Ilmiöitä, joita huomaa erityisesti muuttaessa paikasta toiseen

Aina, kun päättää tehdä sushia, käy niin, ettei tule tarkistaneeksi, onko wasabia jääkaapissa jo ennestään. Näin ollen niitä wasabi-tuubeja kertyy joltisenkinlainen määrä, etenkin kun niitä tulee käytetyksi suunnilleen kynnenkärjellinen per sushi-ateria.

Etnokaupassa voi iskeä shopping spree. Tällöin sitä ostaa jännittäviä tahnoja, kuivattuja limettejä, eksoottisia mausteita ja huumaavan tuoksuisia nesteitä. Jostain syystä nämä ihanat möhnäkkeet jäävät kuitenkin jääkaapin perukoille (etenkin jos parisuhteen mies-osapuoli on perheen kokki ja ensisijaisesti välimerellisen keittiön ystävä) tai ainakin niitä tulee käytettyä todella harvoin. Sama pätee esimerkiksi talkkunaan ja tattarisuurimoihin. Jos jollakulla on vinkkejä ruusuveden käyttöön (se tuoksuu ihanalta, haluaisin mieluusti laittaa sitä johonkin), otan iloisena vastaan.

Mistä johtuu, että kaksi ruoanlaitosta pitävää ihmistä on onnistunut ostamaan niin paljon pussikeittoja? Pussikeitot liittyvät luultavasti laihdutukseen jotenkin, mutta silti; Lidlin tomaatti-spagetti-keitto. YÖK. Tässä vaiheessa sitä vaientaa ekologisen omatuntonsa ja päässä soivan äidin saarnan "paljaspyllyiset neekerilapset eläisivät tuollakin pussikeitolla monta päivää" ja heittää pussit surutta roskiin.

Usein sitä tulee avanneeksi monta shampooputelia kerralla. Tällöin kylpyammeen reuna on lopulta täynnänsä lähes tyhjiä purnukoita, jotka tipahtelevat holtittomasti ympäriinsä. Saattaa myös käydä niin, että tavaroita pakatessaan löytää shampoo- ja suihkusaippuakätkön joka on luumuillut kaapin perällä kaksi ja puoli vuotta.

Sitä alkaa myös ihmetellä, miksi on raahannut mukanaan muutosta toiseen vanhan beaglensa rikkipureskelemia Tenavat-sarjakuvakirjoja, joita ei taatusti ikinä lue? Sama pätee kannettomiin akuankkoihin ja mummolasta haalittuihin Mary Marckeihin, joista puuttuu puolet sivuista. Kaikki kunnia Minnan syyslukukaudelle, mutta stoori kärsii huomattavasti kun ensimmäiset ja viimeiset parikymmentä sivua puuttuvat (tosin muistan, että kaikki Marckit päättyvät siihen, että luokka huutaa yhdessä Eläköön! Eläköön!).

Muutoissa sitä tulee myös miettieeksi Lundia-kierrettä, johon on joutunut. Jos parisuhteen molemmat osapuolet ovat kasvaneet Lundia-kodeissa ja perineet kotoa myös tarpeen kirjojen haalimiseen, saattaa kolmekymppisenä huomata, että sitä Lundiaahan on aivan helvetisti. Jos sattuu olemaan estetiikkanatsi, varastohyllyn näköiset kirjahyllyt saattavat vähän vituttaa. Toisaalta sitä tietää, että uuden kirjahyllyjärjestelmän keräämisen aloittaminen olisi todella rahaa- ja hermojakysyvä operaatio, etenkin jos oma maku on lähinnä Boknäs-tyyppinen.

Muuttolaiset tulevat parin tunnin kuluttua. Viimeinen yö puutarhakaupunginosassa takana. Olo ei ole yhtään haikea, saattaa tosin johtua siitäkin, että tänne vanhaan kotiin pitänee tulla siivoilemaan ja pintaremontoimaan päivänä jos toisenakin.