Veloena kirjoittaa oman alan työpaikkojen etsinnästä ja sen (tragi)koomisuudesta. Itse, hiljattain valmistuneena ja pidempiaikaista työpaikkaa jatkuvasti etsivänä en aina tiedä puhjetako mielipuoliseen hohotukseen vai suonenvedontapaiseen itkuun esimerkiksi tällaisten ilmoitusten edessä. "Etsimme kustannusyhtiöömme graafikkoharjoittelijaa. Hallitset Photoshopin, Indesignin ja Illustratorin hyvin. Pärjäät kovan paineen alla hermostumatta, etkä valita turhasta. Ymmärrät julkaisualan kovat aikataulupaineet ja pystyt tarvittaessa venymään todella voimakkaasti, etkä luovuta suurienkaan haasteiden edessä. Et myöskään viilaile asioita ikuisesti olemalla liiallinen perfektionisti, vaan ymmärrät tehdä tehtävän mahdollisimman nopeasti loppuun laadusta tinkimättä."
Tuosta duunista maksettaisiin 200 euroa kuussa. Hieno homma, samaa luokkaa kuin opintotuki. Pahoittelen kohta seuraavia alatyylisiä ilmaisuja, mutta tuon ilmoituksen lukeminen VITUTTI todella. Kaksisataa euroa palkkaa siitä, että joutuu venymään äärimmilleen eli kuuntelemaan mielettömiä vaatimuksia, unohtamaan työajat, ottamaan paljon vastuuta ja olemaan samalla rennon suvereeni laaduntuottaja. Saatana.
Selailin muitakin työpaikkoja, satuin avaamaan Suomen Postin työpaikkailmoituksen. Siinä haettiin extraajia jakeluun, eli ihmisiä, joille soitetaan ennen kukonlaulua ja käsketään tulemaan välittömästi jakamaan postia paikkaan x. Ja tämä ilo surkealla palkalla. Satun tietämään, että vakituisistakin postinjakajista on aina pulaa. Vaikka asia tai ammattiala ei minua henkilökohtaisesti koske, tekisi mieli laatia vihainen kirjelmä sisällöllä "Pientä rajaa, riistäjät!".
Ystäväni R, joka on toimittaja, työskenteli taannoin erästä ajankohtaisohjelmaa varten useissa eri paskaduuneissa. Pätkät oli saatu vuokravälitysfirman kautta. R:lle painotettiin nöyryyttä ja joustavuutta. Koulutusta ei tietenkään annettu, R pistettiin kylmiltään pesemään mummoja, tarjoilemaan ja tiskaamaan. Työkutsut tulivat tunnin-parin varoitusajalla. Ohjelmalla pyrittiin osoittamaan silpputyöläisten oikeudettomuus.
Tarinoita kaltoin kohdelluista paskaduunareista riittää, voisin kertoa vaikka kuinka monta ihan omasta ystäväpiiristäni. Erityisen masentavaa omalla kohdalla on vain se, että sama kurjistamistendenssi näkyy vallitsevan myös oman alani "oikeissa" töissä. Firmat säästävät ottamalla puolen vuoden työharjoitteluun opiskelijoita tai vastavalmistuneita, joille hymistellään epämääräisesti "paikan vakinaistamisesta", kunnes harjoittelu on saatu päätökseen. Tällöin harjoittelijalle näytetään ovea, josta seuraava ilmainen harjoittelija onkin jo tulossa sisään, taas puoleksi vuodeksi. Palkan maksaa Kela opintotuen tai työmarkkinatuen muodossa, ehkä joissain tapauksissa firma antaa pientä, 200 euron tyylistä karkkirahaa.
Mörr.
mut...kun tekee hyvää jälkeä, niin graafikkoa, ehkä tulevaa ad:a ei hyvän tunnistava firma päästä pois, ja maksetaankin niin että elää.
VastaaPoistasillä - hyvän jäljen tunnistaa. on *vain* löydettävä se kuuluisa ensimmäinen ovenrako, johon saada jalkansa väliin.
Jep.. Ameriikassahan on kuulemma tällainen käytäntö, että vastavalmistuneet ottavat lainaa saadakseen työskennellä ilmaiseksi firmassa vuoden ja näyttää kyntensä.
VastaaPoistaGoogle vihjasi kirjoituksessani mainittuun 200 euroa liksaa-firmaan liittyvän hämärähköjä taustoja. Ei sillai yllätä.
no onneks ei tääl ainakaan viel tietääkseni lainarahalla tarvii mennä töihin. vaik oppisopimupaikoil aik ilmasta työvoimaa firmat saakin.
VastaaPoista200 eurollahan ei ammattilainen tee kuussa töitä kuin noooiiin 4-5 tuntia.
mut tsemmppiä, uskon et sinä ja oikee firma vielä tapaatte.