torstaina, tammikuuta 11, 2007

Kulutustustuskaa

Lähdin tänään vakain tuumin ostoskierrokselle espoolaiseen ostoskeskukseen. Listallani oli lähinnä välttämättömyyshankintoja (printterin muste, kirjekuoria, syntymäpäiväaterian ainekset) ja semi-välttämättömyyksiä (hiushoide, kukkakimppu). Oikeastaan jo ostoskeskuksen ovella, tai itse asiassa jo bussipysäkillä alkoi tuskastuttaa ajatus kortin vinguttamisesta ketjukaupoissa. Onneksi tiesin meneväni myös etnokauppaan, jossa on aina mukava vierailla.

Aloin heti ensimmäisen ostokseni tehtyäni pohtia sitä, kuinka vaikeaa eettinen kuluttaminen on, ja kuinka yliolkaisesti sitä tulee suhtauduttua omiin periaatteisiin. Ostan esimerkiksi halpaketjujen vaatteita TIETÄEN että ne on teetetty lapsityö- tai ainakin muuten epäeettisellä työvoimalla. Toisaalta puolustelen tätä sillä, ettei minulla ole hirveästi rahaa ja toisaalta ostan kyllä suurimman osan vaatteista kirppikseltä.

Noin ylipäätäänkin olen alkanut potea selkeästi havaittavaa kulutusangstia. Olen huomannut ajattelevani, että pakonomainen shoppailu on ihan samaa tyhjän sisäisen aukon tukkimista kuin kompulsiivinen syöminen, dokailu tai holtittomat ihmissuhteet. Onko ihminen onnellinen, jos hän tarvitsee kuluttaa ilahtuakseen? Toisaalta tässäkin on toki aste-eroja. Äitini on punavuorelaistuttuaan alkanut ostella paljon antiikkia, mitä en pidä mitenkään huolestuttavana. Äiti myy kirpparilla kamaa sitä mukaa kun sitä antiikkiliikkeistä virtaa, ja sitäpaitsi on jotenkin hirveän anteeksiannettavaa nähdä kun ikänsä työtä tehnyt ihminen nauttii työnsä hedelmistä juuri kuten haluaa. Sitäpaitsi, kuten sanottu, äiti on aina osannut luopua tavarasta, eikä hamstraa kotia täyteen täyhkää. Hamstraamisessa ja ahneudessa on omasta näkökulmastani jotain tosi faktappia, en ole ikinä oikein ymmärtänyt edes keräilyn päälle. Toisaalta olen itse pahanlainen harakka ja minulla on kauniita tavaroita vaikka susille syöttää.

Ehkä krääsäkrapulani johtuukin kaikesta siitä kauniista, mitä jo omistan. En edes ehdi pitää kaikkia koruja, joita minulla on rasiat pinkeänään. Toinen syy tavara-angstiin on myytävän krääsän laatu. Mieluummin ostan satasen kengät kolmen vuoden välein, kuin liimaa tursuavia halparatkaisuja neljästi vuodessa. Tämä kenkä-angsti aktualisoitui mielessäni siksikin, että yritin eilen silmäillä itselleni hääkenkiä. Ainoat hienot olivat lasten kokoa, harmin paikka. Nykyään vaan halpaketjut jotenkin onnistuvat jatkuvasti sumuttamaan minua, kuuden euron hame on ihan sikahalpa ja pakko saada, vaikka minulla on melkein samanlainen ennestään. Ja musta versio jo olemassa olevasta punaisesta kaulakorusta, jee.

Tässäpä lista tämänpäiväisistä pikku omatuntopiikeistä:

- Hiushoide (liikkeestä, jonka tiedän riistävän työntekijöitään pakottamalla heidät sairaana töihin)

- Värikasetti (ketjumyymälästä, eikä suinkaan yksityiseltä, tosin eipä tule yhtäkkiä mieleen yhtään ei-ketjuttunutta liikettä, joka myisi värikasetteja)

- Korttipohjia (sama kuin edellisessä, eikä ne korttipohjat olleet mitään ekopaperia)

- Viinirypäleitä (Espanjasta, lentokoneella)

- Omenia (Puolasta, vaikka kotimaisiakin oli)

- Kermaviiliä (ei-luomua, kiusatusta lehmästä)

Bääd, bääd! Kuluttava elämä!

8 kommenttia:

  1. Ärgh, tuolla on kauhean ruma kirjoitusvirhe "tarvitsee kuluttaa ilahtuakseen", mutta en jaxa korjata, tyydyn paheksumaan sitä omassa kommenttilaatikossani :P

    VastaaPoista
  2. Samoja aatoksia vähemmällä käytännön äksönillä miettii Purrrrina.

    VastaaPoista
  3. Say no more...
    Mut käytännön vinkki: eiks niit värikasetteja saa semmoisista print and refill -liikkeistä (esim Hakaniemes) missä ne kierrättää ja täyttää käytettyjä värikasetteja. niissä on usein myös aika halpaa.

    VastaaPoista
  4. purrrrina, ehkä tää liittyy vuodenaikaankin, tammikuu on kokonaisvaltaisen krapulan aikaa :)

    lumis, joo! L jo ehti katsoa mua sellai "hölmö"-katseella ku menin hassaamaan neljäkymppiä uusiin värikassuihin, etenki ku toi printteri oikein valittiin siksi, että siihen voi täyttää niitä kassuja... no seuraaval kerral sitte! ps oot jatkossa täällä lumis kuten o on nasse :)

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen kuluttanut viime viikkoina paljon tavallista enemmän, äkkiä siitä tulee pöhänen olo, vaikka ostais vaan sellasia asioita joita siis ihan oikeesti tarttee :) Tein tällä viikolla myös elämäni eettisimmän ja kenties myös hintavimman heräteostoksen: ostaa pasautin GlobeHopen sikakalliin villatakin, joka on ommeltu jostain 70-luvun vauvanhuovasta (oranssi pohja, keltasia kukkia). Ui ui, en uskalla ajatella hintaa markoissa, ja olishan neki rahat pitäny laittaa johonki maailmankauppaan, mutta onpa ainaki kierrätysdisainia ja ärhäkän värinen!

    VastaaPoista
  6. Ai niin joo, sellasesta on pitänyt sulle mainita jo pitkään, että eufemian blogista (ja sun omastakin) luin että sinäkin olit skype-lauluissa. Siis olimme samassa huoneessa, eikä tultu sanoneeksi että hei, minä olen hilla, minä olen lupiini. Mutta selitys lienee se, että laulaminen oli niin ihanaa, että kaikki maallinen (kuten ihmisille puhuminen) unohtui :)

    VastaaPoista
  7. Hilla, toi on just sellast kivaa kuluttamista, josta ikäänkuin "saa" tulla hyvä fiilis! Vähän kuten vaikka viherkasvin tai jonkun luksus-luomutuotteen ostamisesta.
    Oranssi-keltainen kukkavauvanhuopa oli meidän 77 syntyneiden äitiyslaatikossa, taitaa itse huopakin olla vielä jossain vintin kätköissä. Pähee kuosi!

    Hilla, hitsiläine, tajusin vasta jälkeenpäin että tavattiin! Tulin vähän myöhässä ja siinä vaiheessa kaikki oli esitelty toisilleen, mutta sinä olit vissiinkin se joka lauloi heleästi ja osasi kaikki biisit :) Ehkäpä näemme uudestaankin, voidaan silloin vaihtaa sanaset oikein naamakkain!

    VastaaPoista
  8. Joo, oma vauvahuopa (vm 77) tulee siitä takista mieleen, mutta ei se ole ihan se sama. Mahtava kuitenkin!

    Minäkin tulin pikkasen myöhässä enkä tullut esittäytyneeksi oikein kellekään, joten joukossa oli ehkä muitakin blogituttuja, joita en osannut yhdistää bloginimeensä. Mutta eiköhän me tosiaan jossain vielä tavata, voisin hyvin järkätä itteni johonki blogi-miittiin siellä stadin päässä, jos sellaisia ilmenee.

    Siitä lauluääneen heleydestä en tiedä, mutta sisuksissani muhii kyllä kohtuullinen varasto joululauluja, virsiä, kansansävelmiä, patrioottisia lauluja ynnä muuta mummokamaa. :)

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!