistä, eikä hoitotäti minusta, mutta noin lapsenhoidollisesti viikot sujuivat kai ihan mukavasti. Kerran olimme hoitotädin perheen kanssa myyjäisissä puolilahossa puutalossa, jonka nimi oli Solhemmet. Myyjäisissä oli joka arpa voittaa-arpoja, joita sain ostaa kaksi. Voitin partakoneenterän ja jättikamman. Terällä sain viillettyä naamaani parikin haavaa, eikä kammalla voinut oikeasti kammata, mutta pidin voitoistani joka tapauksessa. Punainen jättikampa myytiin myöhemmin vissiin kirpputorilla.

2. Lintu
Kerran äiti herätti minut sanoen, että pihalla on haukka. Tämä tapahtui hiljattain aprillipäivän jälkeen, joten olin hyvin epäilevä (minua oli älytetty jollain hyvin samantyyppisellä jekulla). Haukka siellä kuitenkin oli, istui kaikessa rauhassa aidalla, isona ja harmaana. Kyseessä oli kanahaukka. Katselimme haukkaa kunnes se lensi tiehensä ja kerroimme juttua pitkään. Siellä, missä synnyin, ei tapahtunut hirveän paljoa, haukka tai metsästä löytynyt kondomi oli varsinainen merkkitapaus.

3. Meri
Vanhempani vuokrasivat usein työpaikkansa venekerholta soutuveneen, jolla soudimme läheiseen saareen jossain Pellingissä päin. Saari oli ilmielävä Muumien kesäretkisaari, vietin koko päivän vedessä rypistymällä hiljalleen. Kesäretkisaaren vieressä oli lintuluoto, jolle ei saanut mennä hätyyttämään lintuja. Mantereella näkyi äkkijyrkkä kallio, johon oli maalattu jotain partiolaisten tekstejä. Saarella kasvoi ruohosipulia, maksaruohoa ja punamarjaisia kasveja, sekä jotain ihan erityistä, rannoilla viihtyvää virnaa.

4. Kitara
Riparilla kaikki isoset soittivat Landolaa silloin kun eivät juosseet pelkkä sukka alastomuutensa verhona pitkin pientareita. Nuorisomusikaalissa, jossa näyttelin, oli kitarapojan hahmo, jonka ympärillä tytöt kieppuivat. Ällösin sitä fanitustouhua sydämeni pohjasta, se, että osasi vähän soittaa November Rainia ei todellakaan saanut minua lankeamaan. Toinen juttu olikin olla pianisti tai saksofonisti, peruskouluaikaiset lääpästykseni olivat kaikki musiikillisesti lahjakkaita, mutta joukkoon ei mahtunut yhtään kitaristia.

5. Kello
Sain ensimmäisen rannekelloni kun menin kouluun. Minusta on kuva, jossa makaan syntymäpäivänä sängyssäni hymyillen koko hampaanvaihtoprosessia läpikäyvällä suullani, tukka valkoisena siirottaen, roikotan kädessä punaista rannekelloa. Vieressäni on tummanvihreä luonnonsuojeluliiton reppu, liikuttavan iso, kuten ekaluokkalaisilla aina. En muista kauanko käytin kelloa, myöhemmin sain Swiss(?)-trendikellon ja sen jälkeen mustan hologrammiperhoskellon.

6. Oksentaminen
Kuten olen kirjoittanut, olin hyvin pidättyväinen ja salaileva, mitä fyysisiin kipuihin tuli. Sinäkään kesäpäivänä en valittanut, vaikka minua heikotti ihan kauheasti, ja halusin kotileikissäkin esittää ”nukkuvaa isää”. Lopulta oksensin hernekeittolautaselle ja muut hoitolapset kirkuivat kauhusta ja mahdollisesti myötätunto-oksensivat myös. Sitten itkeä vollotin haluavani äidin, äiti tuli töistä ja toi punaista jaffaa.

7. Mummo
Molemmat mummoni asuivat sattumalta samassa kaupungissa, toinen tosin lähes maaseudulla. Toinen oli rikas, toinen köyhä. Rikas mummo asui isossa keltaisessa maatalossa, jossa oli, ja on edelleen, maailman hienoin sali. Salissa on kuvioitu lattia, paljon pelakuita pitsiverhoikkunoilla, Jugend-tyylinen sohvakalusto, posliinikoiria ja ryijyjä. Köyhä mummo taas asui kaupungin vuokrakerrostalokaksiossa, siellä oli matala sohvapöytä, jonka lokerossa oli aina pähkinä-rusinasekoitusta sisältävä kristalliastia.
Maatalomummolassa oli mieletön kirjasto ja vietinkin suurimman osan aikaani lukemalla tyttökirjoja ja Stephen Kingiä, jälkimmäisen takia pelkäsin nukkua punaisessa sivurakennuksessa, jonka ikkunasta näkyi vanha kiviaita. Sivurakennuksen ullakolla oli kesähuone jota pelkäsin ihan erityisesti, olin melko varma siitä, että sinne oli joskus teljetty hullu nainen.

8. Kirja
Yksin viihtyvänä lapsena luin paljon, kaikki klassikot, Tiinat, Viisikot, Salaisuudet, Pikku Naiset. Pidin Tiinoja ja Viisikoita jo lapsena aika paskoina, luin niitä jotenkin puolisalailevasti nolostellen. Myös Lotta-kirjat kuuluivat ”pöljä mutta viihdyttävä”-kategoriaan. Runotyttöihin rakastuin todella, samoin Maria Gripen Varjo-sarjaan. Varjossa oli punatukkainen, mykkä taiteilijatyttö, kilokaupalla valkoisia ruusuja, filosofiaa ja nappikenkiä. Olin ihan myyty, tuohon aikaan kirjojen kanssa tapahtui usein jonkinlainen immersio, useammin kuin aikuisena. Pidin myös eläinaiheisista kirjoista, hevoskirjoista (joista suurin osa oli kirjallisesti ihan täyhkää) ja erikoisesti Sesse Koiviston Eläintarha olohuoneessamme-kirjasta.

9. Pipo
Pipon käyttäminen 80-luvulla oli noloista nolointa, mutta opettajat ja äiti pakottivat sellaista kuitenkin käyttämään. Kun aloitin koulun, minulla oli valkoinen, tekoturkiksinen häntähattu, pehmeä ja lämmin. Kun jättitupsupipot tulivat muotiin, oli minullakin sellainen.


10. Matematiikka
Olin matikassa pääosin aivan onneton räpelö, mikä oli vaikea paikka insinööri-isälleni. Hän opetti minulle kärsivällisesti koko kurssin aina ennen kokeita, mutta useimmiten en skorettanut kovinkaan kummoisesti. Joitain ihmisiä matematiikan kauneus viehättää, minua ei. En pysty hyväksymään yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, ja mikä vielä ahdistavampaa, yhtä ainoaa oikeaa tietä ratkaisuun.

11. Metsä
Pikkukaupungissa oli paljon metsää. Tonttimme vieressä oli pieni metsä, korttelin päässä iso. Isoon metsään ei saanut mennä syvälle, koska siellä majaili spurguja ja huonoja naisia. Menimme sinne luonnollisesti aina kun silmä vältti, löysimme pornolehtiä ja kerran ihanan, vaaleanpunaisen, sydänkuvioisen lyijykynän. Metsän toisella puolella oli asuntola-alue, joka oli alun alkaen rakennettu rakennustyöläisille, mutta jonne oli majoittunut kaikkia yhteiskunnan syrjällä eläviä; romaneja, alkkiksia, mielenterveyspotilaita ja muuten vaan vähävaraisia. Turha varmaan sanoakaan, että tuo Chigagoksi kutsuttu alue veti puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.

12. Ukkonen
Luultavasti pelkäsin ukkosta suunnilleen yhtä paljon kuin kaikki muutkin lapset, koska minulla ei ole siitä mitään erityisiä muistoja. Kerran hoitotädillä seurasimme mielenkiinnolla lämpömittarin laskua 30 celsiuksesta viiteentoista ja takaisin hellelukemiin, kun kuuman elokuun päivän keskeytti ukkoskuuro.

13. Hiukset
Minulla oli lapsena valkeat, hennot höytyvähiukset. Ne menivät takkuun helposti, ja isä selvitti ne joka sunnuntai-ilta. Homma lankesi isälle aivan epäilemättä siksi, että äiti olisi turhautuneena kalauttanut minut harjalla tainnoksiin, niin paljon menosin ja mylvin, kun arkaa päänahkaani revittiin. 11-vuotiaana olin ensimmäisen permikseni ja näytin aivan ruokkoamattomalta lampaalta. Onneksi permis vähitellen laantui ja siinä samalla kertaa, ehkäpä liittyen murrosiän hormonimyrskyihin, tukkani laatu muuttui hennosta karkeaksi ja vahvaksi. Piakkoin värjäsin sen punaiseksi, ja suunnilleen samanlainen se on vieläkin (paitsi että minulla ei ollut varhaisteininä ikinä otsista, koska se ei kuulunut viktoriaaniseen tyyliin).

14. Veli
Minulla ei ole veljeä, enkä ole ikinä osannut sellaista kaivatkaan. En itse asiassa ole muutenkaan halunnut sisaria, ja aina vähän ärsyyntynyt ”jokainen ainoa lapsi toivoo sisarusta”-puheesta. Jos nyt tarkemmin ajattelee, ärsyynnyn kaikesta, joka alkaa sanalla ”jokainen” ja viittaa sitten jonkinlaiseen universaaliksi luultuun totuuteen, kuten ”jokainen haluaa parisuhteen”. Näin aikuisena olisi tavallaan mukavaa jos olisi ollut vähän isompi perhe, mutta on se mennyt näinkin. Sisaruksia-in-law minulla on itse asiassa kaksi, joista molemmista pidän kovasti.

15. Ikkuna
Asuin koko lapsuuteni samassa talossa, 70-luvulla rakennetussa, tummanruskeassa omakotitalossa. Talo ei itsessään ollut hullumpi, siinä oli halonhakkaajan mökki-tyyppistä maanläheistä viehätystä, harjakatto ja tummanruskea puupinta. 70-luku näkyi lähinnä ikkunanpuitteissa, jotka olivat oranssit. Ne maalattiin jossain vaiheessa, luojan kiitos, valkoisiksi, mutta sisäpuolelta ne säilyivät alkuperäisessä värissään. Myös tuuletusikkuna oli oranssi ja sopi aivan sietämättömän huonosti vaaleanpunaisiin hörsöverhoihini ja rusetti-ruusu-tyyliini. Ja aivan yhtä huonosti seuraavaan aaltoon, pistaasinvihreisiin seiniin ja new age-henkisiin liukuväriharsoverhoihin.

16. Kalenteri
Aloin käyttää kalenteria yläasteen alussa, tosin en ikinä merkannut sinne mitään tapahtumia vaan sitä käytettiin yleisenä kirjeenvaihto- ja rakkaudentunnustusvihkona. Tapanamme oli myös keksiä kuvitteellisia juhlapäiviä ja tapahtumia sekä merkitä niitä kalenteriin, tyyliin ”Suomalaisen nussimisperinteen päivä” ja ”Strippikoulun joulujuhlan kenraaliharjotus” . Noiden Ajasto-kalentereiden nimi oli muistaakseni Startti tai Spurtti.

17. Puuro
Halusin vielä kouluikäisenä istua äidin sylissä syömässä puuroa aamuisin. Äiti yritti meikata, lukea lehteä ja juoda kahvia samaan aikaan, ja jossain vaiheessa perinne loppui aivan epäilemättä sen turhauttavuuteen. Koen oikeastaan edelleen syöneeni koko elämäni puurokiintiön täyteen lapsena, pidän puurosta ainoastaan, jos siinä on maitoa, voita, sokeria, kanelia ja muuta epäterveellistä täyhkää, joten en ikinä syö sitä. En muutenkaan tajua mitään makeiden tai makeahkojen lämminruokien päälle, peruskoulussa puuropäivä sai minut yhtä takuuvarmasti vihaiseksi kuin pinaatti- tai verilettupäivä. Olin ruoan suhteen varsinainen konservatiivi, siinä piti olla perunaa, kastiketta ja salaattia, että se olisi oikeaa.

18. Nenäliina
Joskus flunssa-aallon jyllätessä vanhakantainen matikanopettaja-rehtorimme alkoi moittia oppilaita koulun käsipaperin haaskaamisesta vedoten siihen, että hänen lapsuudessaan piti aina olla nenäliina mukana. Rehtorin valitus oli jotenkin falskia, tiesin kyllä jo silloin, että siisti, silitetty ja puhdas nenäliina oli koulussa mukana tasan nenäliinatarkastuksia varten, eikä siihen ollut tarkoituskaan niistää. Noin muuten olen lapsesta asti suosinut kangasnenäliinoja, minulla on ohut ja arka iho joka sierettyy helposti.

19. Kynsilakka
Äidillä oli aina punaista kynsilakkaa, itse innostuin yläasteella shokkivärilakoista, joita tuli tuolloin Seppälään. Minulla oli kimallelakkaa ja violettia lakkaa. Kun olin ulkonäkökeskeisimmilläni, kasvatin pitkät kynnet, mutta orastavan syömishäiriön takia kärsin myös kalsiumin puutteestä, joten kynteni katkeilivat jatkuvasti. Hankin kalliin kynsienkorjaussetin ja fiksailin repeileviä kynsiäni epätoivon vimmalla, sivellen niihin yhä uusia lakkakerroksia. Kun nyt mietin, että tätä tekevät jotkut aikuisetkin naiset, en voi muuta kuin tuntea syvää sääliä: kynsien kanssa pulaaminen oli ihan perseestä, aikaavievää, kallista ja stressaavaa, jatkuvaa oman epätäydellisyyden kohtaamista. Luultavasti noista kynsimuistoista johtuen leimaan aika kepeästi rakennekynsinaiset hattara-aivoiksi. Eri asia tietysti, jos sattuu omistamaan luonnostaan vahvat kynnet. Pitkähköt, siististi lakatut kynnet ovat tosi upean näköiset, äidilläni on sellaiset, mutta en jaksa itse kauheasti ahdistua lyhyistä ja vain värittömällä lakalla laitetuista kynsistäni, kädet ovat tärkein työkaluni enkä halua välttää mitään hommaa vain siksi, että lakka saattaisi lohjeta tai kynsi murtua.

20.Taulu
Kotonani on aina ollut paljon tauluja, erityisesti äiti on kiinnostunut kuvataiteista. Pikkukaupunki oli tylsyydestään huolimatta kulturelli ja meille ostettiin kohtuuhintaista taidetta aina joskus. Lapsena pidin kaikkein eniten pienenpienestä, hahtuvaa esittävästä taulusta, joka oli ostettu Ponte Vecchiolta. Toinen suosikkitauluni oli Marjatta Hanhijoen grafiikka, siinä nainen istuu tuvan lattialla huivi päässä, pöydällä on koivunoksia, ikkunasta näkyy kevättalvinen maalaismaisema.

21.Auto
Kun olin ihan pieni, meillä oli kirkkaanvihreä tipparellu. Rellun muistan melko hatarasti, mutta sitä seuranneen Talbot Horizonin jo paremmin. Horizon oli valkoinen ja piti aivan omanlaistaan ääntä. Kerran se sammui jyrkässä ylämäessä, jokirannan lähellä. Pelkäsin kamalasti, että vierimme jokeen, ja niin taisi pelätä äitikin.

22. Koira
Olin kymmenen, kun pitkällinen viivytystaisteluni tuotti vihdoin tulosta, meille otettiin koira. Yksi koiran kriteereistä oli, että se viihtyy paljon ulkona. lapinkoiraa harkittiin, mutta päädyttiin beagleen. Kun haimme beaglenpennun kennelistä, se oli juuri repimässä sisartaan korvasta. Se nukkui sylissäni koko matkan ja alkoi itkeä emoaan vasta kun pääsimme kotiin. Sen peti oli huoneessani ja sitten keittiössä. Keittiössä sillä oli tapana vieroksua kallista ja hyvää koirankoria ja kaivautua roskiskaappiin nukkumaan. Pentuaikanaan se söi ohimennen kaikki Laiva on lastattu-pelin kuulat sekä yhden helminauhani ja kaiken kukkuraksi nuppineulan, jota varten se vietiin röntgeniinkin. Nuppineula tuli ilmeisesti ulos omia teitään.

Tästäpä kaikki halukkaat meemiä nappaamaan!