tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Viheriää vaalisutinaa

Vaalien tulos noin ylipäätään oli aika masentava. En voi tajuta Saulin äänivyöryä, pyytävätkö ihmiset Saulilta anteeksi, ettei siitä tullut pressaa, vai vetoaako mafiosomaisen komea ulkonäkö ja seksikäs kova-arvoisuus äänestäjiin? Että ollaan voittajan puolella, piipertäjät ja sossupummit (luin tuon ilmaisun jonkun blogin kommenttiosuudesta) tulkoon toimeen omillaan, mieluiten pää-. Pienen ihmisen puolella ovatkin sitten Perssuomalaiset, kunhan kyseessä ei ole homo, maahanmuuttaja, nainen tai muu vähemmistöryhmä.

Tervetuloa Nato ja ilmastonmuutos, hyvästit kansalaispalkkahaaveet ja "kannustinloukut". Tiedän kyllä huolen ilmastonmuutoksesta olevan yhteisen, kokkareille ei vaan tunnu aina menevän jakeluun se, että omista eduista on pakko tinkiä yhteisen edun takia.

Vihreille vaalit olivat kuitenkin jonkin sortin voitto, vaikka Cronbergin tippuminen oli harmillista. Oma ehdokkaani Aija Salo sai ensikertalaisena hienon äänisaaliin. Mikäli uutisiin on luottamista, Vihreät taitavat haluta hallitukseen. Sunnuntain vaalibileissä kuului ristiriitaisia ääniä tuosta asiasta, en ole täysin ratkaissut kyllä omaakaan kantaani.

Viikonloppu kului Vihreissä bileissä, ensin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden klubilla, jossa mainostettu keskustelu "turvallisuuspolitiikasta" jäi kymmenen minsan mittaiseksi (ellemme sitten joutuneet Nassen kanssa hetkelliseen aikataskuun). Tapasin bileissä myös Lauran ekaa kertaa livenä, tosin keskustelu oli yleisen melutason takia aika AI MITÄ SÄ SANOIT?-sisältöistä.

Sunnuntaina olin syömässä Aijan tukiryhmäläisten kanssa Anissa, ja hyvistä päätöksistäni huolimatta söin itseni pinkeäksi, vaikka en päässyt edes pääruokaan asti. Minkäs teet, ne ihanat etikkasalaatit ja säilötyt, mystisenmuotoiset paprikansukulaiset, hummus ja valkosipuli ja fava-pavut... mmm! Ravintolassa minua kiitettiin "uskomattomasta työmoraalista" joka lämmitti tällaista vanhaa slarvendaariusta kovasti.

Illemmalla hiissutimme loskamuhennoksessa ravintola Kaisaniemeen Vihreiden vaalivalvojaisiin, jossa oli lämmintä, tuttuja ja neljänkymmenen viiden minuutin mittainen baarijono sekä jatkuvaa JEEE!-huutoa. Oli lämmittävää katsoa uusia kansanedustajia rivissä lavalla gerberakimppuineen hurraamassa ja salamavalojen välkkeessä. Hipoissa oli myös bloggaajia, joista Hurinaa osasin etukäteen odotellakin. Nassun kanssa hippasimme puoli yhteen, halasimme Aijan ja kävimme vielä jälkipuinnilla Vltavassa.

Olen valoreaktiivinen eläin. Kevät aiheuttaa kaikkea outoa, kuten liikunnan harrastamista kolmena päivänä peräkkäin ja iltamenojen haalimista. En ole kaivannut rauhoittumispäiviä pitkään aikaan, mutta niitä täytyy muistaa pitää, ettei tipu väkisin sohvankulma-suklaapatukka-televisio-apatiaan.

Ostin kevätkengät. Soitin varmuuden vuoksi äidille kysyäkseni ovatko ne liian kalliit noin yleiseen hintatasoon nähden, mutta koska en heti saanut yhteyttä, ostin ne kumminkin muistaen, että halpaa ei kannata ostaa, eikä alekengissä sitäpaitsi ollut kukkakoristeita eikä hopeanvärisiä nupsukoita.

5 kommenttia:

  1. Kolme suurta puoluetta taipuu markkinoiden alle. Erot ovat kosmeettisia. Jos eivät taipuisi, olisivat marginaalipuolueita. Marginaalipuolueet taas eivät osaa markkinoida itseään. Niinpä markkinat hallitsevat. Suoraan sanottuna en usko, että kokoomus-keskusta eroaa yhtään keskusta-demareista.

    VastaaPoista
  2. Kosmeettisen kosmonauttisia!
    Markkinaalipuolueet!
    Kykypuolue!

    Kahvia ->

    VastaaPoista
  3. "Pienen ihmisen puolella ovatkin sitten Perssuomalaiset, kunhan kyseessä ei ole homo, maahanmuuttaja, nainen tai muu vähemmistöryhmä."
    Olipa jämptisti muotoiltu. Ja noinhan se meneekin.

    VastaaPoista
  4. Mä katselin sunnuntaina vaaliohjelmia ja mietin jälleen kerran, että puolueiden vaalivalvojaisissa on varmasti huikea tunnelma. Politikointi on kyllä aika kuumentavaa touhua, eikä ollenkaan hajutonta ja mautonta, kuten mediasta usein kuvan saa.

    VastaaPoista
  5. ll, jep, vähän sama kuin edellisissä vaaleissa kun nyttemmin kiusallisesti eläköitynyt Tony Halme uhosi "palauttavansa naisrauhan", tarkoittaen sillä varmaankin jotain sen sorttista että suojellaan naisia pimeillä kujilla vaanivilta lakumaan asukeilta. Teki mieli ihan kirjoittaa Tonylle ja kiittäen kieltäytyä tarjoamastaan suojeluksesta, jonka motiivit olivat tasan ulkomaalaisviha ja yleinen väkivaltauho.

    Purrrina, niinpä, mut oli kyllä aika sydäntäsärkevää katsoa screeniltä tunnelmia demarien vaalijuhlasta (vaikken itse ole erikoinen demarifani, paitsi Erkki Tuomioja on poikkeus, pusi pusi, Erkki!). Pöydissä apaattisena istuvaa porukkaa ja surkeaa hiljaisuutta... Kokkareilla sitten kuulemma olikin varsinaista Pohjois-Korea-henkistä henkilöpalvontahurmaa.

    VastaaPoista

Hei anonyymi! Keksithän itsellesi nimimerkin kommentoidessasi! Lisää huomattavasti vastaushalukkuuttani! Pus!