Vanha ja uusi

Uu beibi, uusi vuosi alkaa kauniisti humalaisella bloggauksella. Kielessä on afta, naama on joulunturpea (kuten myös sormet, normaalisti kihlasormus on höllä, onneksi on tasapainoinen parisuhde, muuten olisi ollut maailmasta helpointa paiskoa sormusta ympäri piennarta aina kun hermo menee) ja unirytmix-liikaaviinaa-postflunssa-päänsärky on seurannut liepeillä monta päivää.

Takana on aika partyputki, joulun tosin vietin kipeydestä johtuen aika non-alcoholic-linjalla, mutta sen jälkeen onkin tullut käytyä vähän vaikka missä. L:n mukana elämään on tullut kiinteä sukuyhteys, joka järkkää paljon iloisia juhlia. Olen monta kertaa naureskellut sitä, että ainoat kerrat kun oikeasti tulee biletettyä neljätoista tuntia putkeen, ovat sukubileitä. Mutta minkäs teet, suvussa kaikki hoidetaan pitkän kaavan mukaan, ruoanlaitto, sen syönti, kaffet ja viinakkeet ja seurustelu.

Lähdimme tänään jo puolen päivän jälkeen Tapanilaan L:n (ja toki nykyään minunkin) kavereiden luo brunssille, joka venyi iltaan asti. Paikalla oli runsaasti tuoreita vauvoja vanhempineen, koiranpentu ja yksi leikki-ikäinen poika. Oli oikein antoisaa, vaikka meteli oli kovanlainen. Pikkuvauvat kaipasivat vähän väliä tissiä tai unta, vähän isompi vauva viihdykettä kiiltävien esineiden muodossa ja nelivuotias tähtisadetikkuja. Plus pikkukoira rapsutusta ja huomiota. Pidin eniten pikkukoirasta, se nukkui sylissäni ja järsi aina herätessään kättä terävillä pentuhampaillaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Erityisesti joulun jälkeen tapakset niin sanoakseni rulettavat kympillä.

Tapanilasta suuntasimme Krunikkaan Hurinan bileisiin. Olimme molemmat ihan tosi imponeerattuja Hurinan kodista, jo rappu oli aivan mieltsin upea kattoreliefeineen ja kullattuine kaiteineen. Puhumattakaan nyt itse kodista, se eteisen parvisysteemi oli niin pähee! Tuli taas vaihteeksi voimakkaana halu päästä kantakaupunkiin, vanhaan asuntoon. Nyt, kun putkiremonttimme aika on varmistunut, meillä on hyvä etappi/pakkokannustin häipätä täältä sinällän ihanasta kodistamme takaisin kantahesaan. Tyypillistä ei-espoolaisuuttani esittelin itseni jollekin mukavalle bloggaajalle helsinkiläisenä, kunnes tajusin että hupsista, ainiin, olenkin espoosta. Bileissä oli tosi kivaa, paljon tuttuja ja myös uusia kasvoja, plus maailmaonpieni-yllätystuttuja vuosien takaa. Vuosi vaihtui Kauppatorilla, tokaa kertaa minulle. Ensimmäisen Kauppatori-vuodenvaihteen vietin 16-vuotiaana teinianarkistina, ihan pierussa ja vaalijulisteita sabotoiden (nolostelua). Se oli myös ensimmäinen vuodenvaihde, jonka vietin poissa kotoa.

Raketti-ilon jälkeen totesimme olevamme kypsiä kotiin. Kävelimme rantareittiä bussilta. Lahdella oli sumua, mustia pitsipuita ja sameanvalkea kuu. Kotona närkästyneennälkäinen, mäyryävä kissa.