Kevätlevotoin

Tänään muudi onkin aivan toista luokkaa. Vatsakipu katosi kuin hohtimet kaivoon ja se vaikutti mieleenkin nousujohteisesti.

Linnut ovat alkaneet laulaa Tapiolassa, odottelen vielä lähikoivun mustarastasta. Aamu tuoksuu sulavalta lumelta, hiekalta ja paahdetulta kahvilta, saa levottomaksi. Kaipaan menoa, naurua ja ihmisiä, odotan innolla viikonlopun vaalibileitä.

Sähköpostissa tuli kehoitus käydä äänestämässä iltapäivälehden nettisivuilla kumpi on parempi ehdokas, Jukka Relander vai Otto Lehtipuu. Äänestin Relanderia ja laitoin perusteluksi "koska se on niin kuuma". Olenkin monta kertaa miettinyt, miksei Jukka Relander ole vieläkään esimerkiksi kosinut minua, toisaalta en oikeastaan ihmettele sitä, onhan hän perheellinen mies eikä vissiin edes tiedä olemassaolostani.

Lueskelin äsken kahvipöydässä lusmutessani viikonlopun iltapäivälehteä, jossa luotiin missä hän on nyt-tyyppinen katsaus Panu-tyttöön. Panu-tyttö mahtui edelleen toppiinsa (ja mikäs siinä mahtuessa, näyttivät olevan tupla-deet) ja kertoili elämästään. Kuinka uskomattoman viatonta ja kotikutoista mainonta vielä 90-luvun alussa olikaan. Rintavaosta nousi mekkala, vaikka Panu-tyttöä lainatakseni "kukapa nyt maalaisi paksuissa vaatteissa kesähelteellä". Mainos kiellettiin närkästyneen yleisöpalautteen takia. Feministinä ja mainoksiin kriittisesti suhtautuvana minun pitäisi olla varmaan näin postuumisti tyytyväinen teosta, mutta oikeasti moinen reaktio tuntuu etenkin nykyvinkkelistä hätävarjelun liioittelulta. Sitä paitsi, nykypäivänä normaalipainoindeksinen ja luomumuotoinen Panu-tyttö varmaan diskattaisiin heti kättelyssä liian maatiaisena. Nykyään kun on muodissa enemmän sellainen "setä panee väkisin anoreksian runtelemaa teinityttöä"-mainonta, noin kärjistäen (tai ei edes kovin, jos katsoo Sisleyn mainontaa).

Hermesetas on muuten tosi kauhean makuista, en tajua miten kykenin aikoinaan myrkyttämään kehoani sillä. Erehdyin parantelemaan pussi-rooiboksen (en suosittele, pussit pussina ja rooibos kunnon teenä) heinämäistä makua sinisen kliksutushärvelin avulla (vain vaivoin sain itseni estettyä imitoimasta die Kühen komissaariota kliksuttamalla koko purtilon sisältöä teehen) ja kokemus oli aika raaistava. En sinällään dissaa makeutusaineita kuten en mitään muitakaan kevyt- yms.-tuotteita, kaloreita miettimään joutuvana joskus ärsyttää sellainen "laittituotteet on paskaa/itsepetosta/heikkoja ihmisiä varten"-asenne. Kolmentoista prosentin tuorejuusto on siunattu keksintö.

Taidan tästä lähteä fiilistelemään kevättä.