Nassu kertoi äsken saaneensa työkaveriltaan ryhmämeilin, jossa oli kaksi rasistista vitsiä. Vitsit olivat paitsi julmia, myös ihan sairaan huonoja ja vanhoja, kuten rasistiset vitsit usein.
Kun pikkukaupunkiimme alkoi tulla ensimmäisiä somalipakolaisia 90-luvulla, heistä keksittiin luonnollisesti monia hupihauskoja kaskuja. Äitini silloinen esimies halusi (tämä oli ennen sähköpostiaikaa) jakaa jonkun harvinaisen mauttoman, aaneloselle printatun jutun koko osastonsa kanssa. Jutun sisältönä oli suunnilleenkin se, että kaikki somalit pitäisi tappaa mahdollisimman nopeasti. Äiti oli se, joka sai kyseenalaisen kunnian kopioida tätä juttua jaettavaksi. Äiti sanoo katuvansa edelleen sitä, ettei repinyt lappua neljään osaan ja läväyttänyt sitä esimiehen pöydälle.
Äidille kävi sama kuin monelle, minullekin. Rasismi mykistää minut. Kun joutuu porukkaan (tätä tapahtuu onneksi harvoin, pyrin viettämään aikaani ainoastaan fiksujen ja empatiakykyisten ihmisten kanssa) jossa rasistiset jutut lentävät, istun hiljaa ja niska kyyryssä. Rasistisia juttuja kertovat ihmiset ovat yleensä myös niitä, jotka eivät tajua ottaa muiden arvomaailmaa huomioon. Vähän sama pätee kaikkeen suvaitsemattomuuteen. Vanhassa taidekoulussani oli tyttö, jonka mielestä homot olivat sairaita eikä niille ainakaan saisi antaa lapsia, yök. Hän ei arkaillut esittää kantava-äänisiä kannanottojaan homoseksuaalisen oppilaan kuullen. Omaa hienotunteisuuttamme ja konfliktinvälttämishaluamme me muut olimme hiljaa. Minua on jäänyt harmittamaan sekin. Miksi pidin vastalauseet sisälläni, miksi "päätin olla alentumatta" homofobikon tasolle? Hiljaisuudellani siunasin tytön fundamentalistisen paasauksen.
Loppukevennyksenä kerrottakoon, että Nassu osti tänään toppakampelan. Toppakampela on ihana. Kaupassa oli myös toppakanoja ja toppalepakkoja. Ja tietty muita toppaisia kalalajeja.
Minä en osaa pitää turpaani kiinni rasististen juttujen edessä. Olen "nolannut" mm. avomiehen isän, sedän, muutamia kavereitaan jne.
VastaaPoistaA:lla oli karmeita piilorasistisia näkemyksiä kun tapasimme, mutta kun en koskaan luovuttanut, vaan aina vaadin keskustelua asiasta ja puhuin hänet pussiin, on joko muuttanut näkemyksiään tai pitää ne rasistiset omana tietonaan. Tämähän valkeni minulle vasta kun oltiin seurusteltu jo muutama kuukausi. olin todella järkyttynyt. Yleisellä tasolla hän vastustaa rasismia, mutta henkikökohtaisella tasolla(minun tummaihoinen exäni) se on jotenkin kova paikka, eikä hän varmaan itsekään tiedä, mitä ajattelee, koska ei osaa muotoilla ongelmiaan sanoiksi, ainakaan miksikään sellaisiksi, joissa olisi mitään päätä tahi häntää.
Usein ihmisillä on juuri tuollaisia piilorasistisia käsityksiä. Koska eivät ole joutuneet kohtaamaan omia ennakkoluulojaan tai ajatusjumejaan, he menvät ihan puihin kun asiasta keskustellaan.
A:n rasisti-kaverit eivät uskalla sanoa mitään minun läsnäollessani, mutta en usko, että ne mielipiteet olisivat siitä mihinkään muuttuneet. Minä en paasaa, vaan kyseenalaistan, vaikka ei sekään kyllä ketään/mitään muuta, yhtään enempää kuin paasaaminenkaan.Ne jutut tuntuvat olevan aika helkkarin syvällä.
-minh-
Rasismi=pelko. Ihmiset, jotka rehvakkaasti nauraen esittävät rasistisia kaskujaan takanaan tositarkoitus, ovat mielestäni yksinkertaisesti tietämättömiä pelkureita, jotka juuri kaikkien kuullen kovaan ääneen todistivat oman typeryytensä. Se on tarpeeksi noloa jo itsessään. Tilannetta toki voi mehustella lisää esittämällä nokkelasti oma eriävä mielipiteensä.
VastaaPoistaEri asia on sitten hyväntahtoiset vitsit muiden kansallisuuksien kustannuksella. Tarkoitan tässä nyt kulttuurien stereotypioita käsitteleviä vitsejä, joista paljastuu niiden positiivinen ja ymmärtäväinen vire.
Minh, ihan huippua, ehkä mäkin vielä karkaisen luontoni! Teininä tuli kyllä joskus melkein saatua turpaan uusnatseilta (lähinnä pideltyä poikaystävää takinliepeestä). Rakenteellista rasismia ja "tavallisten ihmisten" mielestään normaalia vieraanpelkoa vastaan onkin jo kinkkisempää tapella.
VastaaPoistaYksi teoria valkoihoisten miesten penseydestä tyttöystävien tummaihoisia exiä kohtaan liittyy sen yhden pikku vekkulin vertailuun. Olen kuullut pariltakin hippi-antirasistipojalta tällaista ahdistunutta stereotypisointia kun kullalla on ollut tumma poikaystävä aikaisemmin. Alemmuudentunnetta ja pelkoa.
Ja pelkoahan se rasismi on, kuten Purrrrina sanot. Sellaista uutuuden ja vierauden (inhimillistä) pelkoa muuttuneena vihaksi ja antipatiaksi. Kansallisuusvitsit taasen on tosi hauskoja ja osuvia, etenkin kun niille useimmiten nauravat vitsinkohteet itsekin. Kuulemma Norjassa on hyvinvoiva Suomi-vitsistö, suomalaisia pidetään alkoholisoituneina puukkojunkkareina lähes järestään (vitsillä). Onhan tuossa tosiaan perääkin.
Siitä tulikin mieleeni että kuulemma eniten Neuvostoliitto-aiheisia vitsejä tiesivät ja kertoivat taistolaiset... joilta ei välttämättä ekana olisi odottanut itseironiaa