torstaina, toukokuuta 11, 2006

Kultaverkko


Olin eilen kudontakerhossa jollaslaisessa kommuunissa. H kierrätti meitä isolla havupuupihalla, joka oli täynnä ensimmäisen kommuunikevään yllärinarsisseja ja -helmihyasintteja. Itse kommuuni on funkis-henkinen halonhakkaajan talo luonnonkivilaattoineen ja epäsäännöllisine ikkunoineen. H kääntää pihalle palstaa hyötykasveja varten. En edes ala haaveilla omasta pihasta, se on vähän samaa kuin haaveilisi Jugend-tornista Etelärannassa. Tai no, HAAVEILLA toki voi, mutta ei toivoa liikoja. En näe itseäni raatamassa 12-tuntisia päiviä Punavuoren trendikkäimmässä mainostoimistossa juonittelemassa jänskiä ulkoasuja tai sloganeita tuikihyödyllisille yksittäispakatuille muhviputkille, vaikka se olisikin looginen jatke opinnoilleni, ja moni koulutukseni saanut varmaan odottaa kyseisen kaltaista tilaisuutta kieli pitkällä. Näin ollen en näe itselläni mitään kovin jättimäistä tilipussiakaan. Joten se Jugend-tornista, kai.

Kudontakerhossa K esitteli nypläystyötään. Se oli aika mykistävä pitsikukkahärveli, ja kuulemma todella suuritöinen ja monimutkainen. En kuuna kullanvalkeana osaisi nyplätä, mutta uskon kyllä sen meditatiiviseen vaikutukseen. Oma pelkällä oikealla neulottu kullanvärisestä langasta tehty luironi vähän nolotti nyplyn rinnalla. En oikein tiedä mitä siitä tulee, lanka on liian karkeaa kaulaan ja muutenkin kultainen verkkoluiro on aika kitch-homma. Ei sillä, että kitchissä mitään vikaa olisi.

Tänään oli tarkoitus mennä vesikävelemään O:n kanssa, mutta kolkutimme turhaan Itiksen uimahallin ovia. Täytynee siis vähitellen tarjeta Stadikalle. Siellä ei tosin kehtaa leikkiä tähtikuonokontiaista yhtä vapautuneesti kapeiden ratojen ja suuren ihmismäärän tähden. Tähtikuonokontiaista leikitään siten, että laitetaan molemmat kämmenet leuan alle harottamaan kohti katsojaa ja koukistellaan sormia ja irvistellään ja möristään pahan näköisesti samaan aikaan, kun lähetään katsojaa joka kirmaa (voiko vedessä "kirmata"?) karkuun. Sen sijaan menimme O:n luo kokeilemaan keltaista pressopannua ja ihastelemaan 50-luvun narulamppua, jonka O on piirtänyt minulle sekä kaupan kuittiin että asciina ircissä. Lamppu täytti ennakkohypetyksen luomat odotukset.

Haimme tänään iltasella palstakamoja Kirkkonummen mökiltä. (Mökkejä ei siis ole montaa, tyyliin Saimaan mökki, Turun saariston mökki ja Kulosaaren edustusmökki, vaan lähinnä ikään kuin esittelin samalla sekä mökin olemassaolon että sen sijainnin). Kirkkonummelle menee aivan sairaan kaunis, ikivanha, polveileva tie, jonka varrella on eri-ikäisen vanhoja puutaloja, ilmestyksenomaisen valkoisia hevosia, kukkivia puita ja puusepänverstaita. Pieni aikamatka.

4 kommenttia:

  1. miss foxyn blogin nimi on muuten desire!

    munkin olis aika vaikea kuvitella sua sellaiseen.. miten sun idean sitiä kankaidensuunnittelusta kävi?

    VastaaPoista
  2. jee, vaihdoin! kankaidensuunnittelujuttu tuntui ei-niin-käytännöllisen kuvataiteilijan tutkinnon jälkeen toiselta ei-niin-käytännölliseltä hommelilta :/ graafinen suunnittelu on sellainen mukava kompromissi artsun ja elannonsaamisen välillä. tykkään kyllä ihan intona juuri graafisesta suunnittelusta, ja onneksi mainostoimistotyö on vain pieni osa ammattialastani :) hain muuten tänään erästä VALTION VIRKAA :P

    VastaaPoista
  3. Tähtikuonokontiaisjuttu on muuten alunperin hämähäkki.

    VastaaPoista
  4. Nasse, ai niinku hämähäkki väärinpäin? HÖHÖÖ!

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!