tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

Kevätlevotoin

Tänään muudi onkin aivan toista luokkaa. Vatsakipu katosi kuin hohtimet kaivoon ja se vaikutti mieleenkin nousujohteisesti.

Linnut ovat alkaneet laulaa Tapiolassa, odottelen vielä lähikoivun mustarastasta. Aamu tuoksuu sulavalta lumelta, hiekalta ja paahdetulta kahvilta, saa levottomaksi. Kaipaan menoa, naurua ja ihmisiä, odotan innolla viikonlopun vaalibileitä.

Sähköpostissa tuli kehoitus käydä äänestämässä iltapäivälehden nettisivuilla kumpi on parempi ehdokas, Jukka Relander vai Otto Lehtipuu. Äänestin Relanderia ja laitoin perusteluksi "koska se on niin kuuma". Olenkin monta kertaa miettinyt, miksei Jukka Relander ole vieläkään esimerkiksi kosinut minua, toisaalta en oikeastaan ihmettele sitä, onhan hän perheellinen mies eikä vissiin edes tiedä olemassaolostani.

Lueskelin äsken kahvipöydässä lusmutessani viikonlopun iltapäivälehteä, jossa luotiin missä hän on nyt-tyyppinen katsaus Panu-tyttöön. Panu-tyttö mahtui edelleen toppiinsa (ja mikäs siinä mahtuessa, näyttivät olevan tupla-deet) ja kertoili elämästään. Kuinka uskomattoman viatonta ja kotikutoista mainonta vielä 90-luvun alussa olikaan. Rintavaosta nousi mekkala, vaikka Panu-tyttöä lainatakseni "kukapa nyt maalaisi paksuissa vaatteissa kesähelteellä". Mainos kiellettiin närkästyneen yleisöpalautteen takia. Feministinä ja mainoksiin kriittisesti suhtautuvana minun pitäisi olla varmaan näin postuumisti tyytyväinen teosta, mutta oikeasti moinen reaktio tuntuu etenkin nykyvinkkelistä hätävarjelun liioittelulta. Sitä paitsi, nykypäivänä normaalipainoindeksinen ja luomumuotoinen Panu-tyttö varmaan diskattaisiin heti kättelyssä liian maatiaisena. Nykyään kun on muodissa enemmän sellainen "setä panee väkisin anoreksian runtelemaa teinityttöä"-mainonta, noin kärjistäen (tai ei edes kovin, jos katsoo Sisleyn mainontaa).

Hermesetas on muuten tosi kauhean makuista, en tajua miten kykenin aikoinaan myrkyttämään kehoani sillä. Erehdyin parantelemaan pussi-rooiboksen (en suosittele, pussit pussina ja rooibos kunnon teenä) heinämäistä makua sinisen kliksutushärvelin avulla (vain vaivoin sain itseni estettyä imitoimasta die Kühen komissaariota kliksuttamalla koko purtilon sisältöä teehen) ja kokemus oli aika raaistava. En sinällään dissaa makeutusaineita kuten en mitään muitakaan kevyt- yms.-tuotteita, kaloreita miettimään joutuvana joskus ärsyttää sellainen "laittituotteet on paskaa/itsepetosta/heikkoja ihmisiä varten"-asenne. Kolmentoista prosentin tuorejuusto on siunattu keksintö.

Taidan tästä lähteä fiilistelemään kevättä.

3 kommenttia:

  1. Hermesetas on pahaa minkä tahansa teen makeuttajana, kokeiltu on. Ehkä se ei sitten niin kahvissa haittaa (en tiedä, kun en kahvia juo)...

    Mutta teehen oikeaa sokeria, hunajaa (sopii joillekin laaduille) tai ei mitään.

    VastaaPoista
  2. Minä käytän hermaria tai mitä tahansa makeutusainetta, jos sitä vaan on sokerin sijasta saatavilla. Lidlistä ostin tuhannen nappulan kliksutinpurkin makeutuspillereitä ja tänään, noin puoli tuntia sitten, kun keitin itselleni kahvia ja aloin makeuttamaan sitä, ihmettelin, kun purkissa tuntui olevan ainakin puolet jäljellä ja kuppiin ei tippunut kliksuttaessa yhtään pikku pilleriä. Naksuttelin ja kiroilin aikani ja sitten luovutin. Heitin purkin pöydälle ja ryhtyessäni miettimään, millä makeuttaisin kahvini, laskin käden alas. Hihastani vieri noin kaksikymmentä pikku makeutuspilleriä lattialle. Ja Lapsella oli taas hauskaa...
    -minh-

    VastaaPoista
  3. Ei mitään lisuketta teehen on se tila, johon pyrin. Kuulemma aidot tee-entusiastit sylkäisevät suunnilleen lattialle nähdessään jonkun lykkäävän sokeria tai edes hunajaa teehen, tee pitää nauttia AN SICH. Ite tykkään maidosta teessä, edellyttäen että tee on mustaa ja vahvaa.

    Minh, höhö :) Pieniä valkoisia pillereitä hihassa!

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!