keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

Töölöläisbuduaari

Olin viikonloppuna muuttamassa Nazzeria uuteen kotiin. Nassun elämä muuttui tuossa oikeastaan ihan äskettäin parisuhteen loppuessa aika yhtäkkisesti, mikä ei kyllä toisaalta yllättänyt esimerkiksi minua. Väistämättömästä erosurusta huolimatta Nas on ollut kyllä harvinaisen pomppiva vastaeronnut, eikä pienimpänä syynä ole uusi, ihana koti Etu-Töölössä.

Olen itse aina Hietsusta tullessa ihaillut rannanpuolimmaista, punatiilistä pienkerrostalorauhaa ja miettinyt, että tuonne asumaan pääseminen lienee mahdotonta kelle tahansa ei-lottovoittajalle/optiomiljonäärille. Eipä näköjään olekaan, sieltä irtoaa kohtuuvuokraisia yksiöitä kun on onni matkassa. Nassun huone on ihanassa töölöläisfunkis-talossa (mikä on täysin eri asia kuin kalliolaisfunkis, töölöfunkiksessa on art decoa, kalliolaistalojen suunnittelijat taas ovat selkeästi pitäneet ohjenuoranaan teesiä ornamentti on rikos). Ikkuna antaa puiden reunustamalle kävelykadulle, jolla eri kokoiset koirat tepastelevat kohti lähikallioita. Asunnossa on lautalattiat, korkeat ikkunat ja alkovi ja se muistuttaa huomattavasti entistä kotiani Kalliossa, mikä tekee siitä tietysti erityisen ihanan, koska koti oli sekä luonnollisesti minulle että myös Nasulle tärkeä paikka.

Muuttaminen on tavallaan aika kivaa, etenkin jos on mukana miehiä, jotka kantavat pesukoneen :) Kaikki tekevät yhdessä töitä ja lopuksi istutaan väsyneinä täydessä huoneessa laatikoilla ja pöydillä ja juodaan muuttokaljaa ja ihmetellään, mistä löytäisi veitsen tai sakset tai pullonavaajan. Tämä muutto päätyi (ylläri) baariin, Nassulla on uusi, kiva kantis ihan vieressä. Jäin järkevästi yöksi ja koko seuraavan päivän purimme pakaaseja ja sisustimme. Olen jo aikaa sitten sisustanut oman kotimme valmiiksi, joten toisten kotien laittaminen on aina onnenpotku. Teippasimme typsykkäkuvia seinille (feministilepakolle sallittuja koristeita, hähä) ja asettelimme tuikkukuppeja. Olen yllättänyt itseni miettimästä öisinkin, miten kammoruman sohvan saisi parhaiten verhoiltua. Nas itse lähtee uutukaisesta buduaaristaan kohta kuukaudeksi matkoille, ja asuntoon muuttaa osaksi aikaa E. Minun pitää aktiivisesti hillitä itseäni, etten tällä aikaa käy sisustamassa asuntoa loppuun asti ja muistuttaa itselleni, että kämppä on ihan oikeasti Nasun, ei minun.

Ero Nasun edelliseen kotiseutuun Rastilaan on mieletön, sekä visuaalisesti että sijainnillisesti että sosio-ekonomisesti. Töölö on tietysti vähän mummoa aluetta, mutta verrattuna syvän idän lohduttomuuteen ei pieni hissukkamaisuus haittaa. Ja siis oikeasti, että voi kävellä joka paikkaan mutta toisaalta vierestä menee pari ratikkaakin! Kaipuuni kantakaupunkiin on taas roihahtanut liekkeihin, etenkin kun myöhään venähtäneen illan jälkeen eilinen kotimatka kesti tunnin.

3 kommenttia:

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!