Tänään uimahallissa oli varhaisteini-ikäisiä tyttöjä. Kikattavia, keimailevia, liioittelevasti elehtiviä kapealanteisia varsatyttöjä. Tyttöjä, jotka Humbert Humbert olisi määritellyt nymfeteiksi. Nuoret tytöt ovat yksi kiehtovimmista ihmisryhmistä koko maailmassa. (Luojan kiitos että olen itsekin tyttö tai ainakin nainen, jos tässä mies kirjottelisi pitävänsä pikkutyttöjä "kiinnostavina", herättäisi se varmaankin epäilyjä joistain perversseistä viehtymyksistä.) Oma tyttöikä on vielä niin lähellä, hervottomat naurukohtaukset, huolettomat päivät, ihastumiset, rakkaussuhteen kaltaiset symbioosikaveruudet. P:n äidin vesisänkyyn mahtui viisikin tyttöä rinnakkain tekemään tunnustuksia ja visioimaan tulevaisuutta. Yhä edelleen, tyttöseurassa, tietylla fiiliksellä voi saavuttaa sen ryhmäkikatushysterian (jopa ilman alkoholia).
Varhaismurrosikä oli toki myös kipeää aikaa. Oma varhain ja vahvasti herännyt romantiikan kaipuu (jota voisi kutsua myös seksuaalisuudeksi, vaikka omat "fantasiani" sisälsivät rohkeimmillaankin vain pussaamista) aiheutti tunnemyrskyjä ja ihan oikeaa sydänsärkyä. Samoin intohimodraaman piirteitä saanut paraskaverisuhteeni, jossa vuoroin rakastettiin ja vuoroin inhottiin toista. Hämmentynyt suhde omaa, kehittyvää ruumista kohtaan verhottiin löysiin paitoihin. Olin sairaan vihainen, kun jouduin alkaa käyttämään rintsikoita jo kuudennella ratsastamisen takia. Äiti osti marketista ensimmäisen, mintunvihreän toppini, myönnytyksen sille, että tissit nyt vaan kasvavat. Ensimmäiset oikeat rintsikkani olivat violetit sloggit. Muistavatkohan kaikki naiset ensimmäiset rintsikkansa, luulen että aika moni muistaa?
Uskon, että oma tyttöikäni oli monella tapaa helpompaa kuin tämän päivän tyttöys. Vaikka nolostelu omasta kehittyvästä ruumiista on sekin jotenkin surullista, on se nähdäkseni paljon ...rauhoittavampaa ja luonnollisempaa kuin nykypäivän seksikkyysvaatimukset. Kun olin seiskalla, push uppeja ei oltu keksittykään, saatikka että joku omanikäinen olisi niitä käyttänyt. Suhtautuminen teinityttöjen seksuaalisuuteen on tänä päivänä jotenkin vinksahtaneen kahtiajakoinen; ala-asteikäisille tyrkytetään stringejä ja läpinäkyviä minimekkoja, mutta toisaalta yhdistelmää varhaisteini-ikäinen ja seksuaalisuus kavahdetaan pedofilian pelossa. Toisaalta molemmat ilmiöt ovat kai saman kolikon puoliskoja. Tyttöjen pitäisi saada kasvaa rauhassa. Kokeilla rooleja, keimailla, kikattaa, flirttailla, olla samalla lapsia ja naiseksi kasvavia. Kiinnostus seksiin ei tarkoita että olisi valmis tositoimiin. Härskit puheet ovat rajojen kokeilua, irc-gallerian rintovälikuvat hyväksynnän hakua.
Harmillisinta ja väistämättömintä aikuiseksi kasvamisessa on juuri se huolettomuuden menetys. Milloin tulevaisuuden rajattomaan ihanuuteen uskominen muuttui sen peloksi, tai ainakin alistumiseksi sen ei-välttämättä-niin-rajattoman-ihanuuteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!