maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Stressiuni

Haluatteko kuulla uneni? No kerron sen kuitenkin: (olen koko viime viikon nähnyt toistuvia unia siitä, että olen taas lukiossa ja joku matikankurssi on suorittamatta)

Unessa kuulen, että lukion liikuntatuntien pakollinen uimatunti on jäänyt suorittamatta. Tämän takia kaikki tähänastiset saavutukseni, opinnot, työpaikat ja sen sellaiset uhataan peruuttaa. Suorittaakseni uimatunnin minun on pakko löytää uimalippu. Etsin uimalippua Helsingin keskustassa ja Vanhan edessä huomaan olevani pelkässä yöpaidassa liikkeellä. Yöpaita on se jo tosimaailmassa räteiksi päätynyt viininpunainen vanhanaikainen rusettiyöpaita, joka on unessa revennyt edestä, tahrainen ja vielä väärin päin. Yritän naamioida yöpaitaa hippimekoksi, mutta en voi olla ajattelematta kuinka oudolta hippimekkokin näyttää helmikuussa. Jossain vaiheessa, yrittäessäni vaivihkaa kääntää yöpaitaa oikein päin, katson itseäni näyteikkunasta ja huomaan vasemman rintani muuttuneen tumman liilaksi. Yritän hangata väriä pois, mutta se on tulehdusta eikä puhdistu. Samaan aikaan tajuan, että olen lintsannut vahingossa töistä ja saan varmasti nyt potkut.

Sitten kuulen, että tärkeä, elämäni pelastava uimalippu on Porvoossa. Ajan Porvooseen autolla pitkin lumista vuoristotietä, meinaan jatkuvasti livetä. Auto on korkea ja hutera. Porvoossa haahuilen ensin uimahallissa, josta en löydä mitään. Parkkipaikalla meinaan luovuttaa, mutta sitten tajuan, että uimalippu on tietenkin lapsuudenkodissani. Kävelen metsän läpi vanhaan kotiini, johon on rakennettu toinen kerros ja lisäsiipiä. Kodissani asuu iso, uskovainen perhe, joka antaa minun etsiä lippua mutta on samalla täysin pihalla. He eivät tajua epätoivoista vitsailuani, vaan esittelevät minulle lemmikkieläimiään, joilla on pitsivaatteita päällä. Kuulen perheen isän harrastavan eläimenpitsivaatteiden tekoa, ja ihastelen kiusaantuneena kissaa sanomalla "no sepäs on tuiman näköinen". Samalla tajuan, että kaikki lemmikit ovat täytettyjä, kultainen noutaja, kissat ja marsut. Tajuan, että nyt on päästävä pois, homma menee niin sairaaksi. Onneksi tosielämän puhelin soi, langan päässä on rakas Nassu, joka kutsuu kylään.

Nassulla söin heinäsirkkoja.

7 kommenttia:

  1. Anonyymi12:13 ip.

    :D :D :D Sun unimaailma kuulostaa aika saman henkiseltä kuin mun:D

    Viime yöhön mahtui monta värikästä unta, joista yhdessä koitin suojella Hugh Grantia hullulta fanilta, - turhaan.

    Toisessa unessa seikkailin Turussa jossain upouudessa Henkkamaukassa ja tapasin ihmisiä menneisyydestä. Kotini oli oikein hieno ja pankkikortti katkesi automaattiin. Henkkamaukka oli vallannut suunnilleen koko Turun keskustan liiketilan, se oli valtava ja sokkeloinen. Kerroksia piisasi.

    Niin ja olin tietenkin aikeissa harrastaa liikuntaa, mutta aikeen tasolle se taas jäi, kuten tosielämässäkin...;)

    VastaaPoista
  2. Jestas mitä menoa! Kiitos hauskasta uniraportista!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi3:04 ip.

    ihan kuin mun uni :-)

    muru, voitko runoilla sen tiedät kyllä minkä ja laittaa mun sähköpostiin! ei tarvi olla pitkä.

    matku

    VastaaPoista
  4. Anonyymi6:46 ip.

    oho ainii joo! laitan! t: lupine-ei-jaksa-kirjautua

    VastaaPoista
  5. Anonyymi10:57 ip.

    Heippaterkkuja! :D :D

    VastaaPoista
  6. Tuli muuten mieleen noista sun työelämä-pohdinnoista (onnea muuten uudesta duunista!), että oletkos lukenut Joanna Rubin Drangerin sarjakuvaromaania Neiti Tärkeä ja uraputki? Aivan loistava teos! Jokaisen modernin länsimaisen itseään ja työpaikkaansa etsivän naisen pitäisi saada lukea se!

    VastaaPoista
  7. Hilla, kiitosta vaan! Oon kuullut mutta en oo lukenut, voisinkin metsästää kirjakaupasta. Tajusin just, että OI ONNEA, on koittanut aika, jolloin voi OSTAA vaikka niitä kirjoja eikä vaan venailla että millä vuosisadalla ne tulee kirjastoon. Omistus on tietty pahasta jne, mut kirjat on kyl poikkeus :)

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!