Olimme tänään äiden kanssa Hietsussa myymässä vanhoja kamppeita. Helsinki-päivän tiimoilta siellä oli myös kaikenlaista ohjelmaa, sekä paljon antiikkia. Vähänkö taistelin itseni kanssa, etten olisi ostanut peltihyrrää tahi apilan muotoista samettikehystä. Pitäydyin järkevissä hankinnoissa (kynsilakka, body shopin korkkaamaton voide, lipstikkaa).
Hesarissa oli tänään juttu kissasta, joka ajoi karhun puuhun ja vielä toiseenkin puuhun. Pohdimme, olisiko omasta mirristämme sellaiseen, luultavasti, niin uhkarohkea ja vaaroista piittaamaton se on. Pyöreäkasvoinen, lasinkirkassilmäinen pehmopeto. Se avaa jatkuvasti kavereilta valmistujaislahjaksi saamaani punaista lamppostin näköistä peltiroskista tonkiakseen sen sisällön pitkin lattioita.
Koska heräsin kuudelta, otin iltatorkut (nyt ei nukuta). Näin unta tulevista häistämme. Ne järjestettiin Porvoon Kevätkummussa Kaupungin vuokrakerrostalojen keskellä, ulkona. Vessaan piti mennä soittelemalla ihmisten ovikelloja (pissahätäuni selkeesti). Häissä ei ollut oikein ketään, ja siirtelimme penkkejä ympäriinsä. En tiedä kumpi oli unessa kaameampaa, tuo edellä kuvattu vai se, että minulla oli valkoinen puku.
Ainiijoo tää:
Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla vähintään virke kustakin ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi bloggaaja, paitsi haastajasi. Haasteen voi ottaa vastaan jos nappaa ja haluaa :)
Kun on nahkakukkaro, haluaisi hauskan kankaisen. Kangaskukkaron tilalle haluaisi nahkaisen, joka kestää paljon paremmin. Ja yrittää sitten säilyttää hillityn charminsa riuhtoessaan sateenvarjoa irti ilmastointiaukosta. En muista onko mulla aikuisena ollut kumisaappaita, ei varmaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!