Etu-Töölön kielot

Olin juurieronneen ystävän yllätyssyntymäpäivillä Etu-Töölössä. Vaikka vietimmekin pääosan ajasta pihalla, on kotikin hehkuttamisen arvoinen. Iso jugend-talokommuuni ydinkeskustassa, juhlien järjestäjällä on paitsi viherkasvien kukittama erkkeri, myös ratikkanäköala ja pariisinsininen, 90 asteen kulmia sisältämätön keittiö.

Koska mansikkaiset juhlat kestivät pitkään, tuli myös katsastettua pihan jättilehmuksen takamaasto (sisäinen pissikseni nostaa päätään) ja siinä sivussa taivasteltua, että monenko maailman pääkaupungin keskustatalon pihalla kasvaa kieloja (jotka eivät tosin enää tietenkään kuki, mutta kumminkin).

Etukäteen vähän jännitti, miten vastaeronnut suhtautuu yllätykseen, eläytyen tilanteeseen en olisi ihmetellyt itkunpuuskaa ja äkkikatoamista. Kaikki meni kuitenkin oikein sujuvasti. Annoin lahjaksi kirjotun lintukukkalaukun ja ystäviäni symppaavalta äidiltäni oli laukun sisällä yllärilahjana vielä kaulakoru.

Jatkoilla baarissa puhuimme aika paljon vankiloista ja vankeinhoidosta, olihan joukossamme sekä totaali että sosiaalityöntekijä. L, joka kävi nuoruudessaan armeijan, on monasti puhunut, että totaalikieltäytyminen sopisi hänelle loistavasti paitsi eettisistä, myös käytännön syistä. Ajatella, rutiinit ja arki pakkohanskassa, ja mahdollisuus lukea kirjoja ja ajatella juttuja loputtomasti! A, entinen totaali kehui myös systeemin sopineen samasta syystä hänelle, toisin kuin useimmille kanssavangeille. Monille juuri pakollinen toimettomuus on pahinta, mieluummin tekee vaikka turhaakin työtä kuin katsoo ikkunasta ja odottaa ajan kulumista.

Nappasin kotimatkalla uuden ilmaisjakelulehden nimeltä kaupunkilehti Metropoli. Paskaa, paskaa, paskaa! Ensimmäisellä sivulla oli seitsemän kielioppivirhettä, enkä tarkoita mitään pilkkuvirheitä. Tiedoksenne esimerkiksi, että Jessica Alba (kuka?) saa DELFFIINIT kuumaksi. Ja Wallun mielestä turhia tapahtumia ovat "olympia stadion tapahtumat paitsi hyväntekeväisyys jutut." Taitto, jota pyrin arvioimaan paitsi ylipäätään esteetikkona, myös ammattinäkökulmasta, oli hanurista, niin sanoakseni.

Minulla on myös uusi tukka! Kuukausia kestänyt vatulointini aiheesta "näyttääkö tukkani värinpoiston jälkeen hamppuköydeltä" tuli todistettua vääräksi ammattitaitoisen kampaajan käsittelyssä. Olen käynyt viimeksi kampaajalla vuonna soijanakkisota, eikä nytkään olisi ollut varaa, ellei äiti olisi antanut käsittelyä tulevaksi syntymäpäivälahjaksi. Entinen, punaisesta yhä tummemmanpunaiseksi ja aika kylmäsävyiseksi ajautunut pörrölainetukka on nyt raikkaan vaalea-puna-raidallinen ja sileä. Sileys kestää tasan seuraavaan pesuun asti, mutta raikkaus säilyy. Excellent hair day!

Poukon kyllä vielä pari päivää peilikuvaani, mutta kun L kutsuu kultakutriksi, se ilahduttaa. Toivottavasti tukkani suhtautuu asianmukaisella vakavuudella tällä hetkellä suhteellisen aktiiviseen vesikävelyharrasteeseeni, edellinen tukkani ei sitä tehnyt, vaan meni mitä epäasiallisimmaksi karkopörrö-angoralapaseksi.