Ihanaa

Polttarini olivat lauantaina. Alkuiltapäivästä lipuin koristeltu vallankumousauto ajoi porvarillisen idyllimme pihalle, kyydissään punakäsivarsinauhaisia toverittaria. Ajoimme Selkkauksen soidessa vanhoille huudeilleni, Kallion kirjaston puistoon, jonka jalosyreenien katveessa oli lisää naiskaarttilaisia odottamassa. Kaartti lauloi Uralin pihlajan ja sain päähäni luonnonkukkaseppeleen (nyyh, tätä ei voi kirjoittaa kuivin silmin, mikä on vähän hankalaa koska olen töissä). Istuimme kirjavilla kankailla, söimme de luxe-salaatteja, kirsikoita, raparperipiirakkaa, joimme punaista kuohuviiniä. Paikalla olivat myös kaksi lempipahviani, Sauli ja Viivi. Lapsuudenystäväni viihdyttivät meitä siteeraamalla katkelmia yläasteaikaisista päiväkirjoista, en muistanutkaan kuinka sekopäinen teini olin.

Vanhana bandisvastaavana pääsin keksimään nasevan iskulauseen lakanaan, jota kantaisimme pitkin Kallion katuja. Näin tein, mikäli kuulitte joskus neljän aikaan "Nai Prekaaria"-huutoja, me ne oltiin. Pidin myös puheen työläisäidille ja jouduin arvaamaan, "missä Lenin hengais, ellei mausoleumis chillais". Askartelin rakkauden syvimmän olemuksen (syvimmässä olemuksessa on mm neonpinkkiä harsoa), annoin Saulin tuntea luomukananmunan hoitavan voiman, ja joku neitosista huolehti jatkuvasti pääkukkieni tuoreudesta. Kävimme myös laulamassa dvd:llisen työväenlauluja karaokessa, jossain vaiheessa siirryimme Taikalamppuun finnhits-tansseihin, jossa esiintyivät myös Aino ja Aina Akti... Lopuksi ympyrä sulkeutui ja palasimme samaiseen kirjastontakapuistoon. Siinä vaiheessa, kun yritimme laulaa "Muistatko Baikalin rannat" ilman että kukaan muisti sanoja mutta osa vuodatti kyyneliä kappaleen kauneuden tähden, ja kun kaulaani koristi tummanpuhuva fritsu (jonka tekemiseen mm tuleva kälyni osallistui) oli aika lähteä kumijalalla Töölöön uinailemaan.

Seuraava päivä meni vetelehtiessä Lumiksen ja Nassun kanssa Taivallahden rannassa, Lumiksen kanssa harrastimme hieman kulttuuriakin Pretty Cripple-näyttelyn muodossa.

Polttarini olivat ihanat, ihanat. Kuinka onnekas olenkaan, minulla on niin monta hauskaa, hulvatonta, älykästä ja kekseliästä ystävää! Kertoessani eilisiltana L:lle lauantain kulusta, tyrskähtelin jatkuvasti hallitsemattomiin itkunpuuskiin pelkästä liikutuksesta siitä, kuinka IHANAA ja KAUNISTA kaikki oli, ja kuinka en koskaan koko maailmassa tule unohtamaan tuota päivää.