Hypersosiaalisen ja melko kuohuviinipitoisen vapun jälkeen oli euforisen puhdistavaa viettää tervehenkinen viikonloppu. Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä pahemmin alkoholin negatiiviset vaikutukset tuntuvat. Vappupäivän ja perjantain vastainen yö oli ihan oikea liskojen yö, heräsin kahden aikaan siihen, että joku humoristi huuteli megafoniin ikkunamme alla ja soitti sillä aina väliin mekaanista ”My Heart Will Go On”-sävelmää (joka on alkuperäisversionakin I Will Always Love You:n ohella yksi kaikkien aikojen superinhokki-slovarijollotuksia). Sitten näinkin painajaisia plutoniumille altistuneesta ystävästä ja siitä, että kohta kuolen ja minulle päätetään antaa kenkää kesken tiimipalaverin. Seuraava päiväkin meni sumeissa merkeissä, lyhyen ja äärimmäisen tehottoman työpäivän jälkeen sain vihdoin haettua maanantaina tilatun luomukorin lertsahtaneine parsakaaleineen sekä viikko sitten postiin saapuneen ihanakkeen (jota emme aio pitää, vaan annamme lahjaksi). Palkkioksi urotöistäni vuokrasin itselleni ranskalaisen ihmissuhdekomedian Hinnasta viis, joka oli komediamielessä kyllä pettymys ja pohjimmiltaan aika tummasävyinen ja raadollinen.
Lauantaiaamuna aloin tuntea itseni puhtaaksi myrkyistä ja valvomisesta. L sen sijaan kärvisteli kuumeessa, joten lähdin mökille yksin. Viimeistelin lämpöpenkin raahaamalla siihen pari sataa litraa multaa sekä perustin kurpitsapenkin suunnilleen samalla metodilla. Pikkumökki alkaa olla sisältä soma, vihreäraitainen matto sopii vihreisiin seiniin, hyllyssä on kolme vihreää, neuvostoliittolaista lasia, joiden kahvat muodostuvat eri eläimistä. Penkeistä punkeaa yllättäviä tyyppejä, liljaa ja ehkä pioniakin.
Sunnuntain mökkiprojektini oli poistaa maali pienestä lipastosta. Minulla oli käytössäni todellista myrkkyä, maalinpoistogeeliä, joka heti levityttyään alkaa muuttaa 20 vuotta vanhaa maalipintaa kuplivaksi ja sihiseväksi. Likaisenvalkoisen maalipinnan alta paljastui 70-luvun eksoottinen oranssi, jonka alta vielä vanhempi valkea. Lipaston alkuperäistä, kaunista puupintaa ei enää saa täydellisesti esiin, joten aion maalata sen viehättävän antiikkivihreäksi.
On ollut onni puuhailla mökkipihalla helteisenä viikonloppuna. En talvisaikaan muistanutkaan, kuinka riippuvainen olen vihreydestä. Puutarhakaupungissa asuessamme tämä vihreydenkaipuu tuli tyydytettyä varsin hyvin, mutta Kalliossa asuessa sitä tarvitsee paikan, jossa vihreän syvenemisen näkee. Vaikka eipä sillä, Kalliossa on valtavasti puistoja, ikkunasta näkyy kaksi, takaovella on kolmas, puolen korttelin päässä neljäs ja viides.
Mökkipihallamme saattaa kasvaa vuohenputkea. Koska en kuitenkaan täysin luota kasvin vuohenputkeuteen vaan epäilen tavallaan, että kyseessä on koiranputki tai myrkkykatko, en uskalla mitenkään hyödyntää sitä. Tätä kirjoittaessani googletin kyseisiä kasveja ja havaitsin, että vuohenputken lehdet poikkeavat melko lailla mainitsemieni myrkkykasvien lehdistä. Ehkäpä siis uskaltaudun kuitenkin käyttämään niitä, nokkosta kun ei tontillamme kasva. Horsmaparsaakin pitäisi kokeilla kun vielä ehtii.
Mulla on mökillä navetassa vanha kaapuska eli keittiöön tarkoitettu lipastotyyppinen kaappiasia joka kaipaa maalinpoistoa. Pitänee konsultoida sua kun myrkyntarve aktivoituu. Ensin tosin pitää tieltä saada kaikki kaamea edellisiltä omistajilta jäänyt keittiökaluste-lastulevyryöjä ulos ja kierrätys/kaatis-osastolle.
VastaaPoistaOrsilta löytyi myös ikivanha linnunhäkki, tosin ei niin ikivanha että se olisi ihanasti kitsch vaan sellainen muovikaukaloinen jonka rautakehikko on taiteltu pyöreään muotoon.
Mä alan kyllä jo nyt vähän saamaan stressiä puutarhatöistä, olin vkl niin väsynyt etten jaksanut juuri mitään muuta kuin itkukiukuta pihassa kääntyneelle äidille. Ehtoinen emäntä...
Pitäis varmaan kirjailla itselleen huoneentaulu siitä viisaudesta ettei puutarhassa koskaan synny valmista, jos sen pistelyn myötä paremmin sisäistäisi. Mutta kaikki ne siemenet.. no, öljypellavan kylvin, ensi viikonloppuna ehkä loput.
vii
Kaapuska, vau, onkohan se sellainen vähän 50-luvun henkinen kuin kuvittelen? Sellai keittön kaappiasia on tosi hauska esine, etenkin jonkun värisenä, vaikka tyyliin vaaleansinisenä.
VastaaPoistaLastulevy, horror horror. Pikkumökiltä lähti lastulevyinen, korkea kaappi, jossa oli rottinkipinnoitteiset ovet ja IISOT metalliset vetimet. Ensin mietittiin josko sen saisi maalattua, mutta eihän lastulevyä edes kunnolla saa, ja se rottinkihässäkkä olisi kuitenkin jäänyt näkyville.
Kaikesta kyllä pystyy saamaan stressin, vaikka kuinka ajattelisi, että vapaa-aika, zen, rauha ja harmonia. Ei tuolla minimökilläkään aina niin auvoa ole, paritkin kipakat väittelyt käyty mm kurpitsapenkin paikasta, ja viimeksi lauantaina turhauduin kun isolla vaivalla väännetty lämpöpenkki näyttää valtavan suurelta, hieman killittävältä L-kirjaimelta (mikä tietysti sopii Lupiinille) aitalaitoineen.
Öljypellavaa, vau! Ens talvena sitten tunnelmalyhtyyn lähituotetut öljyt :)
Jäin täällä kanukkien maassa aivan kiinni tähän puutarhaosastoon, kun minulla on aiheeseen niin ristiriitainen suhde. Miksi? No kun mulla on siellä kotomaassa vanhan talon VALTAVA puutarha, jonka hoito on aika yksipuolisesti harteillani ja joka mulle valitettavan usein näyttäytyy pelkkänä työleirinä. Toisaalta olen sen kanssa aika täpinässä varsinkin keväisin; tiedän tarkalleen, mitkä kasvit nousevat mistäkin ja odotan kaiken edistymistä malttamattomana. Silti, miehelle piha näyttäytyy aina kauniina paikkana, minulle rikkaruohojen hyökkäyspaikkana ja kohtina "joihin pitää käydä seuraavaksi käsiksi". En varmaan ikinä opi suhtautumaan siihen filosofisesti!
VastaaPoistaVälillä näen jo nyt täällä painajaisia siitä, millainen hoitamaton "salainen puutarhani" kesällä on, kun palaamme Suomeen...
Olen täälläkin tehnyt mallin vuoksi vähän hoitotoimia tuossa vuokratalomme pihalla. Juuri tänään löysin sieltä koristekiven, jossa luki "Happiness begins here" ja ajattelin kapinallisesti, että täältä ei ala ainakaan meikäläisen onni - eikä mistään puutarhasta yleensäkään...